Lähes liikuntavapaa viikko

Jo etukäteen nimesin tämän viikon ns. hiljaiseksi viikoksi liikunnan suhteen. Pidän huolen vain siitä, että liikun vähintään kolme kertaa ja kaksi kertaa on tässä vaiheessa jo hoidettu. Mummuilu ja kotoilu ovat nyt tärkeämmässä roolissa. Liikkumiseen on aikaa sitten muina viikkoina yllin kyllin. 

Ii ja Öö

Hyvää Kalevalan päivää pitkänä tai lyhyenä versiona! Rispektit niille, jotka jaksavat kalevalansa lukea. Aamun aloitimme kuuntelemalla kolmisin Pronominirock -kappaleen. Ykkönen kun on kahtena aamuna kipaissut meidän väliimme vielä köllöttelemään ja höpöttämään kaikenlaista. Hän kertoi jonkun koululaisvitsin ja siinä puhuttiin pronomineista ja se johti tuon kuuntelemiseen. Äsken pohdimme sitä, onko Suomessa Iin lisäksi joku muu paikka, joka kirjotetaan vain kahdella vokaalilla. Vaari/Mies keksi sitten, että tämä mummula on Öö.

Hyvää suomalaisen kulttuurin päivää! Ollaan ylpeitä siitä, mitä meillä kirjoitetaan, maalataan, muotoillaan, lauletaan ja soitetaan. 

 

Lapsuutta kirjassa ja muutenkin

Eilen oli sopiva hetki kaivaa joululahjakirja hyllystä. Ensimmäisen luvun ehdin jo lukea ja teksti vaikutti hyvältä, sujuvalta ja kiinnostavalta. Se saa olla nyt olkkarikirjana, kun makkarissa on ilta- ja yökirja vielä kesken. 

Ykkönen saapui ja uppoutui Aku Ankan taakukirjojen maailmaan. Välipalalla meni kaksi voisilmäpullaa ja vaikka-kuinka-monta perunarieskaa, iltaruoalla iso annos makaronilaatikkoa ja iltapalallakin vielä vaikka mitä. Sai itse valita, luetaanko hänelle ennen nukkumaanmenoa vai pelataanko kolmisin Skip-Bo peliä. Peli voitti ja Ykkönen voitti.

Hiihtoloma on lomaa hiihdosta

Hiihtoloma on minulle yhtä kuin lomaa hiihdosta eli sen suhteen olen jatkuvalla lomalla. Jotenkin sukset ja minä on toimimaton yhdistelmä. Täysin toimimaton. Lohduttaudun sillä tosiasialla, että kävelen vastavuoroisesti enemmän. Tai lohduttautua on täysin väärä verbi, kun ei se minua haittaa ollenkaan. Jossakin vaiheessa on vaan tullut tyyli, että jokaisen suomalaisen pitää hiihtää, seurata jääkiekkoa, lukea Päätaloa ja syödä karjalanpaistia. Skippaan ne kaikki.

Tällä viikolla hiihtoloma tuntuu kyllä mukavalta, kun Ykkönen tulee meille lomailemaan. Luvassa kaikenlaista touhua ja toimintaa.

Virsikirjatöissä

Toinen kolmesta peräkkäisestä virsikirjatyöviikonlopusta menossa. Eilisissä töissä oli iloa ja valoa ja juhlan päähenkilökin halusi tuoda ilmi mielipiteensä nimestä ja tilaisuudesta. Tänään sitten on sunnuntaihin kuuluvaa tavallista veisuuta, soittelua ja saarnailua. (Tuon viimeisen duunin jätän jumaluusoppineelle.)

Kurkkulukuvuosi

Jos tämä talvi on ollut appelsiinitalvi, niin syksystä alkaen on ollut menossa kurkkulukuvuosi ja sille ei näytä tulevan loppua! Tomaatit ja paprikat on ihan jees, mutta kurkku on kuitenkin superykkönen leivälle juuston ja/tai seitanin tms kaveriksi. Siinä on vettä hurjasti ja muutamaa vitamiinia ja makua. Joskus leikataan sitä heti koko rasiallinen, tällä kertaa leikkasin loppukurkun vain aamupalaa varten lautaselle. Nam! 

