Tervetuloa!

Ennen vanhaan tutummat vieraat tupsahtivat ilmoittamatta ja se sopi oikein hyvin. Isäntäväki jatkoi syömistä siinä keittiön pöydän ääressä ja vieraalle annettiin siksi aikaa tuoli ovensuuhun. Sitten keitettiin kahvit, istuttiin pöytään ja tarjottiin sitä, mitä kaapista löytyi. Äidit olivat yrittäneet kätkeä pikkuleipiä jälkikasvulta joko onnistuneesti tai epä. Jäljellä saattoi olla hyvässä lykyssä täysi paketti, puoli pakettia tai muutama hassu pikkuleipä. Ja viattomia lasten ilmeitä kasapäin.

Nykyään kaikki sovitaan kalentereilla. Koti puunataan putsplankiksi ja kastettavaa mietitään päivätolkulla. Ja vieraita käy yhä vähemmän ja vähemmän... 

Vihellyksiä ja poksautuksia

Huhtikuuta on jäljellä enää muutama hassu päivä eli hintsusti. (Vähiin käy ennen kuin loppuu, sanoo vanha kansa.) Kaksi työpäivää, pianotuntipäivä ja vapunaatto. Kouluikäisenä vapunaatto oli yhtä kuin polvisukat - vaikka olisi palellut ihan hirveästi ja vaikka huulet sinersivät. Omien lasten (2 kpl) ollessa pieniä vappua varten vihellettiin kaikenvärisiä ja -muotoisia  ilmapalloja ja ne olivat tosi mieluisia ja tärkeitä siihen asti, kun ne poksautettiin. 

 

Vettä, hiivaa, kardemummaa jne.

Eiliseksi suunnittelemani teemapäivät toteutuivat kaikki. Lisäksi tuli vielä Leivo pullaa -päivää. Ensin aioin tehdä kanelikierrepullia, sitten korvapuusteja, sitten vaniljakierrepullia. No, tein kuitenkin rullapullia hieman erilaisella twistillä... Keittiön pöydällä oli vaalivalvojaisten jäljiltä pistaasipähkinöitä ja päätin käyttää niitä. Kuorin pähkinät, heittelin ne kuppiin ja morttelilla murskasin sellaiseksi puolivallattomaksi rouheeksi. Pullataikinasta tein levyn, sekoitin siihen voin ja aidon vaniljan notkean mössön ja lopuksi ripottelin pähkinärouheen päällimmäiseksi. Rullasin, leikkasin, asettelin paperivuokiin, annoin kohota, kananmunailin, raesokeritin, paistoin, otin uunista. Lopun arvaattekin... Pulla oli todella hyvää!

Lauantai vai sunnuntai?

Viikkovilli iski tänä aamuna. Olin ihan varma siitä, että tänään on sunnuntai ja ihmettelin suuresti yhtä fb-päivitystä, jossa puhuttiin lauantaista siihen malliin, että luulin tekstiä vanhaksi. Sitten piti miettiä vielä hetki ja sitten meni aivojen jakeluosastolle tieto oikeasta viikonpäivästä. Sitä se tekee, kun viikko poikkeaa ns. normaalista.

Tänään on Halaa putkimiestä -päivä, Hajuaistin päivä ja monta muuta. Taidan kuitenkin viettää Siivoa tiskipöydän alakaappi -päivää, Kierrätä lasit ja metallit -päivää ja Halaa aviomiestäsi -päivää. Omapäisesti, totta kai!

Kotona saa olla rosoinen ja rasittava

Ihanaa olla taas kotona! Kodin merkitys korostuu joka kerta, kun tulee käytyä jossakin oman tontin ulkopuolella. Minulla on ollut aina koti, ei asuntoa, ei kämppää, ei luukkua, ei boksia, ei koloa  eikä kortteeria. (Tai oikeastaan opiskeluajan asuminen taisi olla jossakin vaiheessa asuntomaista - silloin  muinoin Snellmaninkadulla ja myöhemmin Vanhalla viertotiellä. Mutta niiden jälkeen Koteja isolla koolla.) Kotona saan olla juuri niin rosoinen ja rasittava kuin haluan. Kaiken uhallakin.

Päässä surraa, osa 2

Ei olisi pitänyt puhua surraamisesta mitään... Eilen koulutus jatkui ja tuli niin paljon kaikkia outoja termejä vastaan, että luulin hermostuvani tai saavani jonkin angstin. No, myöhemmin päivällä päästiin tekemään oikeasti töitä harjoittelutehtävien sijaan ja silloin surraus väheni ainakin hetkellisesti. Alkaakseen sitten taas uudestaan... Huominen on vielä jäljellä tämänkertaista koulutusta.   

Illaksi menin sylittelemään vauvaa ja tällä kertaa viivyin monta tuntia ihastellen ja ihmetellen. 

Päässä surraa

Kevääseen kuuluu uusiutuminen, uuden omaksuminen, uuden oppiminen - mikäli mahdollista. On saatava uudet kengät tai uusi laukku ja edes muutama uusi ajatus pääkoppaan. Tällä viikolla hankitaan niitä uusia ajatuksia. Ainakin niitä. Ajatuksia varten oli tultava Tampereelle asti. Eilen aamulla aikaisin oli lähtö ja eilinen päivä toi uusia termejä ja nimityksiä niin paljon, että illalla päässä surrasi ja lujaa. Onneksi välillä oli mahdollista käydä sylittelemässä vauvaa, joka asustaa vanhempiensa kanssa parin minuutin kävelymatkan päässä.