Tiedonhaluinen vai utelias?

Pitkien perheessä olen se lyhin eli vertikaalisesti haasteellinen. Termin otti käyttöön esikoinen ja se tapahtui varmasti siinä vaiheessa, kun kuopus hujahti minusta ohi. Kuulostaa aika paljon hienommalta kuin lyhin tai pätkä. (Olisiko muuten perheen laihin vai lihavin sitten horisontaalisesti haasteellinen?) Monesti ihan tavallisetkin asiat kuulostavat hienommilta toisin sanottuina. Esimerkiksi tiedonhaluinen kuulostaa paremmalta kuin utelias. 

Tänään on Kysy tyhmä kysymys -päivä. Minä pidän kaikenlaisista kysymyksistä, tyhmistä ja vähemmän tyhmistä. Kysyn tyhmiä kysymyksiä päivittäin. Tiedonhaluinen vai utelias?

Mitäs me puolivuotiaat!

Tänään lapsenlapsi täyttää puoli vuotta. Puoli vuotta ihmiselämässä ei ole mitenkään järisyttävän paljon, mutta lapsenlapsen kohdalla on. Nykytekniikan ansioista kuvia otetaan kameralla, kännykällä ja muilla vempaimilla ja lähetellään tuon tuostakin. Lapsessa on jokaisessa kuvassa aina jotakin uutta ja kiinnostavaa ja ihanaa. Olemme samaa mieltä kuten jokainen isovanhempi, että kyseessä on maailman suloisin lapsenlapsi...
Junarataa on jo vaikka millä mitalla odottamassa ja sillä aletaan leikkiä heti, kun lapsenlapsi osaa istua. Yhteinen junarataleikkiminen sujuu siinä vaiheessa ihan hyvin, totesi vaari. Minä en tuohon osaa sanoa oikein mitään, kun en ole vaari vaan mummu. :)

Jk. Aika samoissa mennään vauvan kanssa. Blogi täytti toissapäivänä puoli vuotta!

Trivia päivässä pitää mielen virkeänä

Olen aina rakastanut kaikenlaisia nippelitietoja. Toki pidän myös siitä, että tiedän jostakin asiasta enemmänkin, mutta monesta asiasta juuri tuollainen triviatieto on hauska, riittävä ja viihdyttävä. Otetaan esimerkiksi tämä päivämäärä 26.9. No, on Kuisman nimipäivä, mutta se ei ollut ollenkaan tämä pointti. Tänään tulee kuluneeksi 38 vuotta arkkitehti Aarne Ervin kuolemasta. Ei sekään ollut tarkoittamani trivia, vaikka meidän paikkakunnallamme onkin Ervin suunnittelemia taloja ja hänen mukaansa nimetty tie. Okei, pointti on se, että tänään on vuoden 269. päivä eli kalenterin ainoa päivä, jonka päivämäärä on sama kuin järjestysluku. Tämä pitää paikkaansa kolmena vuotena neljästä eli karkausvuosi tietysti sekoittaa pakan.  - Eikö olekin hauska ja tarpeeton tarpeellinen tieto!

Kontaktimuovi, jesari vai toukkapussi?

Työkaveri totesi, että yskiminen sattuu kylkiin ja mahaan ja oli harkinnut kietovansa itsensä elmukelmuun. Minä harkitsen omalla kohdallani kontaktimuovia tai jesaria. Kolmas vaihtoehto olisi kutoa toukkapussi ja tehdä siitä kooltaan sellainen kolmekutonen tai kolmekasi. Olisi sitten niin ahdas, että tukisi hyvin yskiessä. Nimittäin yskä jatkuu edelleen. Aamut on pahimpia. Olen kuitenkin toiveikas, että joskus tämä ryskäyskä loppuu.

Eilinen elokuva (Enid 2009) paljasti ihanien Viisikko-kirjojen kirjoittajan todellisen luonteen. Monsteriäiti, joka rakasti lukijalapsia ja viis veisasi omista lapsistaan. Kylmä, kalsea, manipuloiva vaimo. Huh. 

Kenoviiva, vinoviiva, sulkeet ja moni muu

Tänään on Välimerkkien päivä. Tänään siis pilkut, pisteet, ajatusviivat, lainausmerkit, kenoviivat, välilyönnit sun muut ovat todellakin merkkiasioita! Kouluaikona opin käyttämään kaikkia muita, paitsi pilkun kanssa joudun edelleen pähkäilemään. Haasteellisimpana välimerkkinä pidän nykyään lainausmerkkejä tai siis niiden käyttö on haasteellista ja mietittävää. Tällaisessa omassa löpinäpöpinätekstissä ei mielestäni tarvitse osoittaa lainausmerkeillä murteellista tai arkista tai muuten epätavallista ilmausta, siksi löpinäpöpinäkään ei saa merkkejä ympärilleen. Harkiten, sillä välimerkkien tehtävä on auttaa tekstin hahmottamisessa. Ei liikaa, mutta sopivasti ryydittämässä...

Haahuiluterapiaa

Eilen oli pakko päästä ihan pieneksi hetkeksi pihalle, kun tämä sisäolo alkoi jo vähän ahdistaa (kuv.) ja iltakuuden jälkeen menin varttitunniksi ulos haahuilemaan kamera kaulassa. Kuvailin syksyn värejä, erilaisia lehtiä, ruusunmarjoja ja muuta. Varttitunti riitti ja nyt on taas pää kasassa (kuv.) uutta sisäkautta varten. 

Tälle päivälle on suunnitteilla lepoa, elokuvia ja lukemista. Eilen katsottiin kaksi elokuvaa. Ensin katsottiin hyvin mielenkiintoinen ja loistava Oh Boy (A Coffee in Berlin). Sen loputtua kello oli sen verran vähän, että siirryttiin suoraan Neljiin häihin ja yksiin hautajaisiin. Eihän Hugh Grantia voinut missata, vaikka elokuvan on nähnyt monesti. Rakkaus on vaan niin ihanaa... 

Kyllä lähtee!

Silloin, kun olin vielä neiti-ihminen ja asuin yksin, minulla oli tapana testata ääntäni sanomalla ääneen Huomenta! Testin tarkoituksena oli kartoittaa äänen olemassaolo, sen käheysaste tai kaikenkaikkinen puuttuminen. Vuosikymmenien aikana olen nimittäin onnistunut kadottamaan ääneni lukuisia kertoja. Mutta yhtä monta kertaa löytämään...

Tämän hevosyskäflunssan (omaehtoinen diagnoosi ilman minkäänlaista Hippokrateen valaa) aikana olen ottanut käyttöön samaan tarkoitukseen lyhyemmän sanan ja se on Kyllä! Usein hieman jatkettuna kummelimuodossa eli Kyllä lähtee! Se kertoo itselle ja parhaalle kaverille sen, mitä äänelle tai äänettömyysasteelle kuuluu. 

Jk. En ajastanut tätä, vaan ihan oikeasti istun sängyssä tyynyihin nojaamassa tähän aikaan vuorokaudesta. Heräsin puoli tuntia sitten ja totesin, että yskä ei anna nukkua, joten en sitten enää nuku. Parhaan kaverin passitin jo edelliseksi yöksi toiseen huoneeseen, etten häiritse. Palaamme yhteen, kun taudista/taudeista selvitään.