Ärsytystä ja yskää

Viikonlopun aikana luin pari kirjaa ja jälkimmäisen kirjan kohdalla (Petri Karra: Kotiinpaluu) ärsyynnyin. Kirja oli kyllä ihan jees, mutta joku tampio oli lukenut kirjaa ennen minua ja taittanut tosi ponnekkaasti sivun koirankorvalle muistuttamaan, missä on menossa. (Todistekuva.) Ilmeisesti tampio asuu taloudessa, jossa ei ole mitään kirjanmerkiksi sopivaa. Olisi ottanut kirjaston tiskiltä kirjanmerkin mukaansa! Tai käyttänyt ostoskuittia! 

Yskä on siinä vaiheessa, että sitä on reilusti yli omien tarpeiden. Ääntä on hieman.

(Lähes) äänetön yhtiönainen

Torstaina alkoi tuntua siltä, että ääni on menossa. Perjantaina sitä ei enää ollut. Lauantaina ehkä ihan vähän. Samoin tänään. Yskittää ja kaiken varalta suosittelen pyyhkimään tämän tekstin käsidesillä ennen lukemista.

Viikonlopun aikana olen tajunnut, että oikeastaan ääni on aika tärkeä työkalu. Kuiskaamista pitää välttää, mutta kähinästäkin on toisen vaikea saada selvää. Meillä on nyt kyllä ollut harvinaisen hiljaista - mihinkään elokuva-analyyseihin tai filosofisiin saunanlaudekeskusteluihin ei ole kannattanut ryhtyä. 

Alan Turing ja Erkki Pale

Mielessäni on kaksi miestä: Alan Turing ja Erkki Pale. Katsoimme eilen elokuvan The Imitation Game, joka kertoi erittäin lahjakkaasta matematiikosta. Alan Turing onnistui kuin onnistuikin selvittämään toisen maailmansodan aikana saksalaisten käyttämän salauslaitteen koodin. Aivan loistava elokuva, jonka ensi-ilta oli Suomessa tämän vuoden helmikuussa. Meidän elokuvakirjastoomme se päätyi torstaina kirpparilta upouutena uskomattomalla 2,50 euron hinnalla. Olimme oikeassa paikassa oikeaan aikaan...

Erkki Pale taas oli mies, jota me suomalaiset saamme kiittää henkilötunnuksesta. Pale oli myös matemaatikko ja sota-aikana salakirjoitusasiantuntija. 1960-luvulla hän sitten kehitti tuon yksilöidyn yhdentoista merkin tunnisteen. Sillä meidät erottaa toisistamme. 

Sen Projektin tilanne

Eilen siivottiin varastoa ja turhaa tavaraa lähti pois. Jotakin sihvareille, osa takaisin paikalleen ja osa kirpparikassiin. Pusseja ja nyssäköitä oli sitten sen verran jo edellisistä raivauskerroista työhuoneen  lattialla odottamassa,  että päivällä lähdettiin käymään suuremmassa lähikaupungissa ja vietiin tavarat kierrätykseen. Yhtä sun toista löytyi muutamalta kirpparilta tietysti tilalle, mutta kyllä enemmän vietiin pois mitä tuotiin... Tällä hetkellä muuten  Sen Projektin tilanne on 841-159. Tietää sitä, että tässä vajaan kahden viikon aikana käydään läpi ne kaapit ja laatikot, joita ei vielä ole kollattu. Sanomattakin on selvää, että kierrätettävää löytyy!

Kaksi oikein, kaksi nurin jne.

Syksyn sukkapaja on taas käynnissä. Kun näin tuota kuvan lankaa, päätin kutoa siitä itselleni ruskasukat. Eilen illalla sain ensimmäisen sukan valmiiksi ja viikonloppuna aloitan toista. Kutominen on meditatiivista ja se onnistuu samalla, kun katsoo elokuvaa / kuuntelee kuunnelmaa / kuuntelee musiikkia tai miestä.
Kouluaikana käsityö oli inhokkiaineeni. Pitkä matka on kuljettu niistä ajoista ja nykyään voin sanoa, että kutominen on mieluisaa puuhaa. Uskoakseni äiti-Liisa - taitava käsityöihminen - siellä tuonilmoisissa on iloinen moisesta kommentista...

Syyskuun monet kasvot

Syyskuu on kuukausi, jolla on monet kasvot. Kylmät, tuuliset, lämpimät, hehkuvat, sumuiset ja väsyneet. Aika ihmismäisen oikukas kuukausi kaiken kaikkiaan. Syyskuu on portti kesästä syksyyn, kesän hyvästelyä ja eräänlainen tilinpäätös. Tai ainakin ennen oli. Nykyään syksy on pitempi kuin ennen. Vielä pitemmät hyvästit. 

Tänä aamuna heräsin kesken unta herätyskellon soittoon. Unesta en muista mitään, mutta yön nukuin tosi hyvin. Toivottavasti sinäkin nukuit hyvin! 

Ihana paperikauppa, suosittelen!

Isommassa lähikaupungissa on aivan ihana paperikauppa ja aina silloin tällöin käyn siellä ostoksilla. Palvelu on luontaisen ystävällistä, valikoima on aivan huikaisevan laaja ja pienenpieni kivijalkakauppa on suloinen kuin mikä. Kortteja ja muuta paperitavaraa on myyty vuodesta 1954 alkaen, joten mistään uudesta yrityksestä ei ole kyse. Itse löysin tieni sinne ehkäpä viitisen vuotta sitten. Suosittelen lämpimästi, sillä postikortteja ei voi koskaan lähettää liikaa...

Viimeksi ostin muun muassa tuollaisia kortteja. Alin oikealla on pieni muistikirja. Ostokseni pakattiin ylhäällä näkyvään pieneen kettumuovikassiin.