Heräsin hiljaiseen Laurilaan. Mies oli lähtenyt aamujunassa reissuun. Käy katsomassa taidetta ja lapsenlapsia ja menee sitten Kotoseenkin. Joitakin ääniä kuulin unen läpi keittiöstä, mutta silti oikeasti heräsin vasta kahdeksan maissa ja torkuin vielä jonkin aikaa. Nyt on hitaan aamupalan aika. Ja kauniisti katettuna, tietysti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti