Luomufloristi siis itsekin

Yksi kotosreissujen tulisisia on kukkakimput milloinmistäkin ja mitämilloinkin. Sunnuntaiaamun kävelylenkin varrelta bongattiin niittylämpäre, jossa vielä oli kehäkukkia, malvaa, pellavaa ym. Ja ei muuta kuin poimimaan, vaikka lenkkarien kärjet vähän kastuivatkin. Kimppu kulki kolmensadan kilometrin matkan autossa kukkapuketoituna ja sunnuntai-illan keräsi sitten vaasissa voimia paikanmuutokseen. Eilen oli jo ihan entiselllään eli selviytyi matkasta hyvin.  

Jk. En ole mikään floristi. Kunnioitan suuresti tuota ammattikuntaa, joka sitoo näyttäviä asetelmia ja kimppuja. Mutta olen ihan vaan tällainen tavismummu, joka tykkää poimia kukkia ja jota Mies (vaari) kutsuu luomufloristiksi…

Syksyinen irtiotto

Kotosviikonloppu on takana. Torstaina lähdettiin puolenpäivän maissa ajamaan kohti Turkua ja eilen alkuillasta sitten oltiin takaisin Laurilassa. Käytiin kirppareilla, tehtiin kävelylenkkejä, tehtiin ruokaa, käytiin lauantai-iltana saunassa, poimittiin kukkia, nukuttiin pitkään ja hyvin. Eli ei mitään erikoista, mutta eri maisemissa kuitenkin. Tällä irtiotolla taas jaksaa! Tämä viikko on tavisviikko yhdellä virsikirjatyöpäivällä kruunattuna ja ensi viikko on leppoisaa ja ansaittua syyslomaa. Tykkään eli mii laik. 

Kokeilutalouden uutisia

Kokeilen mielelläni kaikkea uutta, jota tulvii kauppoihin. Jotkut jäävät meidän elämäämme pysyvästi, jotkut käväisevät kääntymässä ja niitä ei ostoskärryyn enää sitten tupsahtele. Jossakin vaiheessa bongasin värinkerääjäliinat ja hurahdin niihin. Eivät ole jokakertaisessa pyykkikoneen täyttökäytössä, mutta aina silloin, kun koneeseen on laitettava hyvin värikästä ja keskenään erivärikästä. Niin tälläkin kertaa. Koneessa oli pyyhkeitä ja tyynyliinoja ja varsinkin yksi tyynyliinoista oli yltiövärikäs. Värinkerääjäliina oli valkoinen (kuten kuvan käyttämätön yksilö) ja poistuessaan koneesta se oli todellakin hyvin punainen. Eläköön värinkerääjäliinat! 

Väärinymmärrysgeneraattori

Kirppareilla on erilaisia tapoja merkitä pluskokoisten vaatteiden puoli. Käytetään termejä Isoille tytöille, Isoja kokoja jne. Paras minusta on kuitenkin ollut elokuussa bongaamani kyltti, kun siinä luki: Vaatteet isolla koolla. Ylivilkas mielikuvitukseni ja tahallinen väärinymmärrysgeneraattorini alkoivat toimia saman tien ja näin jo silmissäni tuotteita, joihin oli kirjoitettu lappuja - meKKo, farKut, Kengät, leninKi, lenKKarit, taKKi. Näin aukikirjoitettuna sen teho haalenee, mutta tositilanteessa minua huvitti tosi paljon…

Jk. Kuvassa vanha kuva kotosen naulakosta.

185 vuotta, vau!

Laskin huvikseni sisarussarjamme iät yhteen ja sain tulokseksi 185 vuotta. Meitä on kaikkiaan kolme ja minä olen keskisisko kahden veljen välissä. Se, miksi yleensä aloin laskea moista, johtuu siitä, että vanhin meistä saavuttaa juuri tänä päivänä vanhuuseläkkeen ikärajan eli täyttää 65 vuotta. Onnea sinne Päijät-Hämeeseen ja hyviä vaelluksia! 

Jk. Kuva on taas vaan räpsy vailla mitään tekstisidonnaisuuksia. Tai no, meidän lapsuuskodissamme oli myös loppuvaiheessa Lundian hyllyt ja meillä luettiin paljon. 

Viime yönä nukuin kuin possu/tukki!

Eilen oli pitkä ja erilainen työpäivä. Alkoi aamuyhdeksältä webinaaria seuraten. Pitkästä aikaa istuin työpöydän ääressä, kun yleensä aina pöytä on seisomiskorkeudella. Päivä jatkui KeKellä eli kehityskeskustelulla. Sitten oli tavistyötä ja illalla vielä eräänlainen iltakoulu työyhteisön ja luottamushenkilöiden kanssa. Kotona odotti sauna. - Ei siis ihme, jos nukuin kuin possu/tukki puoli yhdeksään asti. 

