Oman paikkakunnan superfoodia

Sain viime viikolla yhdeltä asiakkaalta ison muovikassin, jossa oli kolme jättipurjoa ja melkoinen kasa lehtikaalta. Viime viikolla syötiin lehtikaalikeittoa, tällä viikolla syödään varmaankin perunapurjokeittoa ja tehdään luultavasti viikonlopuksi juustoinen purjopiirakka. Ihanan tuoretta ja suoraan pellolta kotiin. Nam!

Vuosien ja vuosikymmenien varrella ollaan saatu litrakaupalla marjoja, mehuja ja hyytelöitä sekä kilokaupalla kaikenlaisia vihanneksia Tuulensuuntien ystäviltä. Puhtaita, tuoreita ja sydämellisiä anteja. Toistan: nam!

Jos talvi on normaali, onko kesä sitten epänormaali?

Nyt ollaan taas normaaliajassa! Se on huomattavasti miellyttävämpi sana kuin talviaika, joka ainakin minun korvaani kuulostaa keskiajan ja talvisodan risteytykseltä ja vähän sellaiselta säälittävältä tapaukselta. Minulle ei kellonsiirtely puoleen tai toiseen ole koskaan aiheuttanut mitään suuria tunteita eikä nukkumisvaikeuksia. En ole allekirjoittanut adressia sen puolesta, että kesäajasta luovuttaisiin. Auts, siitä on ollut ihan kansalaisaloitekin... Ehkä on tärkeämpiäkin asioita moiselle systeemimahdollisuudelle...

Varoitus mahdottoman hyvästä reseptistä!

Monet meistä tuntevat Anna Laineen, joka on graafikko ja ruokaihminen. Hän on fiktiivinen henkilö, mutta Annaa on kiittäminen hyvistä resepteistä ja tietysti myös kirjailija Outi Pakkasta, joka on Anna Laineen luoja. Meidän pikkuperhe rakastaa parmesaanikeksejä ja kun tein viime viikonlopuksi tuplasatsin niitä, jaoin sitten vihoviimeiset keksit kahteen pussiin ja annoin toisen pussin helsinkiläisille ja toisen tamperelaisille matkaeväiksi. Nyt oli kuitenkin tarkoitus puhua yhdestä toisesta reseptistä, johon kuvakin viittaa...

Vaniljaiset kauralastut

75 g voita

2,5 dl kaurahiutaleita

1,5 dl sokeria (viime kerralla laitoin vain 1 dl, eikä kukaan valittanut)

1 muna

1 rkl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria tai aitoa vaniljaa

Sulata voi ja sekoita kaikki ainekset keskenään.

Nostele uunipellille vajaan teelusikallisen kokoisia taikinanokareita

ja paista 175 asteessa 8-10 min.

Huom! Taikina leviää uunissa, joten jätä riittävät paistovälit.

Tästä ohjeesta tulee viitisenkymmentä kauralastua. Ohjeeseen olen kirjoittanut 57 kpl. Uunipellille olen laittanut yleensä 4x4 taikinanokaretta eli 16 kpl. 

Torstai oli muun muassa tihkua täynnä

Eilen oli neljän päivän vapaasta ensimmäinen. Mies lähti puolenpäivän maissa reissuun. Laiskottelin, luin, katsoin yhdet jaksot kahdesta ohjelmasta (Tervetuloa Ruotsiin! ja Valheen vangit), lämmitin päivälliseksi lounaalla ollutta lehtikaalikeittoa ja kävelin kylälle hienoisessa tihkusateessa. Ilman kosteus oli varmasti enemmän kuin sata prosenttia, mutta sateenvarjo oli tarpeeton, sillä tihku tuntui kivalta. Olisi ollut mahdollisuus kävellä kotiinkin tilaisuuden (körttiseurat) jälkeen, mutta hyväksyin kyytitarjoksen. Illalla kotona taas luin ja katsoin telkkaria. Illan elokuvaksi valitsin kotimaisen Helmiä ja sikoja. Se oli niin huono, että jäi minulta kesken.  Ja sellaista tapahtuu kyllä aika harvoin...

Mitä kello on silloin, kun kaikki kellot ovat pysähtyneet?

Eilen oli töitä iltapäiväneljään asti, sitten kävin luottoparturini luona vaihtamassa tarhapöllökampaukseni siistimmäksi versioksi ja illaksi menin parhaan kaverini (=aviomies) kanssa kuuntelemaan luentoa idän uskonnoista. Kunnan hienossa audiotoriossa oli meidän lisäksemme kymmenen muuta kuuntelijaa. Kahden oppitunnin mittainen luento oli kiinnostava ja luennoitsija osasi asiansa ja välitti meille tietoa hindulaisuudesta, buddhalaisuudesta ja  shintolaisuudesta värikkään elävästi. Kannatti siis olla paikalla. 

Jk. Otsikko on zen-buddhalainen koan. 

 

Valitsetko lörpöttelyn vai analysoinnin?

Tänään on taas teemapäivän vuoro. Tänään on Lörpöttelypäivä. Se kuulostaa juoruamiselta, jota emme tietystikään harrasta... Jos nimi olisikin Analysointipäivä, olisi se heti fiksumman oloinen teemapäivä. Ehkä siis harrastammekin analysointia tänään kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan väliltä. Ja voihan sitä analysoida vaikkapa naapurin uutta autoa, työkaverin kampausta, kylän asioita jne. Eli siis hieman juoruiluun viittavaa, mutta vain hieman.

Pätäkkää ja kyselyitä

Eilen vastasin työsähköpostiin tulleeseen kyselyyn, jonka aiheena oli Kirkon tietotekniikan nykytila. (Kyselyt ja gallupit on mieluisia - tosin puhelingallupit skippaan, jos vaan pystyn.) Tietotekniikkakyselyssä kyseltiin mm. työpaikalla käytössä olevia vempeleitä ja mitä vempeleitä toivoisi olevan. Minähän haluaisin kaiken mahdollisen, hyvän älypuhelimen, tabletin, työkameran ja kaikkea muuta tekniikkaa. Sama juttu täällä kotona. Luen aina innoissani mainoslehtisiä ja katselen, mitä kaikkea kivaa voisi ostaa, jos olisi tositosi paljon ihan ylimääräistä hilloa/tuohta/fyrkkaa/paalua/fyffeä/pätäkkää. Mieluummin tekniikkaa kuin pehmoeläimiä...