Löysin tällaisen!

Eilen ilahduin suunnattomasti, kun pala lapsuutta tulla tupsahti mieleen ja omaan keittiöön! Käytiin naapurikunnan kierrätyspisteessä viemässä sinne kassillisen verran keittokirjoja. Samalla sitten katseltiin, olisiko jotakin kiinnostavaa. Oli yksi paita töihin, kirjoja ja kuvan sillihaarukka. Se on juuri samanlainen kuin kotikotona Keskipellossa oli ja siksi kotiutin sen. Varsinaiseen sillikäyttöön tuskin päätynee, mutta pikkuhaarukaksi kuitenkin. Niin kuin olisin palannut ajassa viisikymmentäplus vuotta taaksepäin… 

Jk. Tulitikkulaatikkohan on se perinteinen mitta-asteikko, josta voi päätellä haarukan koon. 

Ketut keikkuivat korvissa

Minulla on aika paljon korvakoruja. Kävin tätä varten äsken laskemassa ja sain luvuksi noin seitsemänkymmentä paria. On asiallisia ja humoristisia, värikkäitä ja hillittyjä. Kaiken kaikkiaan monia. Valitsen päivän korut joko vaatteiden värin perusteella tai sitten ihan intuitiolla. Eilen minulla oli töissä ketut keikkumassa korvissa. 

Tunnustan katselevani usein korvakoruvalmistajien sivuja. Ostamiskynnys on nykyään kuitenkin aika korkea, vaikka telineessä on vielä tilaa…

Hajatuksia 9

Kielenkäytössämme on ilmaisu pahan ilman lintu. Sillä kuvataan ihmistä, joka sekoittaa pakan huonolla karmallaan / huonolla käytöksellään. Kaiken kaikkiaan negatiivinen tyyppi. 

Entä jos ottaisimmekin käyttöön sille vastakohdan? Porukan kaikkein mukavin, joka yhdistää eripuraisetkin ja on kaikessa niin myönteinen. Onko hän hyvän ilman lintu?

Ne alkoivat huhuilla

Appelsiinit eli isot oranssit alkoivat huhuilla kaupassa eilen illalla siinä vaiheessa, kun suurin osa ruokaostoksista jo eteni kassahihnalla. Ehdin käydä vielä hakemassa viisi yksilöä piristämään Laurilan aamuja.  Uskon aika vakaasti siihen, että elimistö tietää, mitä haluaa. Tällä kertaa se halusi tuollaista. Joidenkin mielestä se on tietoisen syömisen taitoa. Ehkäkaiketikenties. 

Sain uuden laukun!

Viime viikolla käytiin isommassa lähikaupungissa täsmäostoksilla ja lopuksi mentiin vielä yhdelle kirpparille. Kassan vieressä olevalla mallinukella oli kaunis laukku yli olan  ja kurottauduin ottamaan sen sieltä pois, sillä halusin katsoa laukkua kunnolla. Katsoin ja hypistelin. Mies huomasi, että haluaisin sen ja lupasi ostaa minulle. Ihana mies! 

Laukkuja kyllä minulla on paljon toki ennestäänkin, mutta tuollaista kätevän pientä ei. Kokeilin kotona, että sinne mahtuu Otto hyvin. (iPad, latojan selitys.)

Jk. Kaiken muun lisäksi tuo tekstilappu puhutteli. Kyllä! 

. 

 

Niin että tällainen riippuvuus…

Olen tarjotinihminen. Tunnustan riippuvuuteni. Ja kaikki eivät suinkaan ole kuvassa, kun ainakin yksi on töissä, yksi keittiön pöydällä, yksi omassa huoneessani, yksi olohuoneen pöydällä, yksi Kettulassa ja muutama Pupulassa. Kotosessa taitaa olla seitsemän, jos oikein muistan… 

Niille on kätevä tehdä iltateekattaus, käyttää kukkamaljakon alla, tehdä hyvinkin erikoisia asetelmia, kantaa ruokia pihapöydälle jne. Ja kaiken lisäksi ne ovat kauniita. Luulen, että riippuvuuteni on kroonista laatua. Onneksi niitä on kuulemma pahempiakin…

Rikokset kiinnostavat aina

Lukubuumi jatkuu edelleen… Eilen nappasin vieraammasta kirjastosta muutaman eepoksen mukaani. Kuvassa näkyvän otin selailukirjaksi tai sisustustermiä käyttäen sohvapöytäkirjaksi. Sen verran olin utelias, että plarasin kotona alun sisällysluettelon jo osapuilleen läpi. Kastua ei mainittu, Raunistula pariin kertaan. Huh!