Kävelylenkkireittini kulkee usein hautausmaan kautta. En pingo, en ryntäile enkä kiidä siellä. Vauhti hiljenee kuin itsestään. Eilen törmäsin (kuv.) pikanttiin yksityiskohtaan. Yhdellä haudalla oli karanneita orvokkeja useampikin. Yhden kuvasin. Ei kaiken tarvitse aina olla suoria rivejä ja järjestäytymistä! Karannut orvokki oli illan kaunein näky. Omapäinen kuten minäkin.
Onpa herkän värinen ja näköinen! ♥
VastaaPoistaNiin minustakin!
PoistaPieni hetki maailmankaikkeudessa, mutta kaunis! Ehkä se palaa asiaan ensi keväänäkin.
VastaaPoistaHienosti kiteytit orvokin elämän…
PoistaOmapäisen orvokin kaveri kasvaa sinnikkäästi talomme kivijalan vieressä - vuosikausia sinnikkäästi. Nyhdetty paristi poiskin, mutta aina palaa - paluumuuttuja.... juuret niin syvällä, ettemme enää aio repiä. Kotirauha annettava, kun "hän" antaa sen meillekin!!
VastaaPoista