The Löytö

Tällä viikolla kävin keskiviikkona heti töiden jälkeen paikallisella kirpparilla. Oli oikein asiantynkääkin, kun vein sinne nipun suruadresseja myytäväksi. No, kiertelin sitten pöydät puolihuolimattoman näennäisesti ja pam! siinä se oli! Vanha mortteli, jonka pohjasta löysin sanan Arabia. Kolmella eurollakin olisin toki sen mukaani napannut, mutta puolenhinnan alennuslappu teki esineestä vielä enemmän The Löydön. - Mortteli pääsee käyttöön. Lupaan! 

Välillä nauratti ja välillä surutti

Kuvauskohteet on tässä vaiheessa joko vähissä tai sitten likaisenruskeita. Vaatii haastetta yrittää nähdä edes hippunen kauneutta. No, kokemuksesta tiedän, että tämä vaihe menee ohi ja ei kestä kauan. Kohta taas puskee kuvattavaa kauneutta esiin.

Eilen oli merkittävä päivä tässä keväässä. Oli nimittäin ensimmäinen lenkkarilenkki ja ihkauudet tossut jalassa! Siitä ilosta matkaa kertyi reilut yksitoista kilometriä...

Iltapäivällä nähtiin Suomen hauskin mies. Elokuva oli todella hyvä. Draama, joka nauratti ja surutti. Oikeastaan surullisinta elokuvassa oli se, että se perustui tositapahtumiin. 

Arkista eloilua

Koti on ihmisen paras paikka ja pätkätyöläisen arjessa sen merkitys korostuu. Eilen tulin töistä ja sanoin, että kaksi päivää vapaata, ihanaa! Saa olla ilman aikataulua (paitsi tänään kyllä mennään iltapäivällä elokuviin) ja saa olla lötkövaatteissa ja vaikka nukkua päiväunet, jos haluaa.

Olen aina ollut koti-ihminen. Viihdyn kotona ja minusta meillä on mukavaa. Ei mitään superhyperjuttua, vaan sellaista arkista eloilua.

Vuh vuh!

Tänään on Lemmikkien omistajien itsenäisyyspäivä. Laurilan lemmikit on pehmoeläinrodun edustajia ja villakoiratkin sen verran helppohoitoisia (imurilla pidetään kurissa ja nuhteessa), että vuoden jokaisena päivänä saadaan olla itsenäisiä ja rauhassa. Mutta onnea teille, jotka kuljetatte hihnan toisessa päässä lemmikkejä kelillä kuin kelillä. Meistä ei siihen olisi, vaikka pidämmekin kävelystä...

Tähän aikaan ensi vuonna

Nyt on kyllä ihan pakko lainata Nelosen ohjelmaformaattia, joten sorry vaan Ellen Jokikunnas ja muut... Otsikko nappaa tänään tosi hyvin! Vuoden kuluttua kun tulee ikään sen verran radikaalia muutosta, että numeroparin molemmat numerot vaihtuvat. 

Kakku on viikonlopulta, jolloin jo etkoiltiin ja sain lahjoja. Toive oli niinkin villi kuin kompressiotrikoot ja sain ne. Sitten kaikkea muuta kivaa - Beatlesia, hyvää suklaata yms. Kiitos! 

Viikonlopusta muutama detalji

Takana on tosi mukava ja rento viikonloppu. Postauksen kuva liittyy siihen siinä mielessä, että katsoimme lauantai-iltana yhden elokuvan tuosta Don Camillo -boxista ja sillä oli taas liittymäkohtaa siihen, että päivällä osallistuimme kirkkoherranvaalin yleisötilaisuuteen. 

Eilen korkattiin pihakahvikausi. Lunta nyt on pihalla vielä vaikka hurumykke, mutta Kettulan terassilla voi jo juoda pöydän ääressä kahvia tai pelata koronaa - jota miespuoliset ehtivät harrastaa pariinkin kertaan viikonlopun aikana. Tämä naispuolinen teki lauantaina kympin lenkin ja eilen kahdentoista. 

Jk. Elokuvakasa odottaa osin katselemista ja osin rivittämistä hyllyihin. Tuossa kun on uusimmat hankinnat kevättalven ja talven ajalta.

Olipa kerran purkki

On kuvia, joihin ei ole yhtään tyytyväinen ja jotka melkein nolostuttavat. Sitten on kuvia, joihin on tyytyväinen. Tämän päivän arkistokuva edustaa jälkimmäistä kategoriaa. Ei mikään pro, mutta ihan jees. 

Purkki kotiutui meille joskus muutama vuosi sitten. Siitä puuttuu kansi ja tekstin kohdalla on pieni hiushalkeama eli sanomista on, kuten paikkakuntalaisten tuntema huutokauppamies tokaisisi. Purkki on nykyään tiskipöydällä ja siinä säilytetään patasutia. Lähinnä koristeena, vaikka voisihan sitä toki käyttää patojen ja pannujen pesussa.