Hyvien unien jälkeen

Nukuin kahdeksan tuntia yhteen kyytiin. Ehkä paikkasin sillä toissayön repaleisuutta tai sitten eilisen päivän työt, kokous, sauna ja illan lukeminen väsyttivät. Niin tai näin - nyt on virtaa ja aamupala odottaa! Tälle päivälle on suunnitelmissa kaksi kävelylenkkiä teemoilla hyöty ja hupi. Hyötylenkkinä kävelen kauppaan ostamaan parit puuttuvat asiat ja repussa kulkee varmasti myös muutama heräteostos. Hupilenkki on sitten vaan puhtaasti kävelemisen ilosta joskus iltapäivällä. Ei siis hullumpi päivä luvassa! 

Maailma on kaunis

Tänä talvena ollaan eletty postikorttimaisemassa. Lunta on aika paljon ja takapihalla luikertelee juoksuhautaa mukaileva postipolku. Kuvan siniset mökit ovat vasemmalta lukien Repola (huussi), Kettula (aitta) ja Pupula (kesäkeittiö). Ne odottavat kevättä ja käyttökautta.

Eilen illalla huomattiin somesta, että on revontuliaika. Ei muuta kuin ns. pilkkihaalarit molemmille, pipot päähän ja kengät jalkaan ja ulos. Postilaatikoilla tölläiltiin ensin, sitten käveltiin isomman tien varteen ja ihailtiin loimotusta. Ihan sellainen wau-efekti! 

”Valoa on enemmän kuin ikkuna näyttää.” (Venäläinen sananlasku)

Helmikuu on valokuu. Sen huomaa aamuisin ja illansuussa. Koko ajan enemmän ja enemmän valoa. Äitini ehdotti usein jollekin sankarille lahjaksi pöytälamppua. Lapsena ja nuorena se oli minusta todella pöhkö  ajatus.  Eli torppasin idean saman tien. Nykyään meillä on vaikka kuinka monta pöytälamppua, hetkinen käyn laskemassa… No, olohuoneessa kaksi, minun huoneessani yksi, eteisessä yksi, Miehen huoneessa yksi ja makuuhuoneessa yksi. Kaikkiin on vaihdettu led-lamput, joten ne saavat palaa yötä päivää, paitsi makuuhuoneessa ei yöllä eikä missään kesällä.

Tunnustan ostaneeni

Jos haluaisin etsiä jonkin tekosyyn tälle eiliselle korvakoruostokselle, niin jäljet viittaisivat ratkiselvästi pomon suuntaan. Hän nimittäin mainitsi joku viikko sitten, että isommassa lähikaupungissa on tutustumisen arvoinen liike meille korvakoruilijoille… Eilen sitten kävin kuikuilemassa ja hain nuo, joita rehellisyyden nimissä olin jo ehtinyt miettiä ainakin viikon verran. On ne ihanat! Ja sopivat hyvin toimistotyöhön…

Jk. Otsikkoidea on lainattu Pablo Nerudalta. 

Mainos ja minä

Tämä mainos on julkaistu Satakunnan Kansassa vuonna 1935. Jotenkin se on aika liikkis. Bongasin sen eilen ja arkistoin. Pääsikin sitten heti käyttöön. 

Nukuin rauhallisesti ja sikeästi, vaikka join illalla teetä. Voima- ja energialatausta on runsaasti vapaapäivän viettoon. Sitä en voi kiistää, etteivät joutavat asiat joskus ärsyttäisi…

Nuo renkaat!

Olen onnellinen, kun minulla on kaksi pientä korvakoruvalkkaajaa! Ykkönenhän on tuota hommaa tehnyt useammankin kerran ja Kakkonen pääsi eilen ensimmäistä kertaa päättämään, mitkä korvikset laitan korviini. Poika tutki tarkkaan telinettä ja sitten totesi: Nuo renkaat! Ja ne oli sitten minulla eilisen päivän. Tänä aamuna joudun valitsemaan ihan itse…

Mummulassajavaarilassa, kuten Kakkonen sanoo

Päivät vilistävät  hirmuista kyytiä ja tänään on sitten matkapäivän vuoro. Mummulassajavaarilassa hiljenee. Pöytään katetaan vain kaksi lautasta ja pesuhuoneessa ei ole kissanhiekkalaatikkoa. Tiedän kokemuksesta, että ikävä tulee perävalojen kanssa samalla hetkellä. 