Ai että on kivaa!

Minulta on kysytty monenmonta kertaa kuluneen puolen vuoden aikana: Miltä tuntuu olla eläkkeellä? Olen vastannut aina suunnilleen samalla tavalla, että on kivaa ja viihdyn ja nautin aikatauluttomuudesta. Nämä aamut on kyllä parhaita, kun ei ole kiirettä mihinkään ja aamupalan jälkeen vaan laitetaan tiskit koneeseen, petataan sänky ja sitten vaan oleillaan ja hölläillään. (Kuva kertoo oleellisen.)

Tärkeitä tehtäviä

Törmäsin (kuv.) tuohon Jari Sinkkosen lauseeseen ja allekirjoitan sen kyllä ihan täpöllä. Katselua on harrastettu pian yhdeksän vuoden aikana. Ensin Ykköstä, sitten Ykköstä ja Kakkosta ja toukokuulla voidaan sitten lumoutua Ykkösestä, Kakkosesta ja Kolmosesta. En tarvitse kristallipalloa lumoutumisilmiön ennustamiseen.

Jos tuo on tärkein tehtävä, niin muita lähes-yhtä-tärkeitä ovat shakin&Minecraftin pelaaminen ja voisilmäpullien&sämpylöiden leipominen. 

Hyvät voittavat

Arkistosta löytyi kuva yhdentoista vuoden takaa. Tuo samainen lamppu roikkuu yhä olkkarissa sohvapöydän päällä ja siinä on vain yksi huono puoli: siihen on turhan helppoa lyödä päänsä kun ottaa pöydältä jotakin tai siirtää pöytää. Hyviä puolia on onneksi enemmän: on kaunis, valaisee hyvin ja sopii paikkaansa (jos ei oteta huomioon sitä huonoa puolta). Hyvät siis voittavat.

Eilen aakkostin mausteita

Yksin kotona -sarjan toinen aamu menossa. (Sarja ei jatku tällä kertaa enempää.) Nukuin hyvin ja pitkään. Vasta yhdeksän maissa katoin itselleni aamupalaa ja valintani kohdistui keltaiseen tarjottimeen ja sinisiin astioihin. Punaista väriä edustivat tomaatti ja puolukka. - Eilen siivosin maustelaatikon. Nyt on mausteet taas aakkosjärjestyksessä! Kuulostaa aika fanaattiselta, mutta helpottaa käyttöä kyllä huomattavasti. Tänään ajattelin siivota ja aakkostaa myös maustehyllyn.

Puut, aurinko ja hanki

Eilen olin aamulla virsikirjatöissä kirkossa. Menin kirkkoon sen verran aikaisemmin, että ehdin merkitä avuksi virsinumerot taululle ja laittaa kirkkokahvimukit pöydälle. Messun jälkeen kävelin kotiin, kun Mies oli lähtenyt sillä välin Kotoseen. Iltapäivällä kävelin kunnon lenkin lähimaastossa ja kun oli niin hieno sää, räpsäisin puut-aurinko-hankikuvan. 

On sitä lunta Laurilassakin!

Missä kaksi tai kolme on koolla, on puhetta lumesta. Alkaa tuntua siltä, että lumeen on jo kyllästytty, kun sitä tulee koko ajan lisää. Monen mielestä talvi voisi olla jo tässä ja taputeltu. On sitä lunta Laurilassakin! Yhtenä päivänä tällä viikolla yllätin Miehen ja sanoin lähteväni avuksi lumitöihin. Lapioin etupihaa ja Mies hoiti postipolun ja postilaatikkojen tienoot. Lumi oli yllättävän kevyttä (sinä päivänä) ja heittelin innoissani sitä korkealle. Arvasin jo etukäteen, ettei olisi pitänyt heitellä. Seuraavana ja sitä seuraavana päivänä kärsin tosi kipeistä käsivarsista. Hammastahnan puristaminenkin sattui. Mitä tästä opimme? Vastaus: Ruumiillinen työ ei sovi kaikille.