Kuva sai miettimään…

Kirppareilla näkee vaikka minkälaisia omituisiakin tavaroita ja edelleen monesti pelkkäkuvariittää. (Tätä kuvan taulua olisin ehkä joskus voinut harkita ostavani tai ehkä en sittenkään…) Pysähdyin räpsyn jälkeen miettimään, olisiko meillä ollut tarvetta moiseen eli meinasiko minulta palaa proput lasten ollessa pieniä. Myönnän ja tunnustan, että aina välillä paloi ja kärähti ja leimahteli ihan kunnollakin. Ainakin minulla.

Hitaan ihmisen parasta aikaa

Hitaaseen aamuun kuuluu hyvä aamupala, radio tai teevee taustalla ja kiireettömyyden & värikkyyden leimat joka ainoassa asiassa. Päivä on alussa (kello on 9) ja aurinko paistaa. Onnekseni elämään kuuluu hitaita aamuja yksin ja/tai kaksin. Tänä aamuna fyysisesti yksin, mutta toinen ajatuksen päässä ja viestien tavoitettavissa.

 

Kumman valitset?

Taulun ohje on erittäin helppo toteuttaa, kun Netflixin katsominen on ollut hyvin vähäistä. Esikoinen osti taannoin minulle kuukaudeksi sen katselun, kun olin sairaalassa ja kotiuduin sieltä. (Taannoin = joulukuu´19:)  Mieluummin muutenkin katson auringonlaskuja… 

Jk. Ja mitä silloin katsoin? No, Anna, a lopussa -sarjaa. Olenhan aina ollut hengeltäni Vihervaaran Anna, vaikka ruumiiltani Keskipellon ja Laurilan Marjatta…

 

Kaksi Pomonaa istui hyllyllä

Nämä kaksi kaunista astiaa olen löytänyt vuosien mittaan. Mansikkainen on yhdeltä autotallikirppikseltä ja puolukkaversio kaupunginosakirppispäivästä. Nököttävät siinä hyllyssä ihanmuutenvaan, mutta pääsevät käyttöön aina tarvittaessa. Voivat tarjoilla teepusseja, keksejä, konvehteja tms. Ei uustuotantoa, vaan 60-lukulaista kauneutta.

Puolen euron ostos

Tällä viikolla ostin kirpparilta jääkaappimagneetin. Uskon vahvasti, että niissä on totuus samalla lailla kuin sen sanotaan olevan kaurapuurossa eli tieto on hyvin epätieteellinen ja todellakin uskomus. Magneetti maksoi puoli euroa. Olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen, etten enää osta tarroja enkä postikortteja enkä washiteippejä. (Syy: Omistan jo keskikokoisen paperikaupan varaston verran ko. tuotteita.) Magneeteista en tuossa yhteydessä sopinut mitään, mutta jo aikaisemmin olen päättänyt, että hankin niitä vain kirppareilta ja mahdollisimman halvalla. Niin kävi nyt ja onhan tuo teksti tosi hauska!

 

Tapasin kaltaiseni!

Tänään tuhlailin kirpparilla. Jonkin aikaa kyllä jouduin aprikoimaan, onko 4,50 euroa liikaa, mutta sitten totesin, että piikkumyyluonteisella ihmisellä ja pikkumyyluonteisen mummulla on oltava oma pehmolelu… Sopivasti Mies oli löytänyt kirjan (Antti Tuuria) ja kyltin ja tuo Pikku Myy meni samaan ostoskoriin ja kassalle…

Teräväkielinen, tuittupäinen, ärhäkkä, suorasukainen - sellaisia ollaan me kaikki kolme! Pikku Myy, Kolmonen ja minä. Ei ole toisilla helppoa!

 

Tattari, oletan!

Eilen kävin pienellä maisemalenkillä ja poimin (tietysti!) muutamia kukkia mukaani. Pari ihan tavallista puna-apilaa, sitten kanadanpiiskua ja yhtä, jonka lenkin jälkeen googlasin. Ilmeisesti kyseessä on tattari. Kaunis ja vaatimaton ja näkyy kestävän maljakossa. Vastaavia kimppuja lisää, kiitos!

 

Paratiisi vaikka joka päivä

Ennenvanhaan kotikotona meillä oli kahvikupeista arki- ja vierasversiot. Arjen kupit vaihtelivat vuosien aikana, mutta ne paremmat kupit olivat Kaj Franckin Kultakorva -sarjaa. Jos Laurilassa tekisi samalla tavalla, olisi vieraskupeissa aina paksu pölykerros…Siksi meillä käytetään kaikkia astioita eikä säästellä. Eilen juotiin kahvit näistä Paratiisi -mukeista. Huomasin, että kahvikupin lautanen sopii just mukillekin.

Jk. Oli meillä pullaakin, mutta kohotin sitä liian vähän aikaa, joten jäivät turhan littanoiksi. Maku kyllä oli hyvä. 

Huovinkukka on suosikkini

Yrityksen ja erehdyksen kautta oppii. Olen aika hyvin nyt oppinut, mitä kesäkukkia meille kannattaa hankkia. Ei -ryhmään kuuluu ainakin marketat. Krassitkin on vähän siinä ja siinä, samoin neillikkatyyppiset purkkikukat. Kyllä -ryhmässä ovat huovinkukka (kuvassa), pelargoniat, muratit ja samettiruusut. Tänä kesänä ostin monenvärisiä pelargoneja, mutta petyin valkoiseen. Se näytti heti kukkimishetkensä jälkeen jotenkin likaisentuhruiselta. Ei siis enää valkoista!

Kaksin

Perjantaina puoliltapäivin Mies vei helsinkiläiset omat junalle ja meillä alkoi normaalin elämän viikonloppu. Laittelin lelut paikoilleen, pesukone pyöritti pyykkejä ja jääkaapista syötiin susiruoat. Nukuttiin ja on nukuttu erityispitkiä yöunia. Kävelyä, pihatöitä yms on harrastettu. Ja aina välillä on muisteltu Neiti Sähinkäistä ja Herra Pohtijaa… 

 

Saanko esitellä: Otto Iso-Pukero!

Kakkonen retuutti lähesitsensäkokoisen nallen Kettulasta Laurilan puolelle. Neidin mielestä nallen nimi oli joko Otso tai sitten Iso-Jeppe. (Isovanhempienoikeesti nimi on kyllä Otto Iso-Pukero.) Kulkeutui meille aikanaan joltakin kirpparilta ja on viettänyt hiljaiseloa Kettulassa jo vuosikausia. Sisäsiistiltä vaikuttaa, joten saa nyt ainakin vähän aikaa majailla sohvalla…

Kolmas eläkevuosi yllätti pituudellaan!

Eilen päättyi heinäkuu ja kolmas eläkevuosi umpeutui. Laskin illalla ihan vanhanaikaiseen tyyliin eli kynällä ja paperilla nuo kävelykilometrit. Tänä elokuun ensimmäisenä aamuna tein koneellisesti tarkistuslaskennan ja samaan lukuun päädyin. Sen verran paljon oli kertynyt askelia, että yllätyin…- Vuosi on ollut hyvä. Vointi on ollut hyvä. Virsikirjatöissä olen käynyt aina välillä tienaamassa suolarahoja (Pan-). Elämä on oivallista.