Poikkeusaikojen jälkeen odottelemme hivenen normaalimpaa kautta, johon kuuluu matkustelua vähän sinne sun tänne ja muutenkin vähän sitä sun tätä. 

Hei, meillä leikitään!

En ole pitkään aikaan leikkinyt niin paljon kuin tällä viikolla. Meillä on ollut kauppaa, ravintolaa, tulipaloja ja vaikka mitä. Sormissa on ollut milloin mitäkin hahmoja. Oikeanpuoleinen hahmo eli pappi on kastanut yhden nimettömän vauvanuken ja sen nimeksi tuli Lirttana Lättänä. Kakkosen mielestä se ei kyllä ole hyvä nimi, vaan mieluummin Vauva. Mielikuvitusta on tarvittu jokaisella kaksivuotiaasta reiluihin kuusikymppisiin asti

Hajatuksia 10

Kissallinen talous: Joku on melkein aina sohvalla joko siki- tai semiunessa. Välillä käy syömässä, juomassa tai laatikolla ja ohitassutellessaan saattaa hypähtää meidän syliin.

Lapsellinen talous: Joku selittää koko ajan jotakin. Kiihtyy nollasta sataan. Huomioi puheissaan ihan varmasti jokaisen. On innoissaan kaikesta. Osaa kerätä leluja. Nukkuu hyvin. 

En ole käynyt kävelylenkillä, en ole lukenut sivuakaan. Nyt vain olen ja nautin. Ihan niin kuin kuvan Kissa. 

Arjen juhlaa!

Arjessa meitä on kaksi. Nyt tuli arjen keskelle juhla, kun juna toi Esikoisen, Miniän, Kakkosen ja Kissan meille pitkäksi viikonlopuksi. Kaikki sujahtivat Laurilan elämänmenoon ja tuttuihin paikkoihin. Lupaan toki päivittää, mutta aikataulut jäävät nyt eittämättä (ja kyllättämättä) sivuseikaksi. Viimeksi ollaan nähty oikeasti naamakkain heinäkuun lopussa, joten iso ikävä on ollut kaikilla…

Jk. Kuva on eiliseltä töistä. Tein silloin marraskuun lopulla lähes kahdeksansataa pikkupikkupiparia ja nuo olivat viimeiset. 

Hyvää peskiviikkoa!

Keskiviikkoaamu eroaa maanantaikollegastaan siinä, että silloin on kaiken varalta herätys ajastettuna kännykässä. (Ennen meillä oli käytössä Nokian herätys, mutta sitten vaihdoimme puhelinta.) Tänäkin aamuna tosin heräsimme varttia ennen määräaikaa.

Aamupuuroa syön nykyään harvemmin. Jossakin vaiheessa sanoin syöväni sitä vain P-alkuisina viikonpäivinä.  Meillä on tänään muuten peskiviikko…

Muutama rivinen tammikuusta

Tammikuu oli hyvä kuukausi. Oltiin varsin paljon kotona. Käytiin kerran isossa lähikaupungissa ja kerran pienessä lähikaupungissa ja kahdesti naapurikunnan kierrätyspisteessä. Ruokakauppaostokset tehtiin oman kunnan kaupasta/kaupoista. Luin kuusitoista kirjaa, kävelin pari kilometriä päälle kaksisataa kilometriä, saunoin joka ilta, tein palkkatöitä vähän enemmän kuin pitäisi, söin hyvää ruokaa, nukuin tosi hyviä ja pitkiä yöunia, kävin parturissa ja labrassa ja olin elämääni tyytyväinen. Samalla tunteella aloitan helmikuun.