Hyvää Eino Leinon päivää sekä runon ja suven päivää! Runot ovat aina kuuluneet elämääni. Ensimmäset omat runot olivat ankaran riimillisiä, mutta myöhemmin vapaamittaisuus on ollut enemmän minun juttuni. Kouluaikana tutustuin Risto Rasan teksteihin ja ne kyllä räjäyttivät tajunnan ja antoivat intoa omaankin kirjoittamiseen.
Mies lukee minulle aina silloin tällöin runoja. Kettulassa olemme pitäneet usein runosymposiumia ja luulen, että sellainen on luvassa myös tulevana syyskesänä. Runokirjoja, pullollinen viiniä, hyvää syötävää ja kynttilänvaloa. Ja paras mahdollinen seura…
Minäkin pidin Risto Rasan runoista. Hän oli suuri idolini ja asui samassa kaupungissa, joskus taisin tuijottaa ikkunan ulkopuolella kahvilaan missä hän istui ruskea villamyssy päässä. No, siitä on jokunen vuosi. Metsän seinä on vihreä ovi, muistatko?
VastaaPoistaMuistan toki ja Toukka tiskaa ja Hevonen sulkee veräjän jne.
Poista