Ei mopolla mahottomia

Periluterilaiseen selkärankaan on henkisesti polttomerkitty ajatus siitä, että aamulla pitäisi nousta ihmisten ajoissa ylös. Jos nukkuu pitempään kuin normaalisti, on sellainen käytös selitettävä jotenkin. Tänä aamuna ihmettelin, kun unta riitti iltayhdestätoista aamuyhdeksään... Mies totesi, että uni paras lääke on. Niin kai sitten.

Edessä on vapaapäivä tai tästä tuli vapaa-, kun siirsin laulupiirin ensi viikolle. Ei mopolla mahottomia...

Ääni on haasteellista käyttövaraa

Nukuin vähän yli kahdeksaan yhden pysähdyksen/pisahduksen taktiikalla. Edessä on työpäivä tiskin takana. Olo on ihan ihmismäinen. Lupaan olla yskimättä asiakkaita päin. Ääni on vielä haasteellista käyttövaraa, joten en voi laulaa hautajaisvirsiä malliksi - sitä kun teen aina silloin tällöin. Pyydettäessä, en omasta aloitteestani.

Yskitään kaksistaan

Harmittaa. Ketuttaa. Tänään olisi ollut työpaikalla iso tapahtuma, kun pitkän/ison/kalliin rempan jälkeen kirkko otetaan taas käyttöön. Muttamutta täällä sitä yskitään ja kähistään kotona x 2. Eroa edellisiin kurjistelutarinoihin on siis sen verran, että Laurilan muonavahvuus on taas kaksi. Se kyllä ilahduttaa. 

Jk. Kurjistelutarinoista on jäänyt pois hyvin pikantti yksityiskohta, joka on sähkökatkoilu. Nämä tämän talven lähiviikkojen katkot ovat olleet lyhyitä, mutta niitä on sitten useita per päivä. Elenian sedät ja tädit lähettelevät uskollisesti viestejä, että tiedämme, onko meillä sähköt vai ei. 

Pari asiaa mainoksista

Väin luurin. Luin väärin. Jossakin mainoksessa luki minun mielestäni toimitushaluttomuus, mutta se olikin toimituskuluttomuus. 

Mainoksista toinenkin asia... Snellmanin perheyrityksen mainokset on niin kutkuttavan ihania, että jos meillä syötäisiin lihaa, ostaisimme vain heidän tuotteitaan tai ainakin suurin osa olisi niitä itselle tehtyjä. Mutta kun ei syödä, ei osteta. Nautitaan vaan mainosideoista. 

Yö oli huonouninen. Tänään saan Miehen kotiin. Yskitään sitten yhdessä. 

Tiedätkö, mikä on yskänpuuskan tuntinopeus?

Sairastupa kuittaa huomenet! Eilinen meni lähes vaakatasossa. Olen yskinyt niin paljon, että vatsalihaksiin sattuu. Olen juonut litrakaupalla yhtä sun toista nestemäistä, syönyt paljon hedelmiä, imeskellyt sinkkitabletteja ja nukkunut päiväunia moneen kertaan.

Eilen en katsonut mitään sarjaa, mutta telkkariohjelmia olivat Kokkisota, Grillit huurussa, Hengenvaarallisest lihava, Liian ruma rakkauteen?, Salatut elämät. Taso on siis tavallistakin matalammalla...

Vastaus otsikon kysymykseen: Yskänpuuskan nopeus on 80 km/t.

Yksikseni yskiskelen

Tämän aamun kuvassa pitäisi oikeasti olla torkkupeitto, tyynyjä, rutistettuja paperinenäliinoja, vesipullo, yskänpastilleja ja äänimaailmassa hevosyskää. Lauantaiyönä nimittäin alkoi kurkussa kasvaa kaktus. Nyt sitten on yskitty ja yskitään. Vanha kansa sanoo, että yskä lähtee yskimällä. Jos se pitää paikkaansa, saan jossakin vaiheessa vaivan häädettyä. 

Tänään en aio tehdä mitään muuta kuin katsoa jotakin sarjaa. En ole vielä päättänyt, mikä se on tällä kertaa. Joka tapauksessa tasoltaan aivotnarikkaan. Olen yksin kotona tämän viikon, joten yksikseni yskiskelen...

Reissutavaroita

Olen vannoutunut laukku- ja pussukkaihminen. Matkatessa on kätevää, kun isoon reppuun pakkaa pieniin pussukoihin erilaisia tavaroita. Viimeisimmällä kotosreissulla oli kuvan pussukassa Steven ja Taiton tavarat eli yhteinen laturi ja yhteiset kuulokkeet. (Helppoa, kun ovat samaa perhettä!) Ei tarvitse kaivella repun pohjalta tai uumenista.- Tuon polkupyöräpussukan sain hyvältä ystävältäni, joka tuntee ja tietää tapani jo yli kolmen vuosikymmenen ajalta. 