Jk. Kuvassa on melko uusi törsäys. Olen ihaillut jo jonkin aikaa noita kukkaruukkuja ja syyskuussa sitten ostin yhden. Ensin se oli toisella ikkunalla ns. viidakkopuolella, mutta viikonloppuna siirsin paremmalle ja näkyvämmälle paikalle. On se ihana! 

Uusintoja

Piano on vuodelta 1982 ja tuoli ehkä vuodelta 1990. Ensin pianon kaverina oli ihan perus pianotuoli, mutta onnistuin tekemään yhden hyvän diilin eli sain niin hyvän alennuksen musiikkikaupassa, joten isompi tuoli kannatti hankkia. En ole katunut.

Tuolin päällinen oli jotakin vinyylimateriaalia. Jossakin vaiheessa se alkoi tuntua niin tylsältä, että halusin siihen värikkään kankaan tilalle. Omnistui! (Mies päällysti.) Ja vuosia kului ja välillä taas vaihdettiin joku uusi kangas. Laskimme äsken, että nyt taitaa olla neljäs versio menossa ja se pääsi käyttöön toissapäivänä. Kangas on jotakin markiisikankaan ja taviskankaan väliltä. Ja kaunis. 

Ottamuksia 110

Ilmoitin jo eilen illalla varaavani aamupalantekemisvuoron. Mies ihmetteli ja kysyi syytä moiseen. Ei sitä ollut, mutta halusin vaihteeksi laittaa, kun saan yleensä aina tulla valmiiseen pöytään. Ja minähän en ole minä, jos en ikuistaisi kattausta…

Aamu oli siis puuroton, mutta kaikkea muuta oli tarjolla. Ja kummallakaan ei ollut kiire, joten aamu oli myös hidas. Ja on, kun edelleen istutaan pöydässä.

Kohtaaminen

Eilen käveltiin taas Töllille päiväkahville. Repussa kulki kahvitermari+mukit, pullat ja tikrukakkua. Podin aamupäivällä päänsärkyä ja otin särkylääkkeen - sitä en ole tehnyt kohta kahteen vuoteen. Vähitellen kävellessä pää alkoi seljetä ja kohta se oli entisellään. 

Töllille mennessämme huomasimme, että siellä on muitakin. Istuimme pitkään vanhemman pariskunnan kanssa ja kuuntelimme, kun tuo mies lausui meille runoja. Murretta, huumoria, tunnetta. He olivat vähän ennen tuloamme puhuneet, että olisi mukava nähdä muitakin ja sitten me tupsahdimme paikalle. Luulen, että kohtaaminen oli tärkeää meille kaikille… 

Jk. Kuvaan pääsi Töllin yksi kantikas kivi. Se ei kuvaa kohtaamistamme. On vaan yksi kivi.

Elokuvissa ja ostoksilla

 

Eilinen päivä oli elokuvapäivä. Meiltä jäi Isä täällä Kino Metsossa väliin, niin ajelimme sitten isompaan lähikaupunkiin ja tutustuimme meille-uuteen-paikkaan eli Kino Auroraan. Olimme hyvissä ajoin paikalla ja olimme varautuneet siihen, että lippuja ei olisi enää jäljellä. Pahkeinen sentään, ei meitä ollut salissa kuin muutama yli kymmenen katsojaa! Elokuva oli upea, näyttelijäsuoritukset loistavia ja tunnelma liikuttava. Oscar -palkinnot ja -ehdokkuudet tulivat kyllä ansiosta.

Eilinen päivä oli myös kukkapäivä. Elokuvan jälkeen käytiin ostoksilla ja hankin yhden viherkasvin (muorinkukka) olohuoneen viidakkoomme ja kimpun sohvapöytäruusuja..

Nuoteista hän soittelee kuin teiden Rubinstein

Tämä viikonloppu on se prum prum - viikonloppu. Pärisyttäjinä eivät ole Ykkönen ja/tai Kakkonen, vaan isommat pojat. On siis perinteisen rallin aika. Eilen kylätiellämme oli vilinää, kaahausta, vilskettä ja kurvausta. Olimme juuri kreivin aikaan kävelemässä kirjastoon ja takaisin. Ilmeisesti meille ei niitä lippuja kuitenkaan heiluteltu… No, suotakoon makkaranmyyntirahat kyläyhdistyksille ja muille seuroille, kun heillä kaikilla on viime aikoina ollut hintsusti tienaustapahtumia! Mutta edelleenkään en lukeudu ralli-ihmisiin…

Taputtelin syyskuun

 

Syyskuu on taputeltu ja kuopattu. (Järjestys voi olla myös toisin päin, ainakin virsikirjatöissä.) Kuukausi oli hyvä, lämmin, hellä ja vaikka mitä muuta. Kävin Tampereella, käytiin yhdessä Turussa ja siihen lisäksi oli muutamat pikkureissut lähialueella. Luin kaksitoista kirjaa ja liikuin paljon - niin paljon, että sitä riitti keskimäärin puolitoista tuntia joka päivälle. En keksi syyskuusta mitään ikävää kommentoitavaa. Kelpo kuukausi ja nousee ehdottomasti vuoden parhaimmistoon.