Mä viestinnästä laulan, sillä oonhan somelainen

Muutaman viime viikon aikana tuli osoitettua taas somen teho. Facebookissa ja Instagramissa laitoin mainoksia ja kuvia taidenäyttelystä ihan mainostustarkoituksessa useamman kerran ja katso, kävijöitä kävi! Joskus some tavoittaa väen jopa paremmin kuin printtimainonta, sillä se on tässä ja nyt ja jopa tuntia ennen sulkemisaikaa voi vielä mainostaa tehokkaasti... (Kaikki kunnia lehdistölle ja varsinkin omalle paikalliselle!)

Eilen illalla meillä oli näyttelyn purku ja sitten myöhemmin kotona karonkka. Ja kotona nyt tauluja siellä sun täällä...

Yöpaitaisena canonisoitua

Minulla on tapa yöpaitautua heti saunan jälkeen. Meillähän saunotaan joka ilta, joten yöpaita/yöpaidat on/ovat tuntimäärältään paljon käytössä. No, eilen illalla oltiin kaikessa rauhassa aloittamassa illan elokuvaa Hehkutuksia ja satuin katsomaan ikkunasta ulos ja sanoin Miehelle, että käyn ensin ottamassa muutaman valokuvan. Valo ja tunnelma olivat niin houkuttelevia ja koukuttelevia. Ja ei muuta kuin yöpaitaisena ja rantasandaalit jalassa pihalle napsimaan kuvia. Kuvassa yksi niistä.

Leena ja piin likiarvo

Tänään nimipäiväänsä viettää Leena ja onniteltavia riittää! On ainakin entinen työkaveri, nykyinen työkaveri, vanha ystävä yli neljänkymmenen vuoden takaa, täti ja kummitäti samassa persoonassa, entinen käly, miniän äiti, monta ystävää täällä Keski-Suomessa ja myös oma rakas Kuopus. Onnea tsiljoonasti kaikille! Kuopuksen nimipäivää ollaan vietetty tänä päivänä, vaikka oikeastaan kyseessä on ns. osittaisnimipäivä. Varsinaista nimeä ei löydy kalenterista.

Jk. Tänään on myös piin likiarvon päivä 22/7. 

Huvittavia paikannimiä

Sitä voi keräillä monenlaista. Jotkut keräävät sarjakuvia, toiset postimerkkejä, jotkut vanhaa Arabiaa, toiset myrkkylasia. Jne. Minä pidän kirjoista, elokuvista, vanhoista astioista ja uusista astioista, mutta en tietoisesti keräile niitä - ne vaan jostakin omituisesta syystä löytävät tiensä meille. On yksi asia, jota hieman keräilen ja se on sanat. Lomareissulta palatessani huomasin kirjoittavani muistiinpanoihin paikannimiä, jotka huvittivat minua suunnattomasti tai ainakin hieman. Tässä siis lista suoraan Steven muistista: 

Kastu

Kaulansuu

Haveri

Vuotava

Purema

Riittiö

Rutava

Nanhia

Keho 

Haviseva

Teema voisi olla harmaa

Valokuvaaminen millä tahansa vempeleellä on kivaa! Joskus voi ottaa hieman salaperäisiäkin kuvia, joista ei saman tien tiedä aihetta/kohdetta/ideaa. Tämän aamun kuvaksi valikoitui toissaillan kuva, jonka teema voisi olla harmaa.

Talo tyhjeni eilen ja jäätiin Miehen kanssa taas kaksin. 

Kesäpäivä Kan... eikun Keuruulla

Eilisen päivän ohjelmassa meillä oli lähikaupunki Keuruu. Päivään sisältyi muutama taidenäyttely, muutama kirpputori, kahvia ja italialaista jäätelöä, aurinkoinen päivä, kaunista järvimaisemaa ja kiireetöntä kuljeskelua. Laurilan seinälle löytyi heräteostoksena grafiikkaa aittagalleriasta. 

Illalla Laurilassa tehtiin hyvää pizzaa. Kissa sai valkoapilaseppeleen päähänsä, mutta ei pitänyt sitä kuin hetkisen. Seppele kulki illan mittaan päästä toiseen.

Useimmiten ilman takkia

Odottavien töiden pino työpöydällä herätti eilen aamulla kunnioitusta, puhelin soi tiuhaan ja ovikin kävi ahkerasti. Muistin salasanani ja oman nimeni, joten ei mitään hätää! Päivän mittaan sain pinoa pienemään jonkin verran ja lähdin töistä hyvillä mielin tasan iltaviideltä. Orientoituminen onnistunee taas kerran...

Taisin olla onnentyttö lomasään suhteen, sillä kohdalleni ei osunut kuin pari sadepäivää. Pärjäsin joko farkkutakilla, ulkoilutakilla, ohuella villatakilla tai useimmiten ilman takkia. Toppatakkiajatusta ei tullut mieleenkään.  Aurinko helli monenmonena päivänä ja naamakin sai väriä. 

184,3 kilometrin loma

Loma oli kestoltaan kaksikymmentäviisi päivää eli kolme ja puoli viikkoa. Ja sinä aikana:
- olin Petäjävedellä, Turussa ja Helsingissä
- kävin kuudessa taidenäyttelyssä
- luin kaksi kirjaa
- katsoin kuusitoista elokuvaa
- katsoin kahdeksankymmentäkaksi jaksoa Kotikatua
- kävin kahdeksalla kirpputorilla
- kevenin kaksi kiloa
- kävelin 184,3 kilometriä

Loma oli onnistunut. Täytti tehtävänsä, joka sille yleensä on annettu.

Kuudestoista heinäkuuta

Tänään on viimeinen lomapäivä tällä haavaa. Tänään kuuluu ohjelmaan aamulenkki parhaan kaverin kanssa (eilen aamullakin käytiin), näyttelyn valvomista, helsinkiläisrakkaiden odottelua ja luultavasti kaunis kesäpäivä. Ei siis huono päättymispäivä hyvälle lomalle. Huomiseksi luvassa lomaraportti, joten ei siitä sen enempää...

Nimipäiväänsä viettävät tohvelimies Reino ja suomenruotsalainen Reinhold. Onnea heille, vaikka en mikään pääkuuluttaja olekaan. 

Enmuistaenäämilletaikenelle

Olen ottanut asiakseni omistaa kävelylenkkejä aina jollekin asialle tai henkilölle tai ilmiölle. Näin olen tehnyt jo vuosia sitten, kun omistin fillarilenkkejä samaan tyyliin. Facebook näyttää päivittäin vanhoja päivityksiä (jos niitä haluaa) ja tässä yhtenä päivänä kahdeksan vuotta sitten olin taas omistanut fillarilenkin enmuistaenäämilletaikenelle. No, ystäväni A oli vastannut päivitykseeni ja kertonut omistaneensa äskettäisen vaipanvaihdon minulle...

Kävin yöpaitaisena hetki sitten pergolassa nappaamassa kuvan tuosta keltakukkaisesta kukasta. Se on kuin aurinko tai oikeastaan monta aurinkoa läjässä. Omistan kukkakuvan hohtavan värin valkovoittoisille asuntomessusisustuksille. 

Omista ylpeä

Eilen istuin kolmessa eri bussissa yhteensä melkein kuusi tuntia ja tein paluumatkan lomalta. Steve piti minulle uskollisesti seuraa. Moppekin oli mukana, mutta pussissa. Ehdin onneksi vielä yhteen taidenäyttelyyn omalla paikkakunnalla. Näyttely oli/on Miehen ja Kuopuksen ensimmäinen yhteinen. Olen heistä ylpeä...

Entisellä konepajalla

Eilen keskiviikkona oli taiteen päivä ja nimenomaan nykytaiteen. Kävin ensimmäistä kertaa Logomossa, joka on aikanaan ollut VR:n konepaja ja nykyään kulttuurikeskus. Käymisen arvoinen paikka!

Taidenäyttelyssä oli esillä suomalaista ja ulkomaista nykytaidetta. Osa helposti, osa vaikeasti lähestyttävää - niin kuin taide aina - ja osa jäi kokonaan vieraaksi. Napsin puhelimella muutamista suosikeistani kuvia ja kokosin niistä pienen kollaasin. Ylin työ on italialaisen Roberto Pugliesen äänitaidetta eli se pitäisi näkemisen lisäksi kuulla...