Näkymä ikkunasta

Kun aloitin kohta kymmenen vuotta sitten kuvaamaan ja bloggaamaan, otin paljon luontokuvia niin, että kuvasin ikkunasta kaikenlaisia juttuja. Sittemmin kyllä tajusin, että ehkä parempia kuvia saa otettua lähempää. Tämän aamun kuva on taas vaihteeksi ikkunakuva ja napsaistu oman huoneeni ikkunasta. Lunta on hätkähdyttävän paljon...

Nukuin pitkään ja syynä on vapaapäivä ja aikatauluttomuus. Kohta pitäisi laittaa jotakin aamupalaa. Ehkä jotakin muuta kuin Runebergin torttua, vaikka kyllä niitä meillä on pakastimessa kotileipurin jäljiltä. No, kahvin ja elokuvan kanssa sitten päivällä! 

En uskaltanut aloittaa yhteislaulua

Olipa mielenkiintoinen ja pitkä paluumatka eilen! Lähdin Turusta vartin yli neljä iltapäivällä ja oletin olevani vähän ennen yhdeksää illalla Jyväskylässä. No en ollut. Oli sen verran huono ajokeli, että bussi jäi koko ajan vähän myöhään ja välillä jurruutti pitkässä jonossa. Tampereella oli vaihto ja olin tyytyväinen, kun lähdettiin sieltä vain kuusi minuuttia aikataulusta myöhässä. Muttamutta aikanaan Jyväskylään tultiin vähän yli kymmenen, kun oli seisoskeltu useampaan otteeseen ja kaiken huipuksi vielä jouduttu vaihtamaan kokonaan toiseen bussiin, joka onneksi tuli sieltä tuntia myöhemmin perässä. Pääsin istumaan, mutta moni joutui seisomaan käytävällä. Siinä vaiheessa olisi ollut paikallaan virittää yhteishengen kohottamiseksi yhteislaulu Linja-autossa ompi tunnelmaa. En kuitenkaan uskaltanut.

Kokkisotaa ja vauvanvaatteita

Eilinen oli tosi hauska päivä. Aamukahdeksalta lähdin bussilla Helsinkiin ja iltakymmenen jälkeen palasin. Tuossa välillä vietin aikaa Esikoisen ja Miniän kanssa. Käytiin Kiasmassa katsomassa aivan upea Pilvi Takalan näyttely, syötiin runsaat salaatit Pupussa, löydettiin kirpparilta vauvanvaatteita (kuvan kasassa alimmaisena lammaspeitto, jonka löysin Puutorin kirppikseltä), käveltiin lumisohjoisilla kaduilla, ajeltiin ratikalla, juotiin kotona hyvät kahvit (ostettiin mukaan Gateausta Runebergin tortut), katsottiin Kokkisotaa ja sen innoittamana syötiin todella hyvää ruokaa aina maa-artisokkapyreestä alkaen jne. Isoimpana asiana oli tietysti mielessä ja puheissa The Vauva, jonka pitäisi maaliskuussa saapua myllertämään pariskunnan, isovanhempien ja koko pikkusuvun elämää. 

Ostin särmikkään kollaasiromaanin

Eilinen kirpputorilöytöni on takakannen tekstin mukaan särmikäs kollaasiromaani. Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran 1964 ja toinen painos otettiin 2012, josta painoksesta myös omani on. Löysin kirjan kahdella eurolla Puutorin kirppikseltä. 

Pentti Saarikoski on aina ollut meille läheinen runoilija. Kirjahyllystä löytyy monenmonta runokirjaa ja niitä luetaan. Valamon hautausmaalla on käyty Saarikosken haudalla parikin kertaa. Erikoisin yksityiskohta on se, että Mies oli Saarikosken viisikymmenvuotispäivillä syyskuussa -87 Helsingissä ja runoilija itse oli kuollut neljä vuotta aikaisemmin... 

Kirpputorin viisaus

Kirpputorilta lähti matkaan hauska ja syvällinen jääkaappimagneetti. Hintaa sillä oli vain puoli euroa. Jääkaapin kylkeen se ei kylläkään pääse, kun aion laittaa sen mieluummin sähkökaapin koristeeksi ja elämänasennemuistutukseksi pieneen eteiseen. Oikeastaan olen usein ajatellutkin tuon aforismin kaltaisella tavalla, joten siksi se oli tavallaan pakko ostaa...