Liikunnan ilosta puhutaan paljon ja myös siitä, kuinka koululiikunta aikanaan oli monelle vähintäänkin pakkopullaa. Itsekin muistan, että kurjimpia koulupäiviä olivat ne, jolloin lukujärjestyksessä luki voimistelu. Olin isokokoinen ja tuhti ja kömpelö useimmissa lajeissa. Pahimpia kertoja olivat ne, kun salissa avattiin Se Ovi, josta otettiin esille telineitä ja aina ei voinut olla kuukautisia…
Jos raatorehellisiä ollaan, voin kertoa näkeväni vieläkin unia, joissa olen koulussa ja huomaan, että seuraavat tunnit on voimistelua/urheilua. Ei kiva. Hieman ehkä painajaismainen tunnelma, eikä edes vain hieman…
Muttamutta - olen vanhemmiten löytänyt liikunnan ja liikunnan ilon! Nautin ja olen innostunut ja usein myös onnistunut.
Voi sitä pakkopullaa koulussa aikoinaan. Joskus piti kävellä kirjelaatikolle 5 km ja laittaa nimensä vihkoon sillä siellä odotti tiukkapipo urheilumaisteri tai mikä lienee ollut. Ja kävellä 5 km takaisin kun hän porhalsi ohi autollaan.
VastaaPoistaMonella taitaa olla ikäviä muistoja koululiikunnasta. Onneksi nykyään on liikunnan iloa!
PoistaVoi EI!
VastaaPoistaTotta kyllä, kun muistelen omia koululiikunta-aikoja, niin oli meitä jotka rakasti niitä tunteja ja sit niitä, jotka EI... sellaista ihan Ok fiilistä kokevia ei tainnut olla lainkaan, mutta onhan sitä "siinä iässä" aika mustavalkoinen ja välimuotoja ei tunnisteta. Minulle sattui kyllä ihanat jumppamaikat - toinen heistä valmensi vapaa-ajallakin pituus- ja korkeushyppyä... urheilukentällähän sitä lapsuuden-nuoruuden vietti, kun ei ollut juuri muuta "harrastettavaa" kuin kirjasto (mm.Viisikko-kirjojen ahminen) ja käsityöt.
Liikunta on kyllä merkillinen juttu - eilenkin ihan PUHKI työpäivän jälkeen ja ilman ukkokullan "pakottamista" kaveriksi olisin jäänyt niin helposti sohvalle... palattua olikin energinen olo ja jaksoi askarrellakin....
Sinusta on tullut kyllä sellainen kantapään "kuluttuja", että suorastaan ihailtavaa - eli liikunta ei ollutkaan akilleen kantapää, vaan entistä vahvempi, iloa tuova luumuodostelma!!
Kiva, jos olet nauttinut kouluaikana liikunnasta!
PoistaLiikunta on tosiaankin lääke, voimavara ja polttoaine. Sen voin allekirjoittaa nykyisin…
Minulla on vähän sama tilanne: koulussa liikunta oli kauhistus, mutta nyt aikuisena ajoittain jopa nautinto. Tai ainakin osa elämää.
VastaaPoistaSiitä tulee hassusti vähän kaksijakoinen fiilis: toisaalta harmittaa etten ole sitä iloa jo aiemmin löytänyt, toisaalta mielessäni lällättelen entisille liikunnanopettajilleni että ”ettepäs onnistuneet kokonaan pilaamaan iloani”
Ihan samaa mieltä olen, että olisinpa aikaisemmin hoksannut, että liikunta on näin kivaa!
PoistaOlipa niin samaistuttavia sanoja.
VastaaPoistaEntisaikojen liikunta on jättänyt monelle ikäviä muistoja. Onneksi sinä ja minä olemme kuitenkin löytäneet oman lajin ha se ilon, mitä liikunta parhaimmillaan tuo.
Jep, iloitaan nykyisestä ja yritetään unohtaa ne entiset…
Poista