Kevätaamu ei peittoa kesäaamua, mutta on siinäkin jotakin spessua, josta syksyaamu ja talviaamu voivat vain haaveksia. Laurilan väestä vielä puolet (Mies) on unten mailla, minä heräsin jo jokin aika sitten.
Pari viime päivää hukkasi takapihan lumista melkein kaikki. Etupihallakaan ei ole enää kuin muutama valkoinen saareke. Tiistaina minua liihotteli vanhalla radalla vastaan kevään ensimmäinen sitruunaperhonen. Käännyin vilkuttamaan sille. Eilen nähtiin omalla pihalla jokumuuperhonen. Istuimme vanhassa pihakeinussa ja mietittiin, kestääkö keinu vielä yhden kesän. Todettiin sitten, ettei siitä korkealta putoa, jos sattuu hajoamaan. Onpahan sitten ainakin käytetty loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti