Liikunnan ilosta puhutaan paljon ja myös siitä, kuinka koululiikunta aikanaan oli monelle vähintäänkin pakkopullaa. Itsekin muistan, että kurjimpia koulupäiviä olivat ne, jolloin lukujärjestyksessä luki voimistelu. Olin isokokoinen ja tuhti ja kömpelö useimmissa lajeissa. Pahimpia kertoja olivat ne, kun salissa avattiin Se Ovi, josta otettiin esille telineitä ja aina ei voinut olla kuukautisia…
Jos raatorehellisiä ollaan, voin kertoa näkeväni vieläkin unia, joissa olen koulussa ja huomaan, että seuraavat tunnit on voimistelua/urheilua. Ei kiva. Hieman ehkä painajaismainen tunnelma, eikä edes vain hieman…
Muttamutta - olen vanhemmiten löytänyt liikunnan ja liikunnan ilon! Nautin ja olen innostunut ja usein myös onnistunut.
Voi sitä pakkopullaa koulussa aikoinaan. Joskus piti kävellä kirjelaatikolle 5 km ja laittaa nimensä vihkoon sillä siellä odotti tiukkapipo urheilumaisteri tai mikä lienee ollut. Ja kävellä 5 km takaisin kun hän porhalsi ohi autollaan.
VastaaPoistaMonella taitaa olla ikäviä muistoja koululiikunnasta. Onneksi nykyään on liikunnan iloa!
Poista