Torstaina tämä taulu tuli kirpparilta vastaan. Ensin pidin kolmen euron hintaa liikana, mutta päätin kuitenkin ostaa sen. On juuri sopivan hölmö Laurilaan ja mielessäni näin sille jo paikankin: makkarin sängyn yläpuolella oleva hylly. Siellä se olla nököttää, vaikka kuvausta varten nostinkin sängyn päälle - ja laitoin taas takaisin.
Taulu on sukua sille ilmiölle, kun aina joskus me kaksi taputamme näennäisesti itsiämme selkiin jonkin erittäin onnistuneen asian/tapahtuman/jutun/reissun jälkeen. Ja sille, kun joskus virsikirjatöissä onnistuneen improvisaation jälkeen tekisi mieli tuulettaa ja huutaa: Jes! (Vielä en ole tehnyt sitä. Korostan: vielä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti