Kissa nimeltä Helmi

 

Voit kuvitella tähän kuvaan kissan. Kissa nimeltä Helmi istui pitkän aikaa eilen tuolilla, mutta ei halunnut kuvaan. Eilen päiväjuna toi Esikoisen, Miniän, Kakkosen ja Helmin meille. Vilinä ja vilske alkoi saman tien ja oman Pikku Kakkosen puheensorina. On ihanaa olla mummu!

Hajatuksia 23

Laurila on tänä jouluna ollut hiljaisempi kuin naismuistiin. Tänään siihen tulee muutos! Talo alkaa täyttyä ensin yksillä ja alkuviikosta vielä toisilla. Sopulit tilaa antaa, totesi Mies. Minä tein eilen illalla radikaalin päätöksen ja keräsin joululahjat kaapista kahteen kangaskassiin. En paketoinut ollenkaan. 

Tonttuelämä jatkuu!

En ole oikeaoppinen jouluttaja, kun en aloita joulua marraskuulla. Olen nimittäin kuullut ja lukenut talouksista, joissa kuusi kannetaan sisään marraskuun puolella tai viimeistään joulukuun alussa. Ja tässä vaiheessa joulu on kuulemma jo riisuttu, kuusi kannettu pihalle tai pakattu laatikkoon, tontut saaneet lomaluvan ja hileet piilotettu varastoon.

Meillä koti saa jouluasun vasta pari päivää ennen aattoa ja pysyy jouluisena siihen asti, kun on loppiainen eletty. Ollaan vanhanaikaisia (joulu)käpyjä, sanoisi varmaankin joku testitulos. Turha testata, kun tiedän jo ilmankin.

Punavalkoinen asetelma

Tänä vuonna ostin joulukukiksi kaksi hyasinttia. Molemmat sattuivat olemaan valkoisia ja ostohetkellä tasan viikko sitten ne olivat vielä ihan umpinuppuisia. Ajattelin, että ehtivätkö avautua ollenkaan jouluksi… Ehtivät toki, kun pääsivät parhaalle mahdolliselle paikalle ilmalämpöpumpun naapureiksi. Pentikin teekupit on monena jouluna olleet suojaruukkutehtävässä ja asetelma oli helppo koota kodin tutuista lempiesineistä. 

Piti saada pullaa!

Joulupullan leipominen oli eilen ohjelmassa. Aikanaan Kuopus oppi kotitaloustunnilla tonttupullien leipomisen ja se oli hänen vastuullaan aina kotijouluisin. No, sitten tuli joulu, jolloin Kuopus olikin joulunpyhät Tampereella ja minun piti itse muistella, miten tonttupullat tehdään. Muuten meni hyvin, mutta lopputulos näytti eriltä ja syy oli selvä: silmät unohtuivat kokonaan. Maistuivat ne sokeinakin lähes oikeilta. - Tänä vuonna leipominen meni jo ihan rutiinilla ja olimme lopputulokseen tyytyväisiä.

Hitaanpuoleinen tapaninpäivä

Tänäkin aamuna nukuttiin pitkään.. Onneksi emme ole siitä kenellekään tilivelvollisia. Ja jos menee nukkumaan vasta puolenyön jälkeen, ei ole ihme, että vasta ennen yhdeksää havahtuu unimaailmasta reaalitodellisuuteen…

Eilen parikäveltiin kahden pienen lenkin verran ja jouluaattoiltana myöhään hautausmaalenkin pituisesti. Sain siis viime viikolla kasaan kolmen kerran minimitavoitteen. Edellinen viikko meni potiessa, joten lenkit jäivät nollille. Tänäänkin voidaan käydä kävelyllä, totesi äsken Mies. 

Neljäskymmenesensimmäinen yhteinen joulu

Jouluaamuna nukuttiin pitkään. Koti oli ja on hiljainen. Eilen mietin muun muassa sitä, miten ennen maailmassa on tultu toimeen ilman tähtien johdonsuoristinta ja sitä, mitä protokollapäällikkö tekee kaikki muut päivät vuodessa  (kun kerran vuodessa lukee joulurauhan julistuksen) ja sitä, että tämä on meillä neljäskymmenesensimmäinen yhteinen joulu.

Kaikki omat rakkaat tonttulakkipäät nähtiin eilen tekniikan välityksellä yhteislähetyksessä. Jokainen vaikutti hyväntuuliselta. Se oli ja on tärkeä asia.

Hyvää joulua - lauluilla tai lauluitta!

Jouluaattoaamua Laurilasta! Riisipuuro on muhimassa ja kohta keitän sekahedelmäsopan. Mies silittää keittiön pöydälle joululiinan (hän on meillä siinä hommassa ihan pro) ja minä levittelen tonttuja ympäri taloa. Aamupäivällä on vuorossa yhteisvideopuhelu kaikkien omien kanssa.

Perinteisesti tämä kanava ei hiljene joulunakaan, joten pysyt kartalla lauriloinnin ja joulutuksen yhteiselosta. Mutta nyt - oikein hyvää joulua! Tee siitä omannäköisesi, jos vain suinkin on mahdollista. Tapaamisiin!

Joulu tulee ja paperinenäliinoja menee

Yksi yö jouluun on. Tänään laitetaan jouluvalot ja koristellaan koti. Tänään paistetaan seitan eli Laurilan tyylillä astetta parempi joulukinkku, joka tehdään alusta alkaen itse ja on eilisestä asti marinoitunut jääkaapissa. Muutaman joululiinasen aion vielä silittää, verhot vaihdettiin eilen jouluisiksi. Talouden kumpikin asukas yskii ja niistää eriasteisesti. Ennen vanhaan oli mainoslause Joulu tulee ja teippiä menee. Meillä on käytössä muunnettu lause Joulu tulee ja paperinenäliinoja menee. Paalikaupalla, arvioisin. 

Jk. Kuva on arkistokuva. Tonttu on vielä muiden kaltaistensa kanssa varastossa. Tänään pääsee pujahtamaan sieltä ihmisten ilmoille.

 

Joka tapauksessa joulu tulee

Eilen kuljin töissä kuvan merkki rintapielessä ja sain vastaani hymyjä ja hymähdyksiä. Jonakin vuonna olen myös tonttulakkeillut, mutta tällä kertaa skippasin sen. Iltapäivällä laitoin puhelimeen viestin ja suljin viraston oven. Joululoma alkoi. Töihin palaan vasta toisena päivänä ensi vuotta. Joulua tulemme viettämään kaksin kotona yskähdellen. Eilen illalla totesimme, että joulu nyt tulee joka tapauksessa, vaikka valmistelut jäisivät vähemmiksi. Niin se tuli lapsena, kun kotikotona hurjasiivottiin ja niin se tuli silloin esikoisen ensimmäisenä jouluna, kun istuin sohvalla ja itkeä tuhrasin, kun en jaksanut tehdä mitään. Joulu tulee ja on pitkämielinen ja armelias.

Ei kiitos meille

Eilen jatkoin oman huoneeni inventaariota. Sieltä tulla tupsahti blogiaihe tälle aamulle ihan itsekseen. Olin joskus jossakin hanketilaisuudessa kirjoittanut tuon muistiin jo monta vuotta sitten ja nyt oli sen aika. Kuvaamisen jälkeen päätyi roskikseen muiden kaltaistensa kanssa.

Käytän kyllä mieluummin sanaa avioliitto kuin strateginen kumppanuushanke. Jälkimmäinen kuulostaa  aivan liian laskelmoidulta, järjestetyltä ja vähätunteiselta. Ei kiitos meille. 

En haaveillut punaisesta talosta

Hankimme poppanatalon samalla kertaa valkokultaisten kihlasormusten kanssa. Se on kulkenut seinästä seinään ja kodista kotiin. Tällä hetkellä se on Laurilan eteisessä. Punaisesta talosta en haaveillut koskaan, enkä perunamaasta. Minulle sopii paljon paremmin sininen talo ja yrttimaa. 

Eilen olin töissä mustahattuisen lumiukon kanssa. Huomenna menen taas. 

Työkunnossa taas

Arkistokuvien joukosta löytyi kuva kahdesta lumiukosta. Punapipoinen majailee joulukoristelaatikossa ja mustahattuinen muutti jo vuosia sitten mukanani virastoon. On kaapissa aina lumettomat ajat ja lumellisena aikana seikkailee sitten milloin missäkin. Tällä hetkellä taitaa tasapainoilla vanhan kirjevaa´an päällä. Menen katsomaan sitä, kun olen syönyt aamupalan. Olen työkunnossa, vaikka välillä joudunkin vähän yskimään. 

Puista tunteilua

Eilen kävin vartin verran seisoskelemassa ulkona. Saattoi siellä mennä vähän pitempäänkin. Välillä kävin kuitenkin hakemassa Hermannin sisältä ulos, sillä näin jotakin tosi kaunista ja romanttista pihalla. Yrttimaan laidalla kuusi oli ottanut männyn halaukseensa. Mänty yritti seistä vähäeleisesti ja ihan vaan muina mäntyinä paikallaan, mutta selvästi huomasin tunnekuohuja ja hempeilyä puiden välillä. Kaikkea se lumi teettää!

Älä usko joulukorttia!

Vaikka pinon päällimmäinen kortti kertoo joulun tulleen, on siihen kuitenkin (onneksi) vielä viikko aikaa. Viime yön nukuin tosi hyvin, samaa omalta kohdaltaan todisti naapurihuoneen nukkuja. Unia oli osapuilleen tsiljoona. 

Aion tänään järjestellä omaa huonettani. Aion myös käydä pihalla seisoskelemassa. Raittiin ilman puutetta on selvästi. Kunto on parempi kuin moneen päivään.

 

Elämälle kiitos!

Tänään on vuosipäivä. Päivälleen kolme vuotta sitten ajelin piipaa-auton kyydissä isompaan lähikaupunkiin ja olin aika kipeänä. Pääsin jouluaattona kuitenkin kotiin toipumaan ja kuntoutumaan. Siitä se pienin askelin ja talonkiertämiskävelyin alkoi ja helmikuun alussa palasin töihin. Elämälle kiitollisena. Kolmen vuoden aikana olen liikkunut paljon, nukkunut paremmin, syönyt terveellisemmin ja voinut hyvin. 

Jk. Tällä viikolla liikuntatavoite taitaa jäädä lunssan takia toteutumatta. Jospa ensi viikolla uskaltautuisin ulos. 

Jk2. Kuvan karhulla ei ole mitään tekemistä jutun kanssa. Onpahan vaan Lauri-karhu meidän kirjahyllystä.

Kihlasormusten ostosta kahdeksankymmentä vuotta!

Tosi on! Myönnän kyllä käyttäväni omalaatuista laskuoppia ja näissä rakkaustyövuosien laskemisessa viittaan kintaalla Elon ja Ojalan laskuopeille. Mutta onhan se niin, että jos kumpikin on saanut sormeensa kihlasormuksen neljäkymmentä vuotta sitten, lasketaan aika yhteen ja siitä tulee kahdeksankymmentä vuotta…

Aika on mennyt totisesti kuin siivilällä. Rakkautta on riittänyt, samoin päähänpistoelämää ja pöhköjä(kin) ideoita. Olen onnellinen, olemme onnellisia.

 

En ole korvaamaton

Kotioleminen jatkuu. K-testi näytti negaa, joten ihan vanhanaikaisesta räkätaudista tässä on kyse. Lääkkeinä lepoa, juomista, hedelmiä ja väkeviä kurkkupastilleja. Eilen iltapäivällä alkoi tehdä ihan hirveästi mieli lakritsia ja Mies toi sitä kaupasta muiden ruokaostosten kanssa. Illalla oli sen verran kuumetta, että länsimaisen lääketieteen yksi saavutus eli särkylääke pääsi kehiin. Yhden yöpaidan verran hikosin, joten yöllä vaihdoin kuivaan versioon. - Tänään siis lepäilen, luen, yskin, niistän ja olen. En ole edelleenkään korvaamaton työpaikalla.

 

En ole koskaan ollut Lucia…

… mutta kerran sentään morsian! Ei minulla mitään mahkuja olisi ollutkaan Luciaksi, kun siihen tehtäväänhän valitaan yleensä vaaleahiuksinen neito. Morsiameksi nyt pääsee muutkin. Koko Lucia -systeemi on minulle muutenkin vieras, mutta Mies muistaa lapsuudestaan olleensa usein katsomassa kulkuetta, jossa oli muun muassa rumpali, hevosia, partiolaisten soihtukulkue, joulupukki ja Lucia reessä istumassa. (Tarkennus: vain Lucia ja ehkä joulupukki näistä olivat reessä.)

Nukuin viime yönä kymmenen tuntia. Yksityishuoneessa kaikessa rauhassa. Yskimättä ja niistämättä, kunnes tuli aamu ja röörit aukesivat. Mutta kyllä tämä tästä! Miehellä oli oma yksityshuone ja nyt aamupalalla treffattiin. 

Vähin äänin

Viikonlopun olin virsikirjatöissä. Takana oli lähes viiden tunnin vetoinen bussimatka. Ääni alkoi lauantaina käheytyä. Eilen tuli laulettua liikaa. Tänä aamuna olen herännyt aikaisin, juonut kuppikaupalla inkiväärihunajavettä ja todennut, että ääntä on aika hintsusti. Asiakaspalvelu ei taida näillä voimakkuuksilla onnistua ja kuiskaaminen on huonoin vaihtoehto. Loppupäätelmä: Taidan käydä töissä kääntymässä ja tekemässä parit välttämättömät työt. Sen jälkeen laitan esihenkilölle viestin ja poistun vähin äänin. 

Lapsi kasvatti vanhemmat

Kolmekymmentäkahdeksan vuotta sitten meille syntyi poikalapsi. Lapsi alkoi kasvattaa meistä vanhempia itselleen. Olimme täysin noviiseja ja tumpeloita asian kanssa, mutta ihan kelpo tyyppi lapsesta kehittyi. Viime viikonloppuna kävelin ko. tyypin kanssa pitkin Helsinkiä ja nautin kaveruudesta ja vanhemmuudesta. Onnea, Esikoinen! 

Meidän nallen pikkuveli löytyi!

Kirpparin leluhyllyssä nojaili pieni nalle, jossa oli entuudestaan tuttua. Otin nallesta kuvan ja lähetin sen perheryhmään. Esikoinen tekstasi: Lennu! Vastasin, että se on varmaankin Lennun pikkuveli. - Meille kotiutui aikanaan samansukuinen, vähän isompi nalle, jolle lapset antoivat nimen Lennu Lentäjä. Lennu asui ensin Laurilassa, mutta päätti muuttaa jossakin vaiheessa elämäänsä Kettulaan. Siinä vaiheessa, kun iso-K alkoi, olivat nallet liikekannalla. Lennu muutti Kettulasta seurakuntakodin ikkunaan. Reilun vuoden kuluttua sille tuli taas muuttovimma ja sillä kertaa se siirtyi pappilaan. Nämä kirkolliset kortteerit se on elellyt suurimmaksi osaksi maskilla. Kaiken varalta, sillä Lennu kuuluu koulutuksensa vuoksi riskiin ryhmään…

Lennun pikkuveli jäi vielä kirpparille. Uskon, että sille on jossakin rakastava koti,

Förskottijoululahja

Eilen istuin bussissa reilut neljä tuntia ja matkustin keskiseen Suomeen. Mies oli vastassa ja käytiin vielä hyvillä kahveilla. Samalla haettiin meille förskottijoululahja eli iki-ihanan Erik Bruunin kirja. Kirjaa ei pakattu joulupaperiin (myyjä ei edes tarjonnut moista vaihtoehtoa!), vaan se laitettiin jo saman tien kotona sohvapöydälle selailtavaksi. 

Jk. Olipa kiva tulla kotiin reissusta! Kolmen kaupungin loma onnistui hyvin. Tämä päivä on vielä lomapäivä. Viikonlopuksi menen virsikirjatöihin.

Kirpparin jouluruuhkasta löytynyt!

Minusta on vuosien myötä tullut tosi kranttu kaikkien joulukoristeiden kanssa. Eilen kävin neljällä kirpparilla ja joka paikassa oli pöytäkaupalla myynnissä koristeita. En kelpuuttanut ostoskoriini niistä sadoista esineistä muuta kuin kuvan tontun, joka halusi lähteä mukaani. Se oli niin sympaattisen ja aidon näköinen ja oli jo tässä vaiheessa joulukuuta myynnissä puolella hintaa. Tyttötonttu jää Kotoseen viettämään joulua, kun mummutonttu lähtee tänään päivällä Laurilaan…

Ja niin joulu joutui jo taas Kotoseen!

Itsenäisyyspäivää vietin itsenäisellä linjalla ja yöpaitaisena iltapäivään asti eli tarkemmin sanottuna vasta klo 15.30 vaihdoin päivävaatteisiin. Katselin sairaalasarjaa, luin, otin päikkärit ja kaivoin joulukoristeet jo esille. Ne ovat meillä täällä kotosessa laatikossa, jossa majailee myös pääsiäis- ja vappurekvisiitta. Alkuillasta kävelin kauppaan ja hain muun muassa viinirypäleitä, klementiinejä ja savukohisalaatin. Myöhemmin illalla sitten seurattiin linnan juhlia Miehen kanssa. Onnistui taas hyvin, vaikka välimatkaa oli kolmesataa kilometriä.  Arvosteltiin asuja ja kampauksia. Viestit lensivät kiivaasti koko ajan. Kuultiin sen verran hienoja titteleitä, että päätettiin ottaa niitä käyttöön. Mies saa olla viheralueiden päällikkö ja minä olen kuulemma tiedotuspäällikkö. Yhdessä voimme muodostaa huoltovarmuuskeskuksen ja konfliktinestokeskuksen.

Jk. Olin ihan unohtanut, että päätin jossakin vaiheessa kirjoittaa tämän tärkeän paikan nimen isolla alkukirjaimella. Muistin ja korjasin otsikkoon. Tästä lähtien yritän olla tarkempi.

Itsenäinen aamupala

Eilen päivällä saavuin kotoskaupunkiin eli Turkuun. Kävelin reppuselkäisenä linja-autoasemalta kotoseen ja siitä se lomailu taas jatkui. Illalla kävin ruokakaupassa ostamassa jääkaappiin yhtä sun toista. Menin nukkumaan yhdentoista maissa ja nukuin kuin possu.

Tänään on itsenäisyyspäivä ja aloitan sen hitaalla aamulla. Katoin itselleni aamupalan ja nautin sen hitaasti ja kiirehtimättä. Sekin on itsenäisyyttä. Tälle päivälle en ole suunnitellut mitään erikoista. 

Mummuilua ja muuta

Toiseen helsinkipäivään mahtui kävely leikkipuistoon ja siellä jäätelökioskileikkiä, pipontuulettamista, kiipeilyä ja liukumäkeilyä. Myöhemmin sitten riisipuuroa paluukävelyn jälkeen. Iltapäivällä vietimme Esikoisen kanssa äitipoika-aikaa ja menimme Designmuseoon Nurmesniemien näyttelyyn sekä kahvittelemaan. Olen ennenkin kirjoittanut palauteseinälle tuntemuksiani ja tein sen taas. (Katso kuva!) Museon jälkeen kävimme yhdellä kirpparilla ja sitten ratikoimme muiden luo.

Illalla oli vielä tehtävänä hoitaa nukkea, jolla oli herkkä mahasuojain särkynyt luistellessa. Kakkonen kävi sinisellä avoautollaan ostamassa luistinkaupasta uuden mahasuojaimen ja minä vaihdoin sen paikalleen. Nukke (nimeltään Touko) joutui jäämään kahdeksi yöksi sairaalaan ja meidän piti muun muassa mitata verenpaine (se oli 4444 eli ihan hyvä); katsoa taskulampulla kurkkuun ja sitten vaan odotella. Kaksi yötä oli onneksi niin lyhyt aika, että ehdimme lekkiä siinä samalla muitakin leikkejä ja Touko pääsi pois sairaalasta.

Jk. Ja kun isossa kaupungissa ollaan, käyttäytyy tekstinkäsittelykin vähän eri tavalla. Tämä on kirjoitettu Mujissa, ehkä siinä oli syy.  

Kaikenlaisia iloja

Eilen lähijuna toi minut Tampereelta Helsinkiin. Lähijunassa oli ihan kiva matkustaa, vaikka se pysähtyikin joka ainoassa ryttylässä ja saunakalliossa. Pasilassa minua olivat vastassa Esikoinen ja Kakkonen. Se toi ilon.

Päivän toisen ilonaiheen sain Vallilan kirjastossa. Siellä lempeä-ääninen virkailija kertoi ensimmäistä kirjastokorttiaan hakevalle pojalle kirjaston sääntöjä ja antoi ohjeita. Ja pitkän opastuksen jälkeen poika meni isänsä kanssa lainaamaan kirjoja ja oli viereisellä lainausautomaatilla onnellisentärkeänä. Samassa kirjastossa oli seinällä huovutettuna tuo kuvan ajatelma. Viisaasti ja hienosti sanottu. Sekin toi ilon. 

 

Ja matka jatkuu…

Eilen päivällä nousin kotiasemalta junaan. Senkertainen päätepiste oli Tampere. Kävin siellä kuuntelemassa hauskoja ekaluokkalaisen juttuja. Pelasimme yhdessä Sanapalaa kaikilla mahdollisilla kielillä aina latviasta romaniaan ja ruotsista hollantiin. Yms. 

Yön nukuin kohtalaisesti. Aamupuuron jälkeen pakkasin punaisen reppuni ja lähdin kohti seuraavaa kaupunkia. Siellä olen kahden yön mittaisesti. 

Jk. Kuvan räpsäisin, kun kävelin asemalle. Onpa jouluista nääs.

Hajatuksia 22

Oman huoneen ikkunaan pääsi pari viikkoa sitten enkeli, jonka sain työkaveriystävältä. Hän oli löytänyt sen kirpparilta ja ostanut minulle, kun tietää minun pitävän sinisestä. Eilen otin kuvan ikkunasta. Lunta on hieman kuorrutteena maassa.

Eilinen lomapäivä kului kotona. Luin, pesin pyykkiä ja löhösin sohvalla. Pidin samalla liikuntavapaapäivän. Marraskuussa ehdin liikkua tunnin per päivä. Saavutin asettamani tavoitteen vuoden kilometrimäärästä jo Liisanpäivänä, joten tämä loppuvuosi on varmaankin hiljaisempaa. Ei muuta sääntöä kuin se vähintäänkolmekertaaviikossa. Se on nykyään jo elämäntapa, ei enää mikään tavoite eikä haaste. Se ilahduttaa minua tosi paljon. 

Tää ois nyt lomalla!

Hyvää joulukuuuta! Nukuin pitkään ja syynä siihen on loma. Eilen pidettiin firman pikkujoulut ja sieltä kotiuduttiin kyllä jo hyvissä ajoin vähän ennen kahdeksaa, mutta lämmitin itselleni vielä iltasaunan ja valvoin myöhään. Tänään on aikatauluton päivä.

Pikkujouluissa oli hauskaa. Naurua riitti. Sovittiin, ettei työasioista puhuta, mutta aina välillä jutustelu luiskahti siihen suuntaan ja aitten taas piti teemaa vaihtaa. Nämä olivat viimeiset firman pikkujoulut omalla kohdallani ja hauskimmat ikinä. 

Jk. Lomailen yhdeksän päivää. Ne kaikki tulevat tarpeeseen. Eilen ostin juna- ja bussilippuja. Pidän sinut kyllä ajan tasalla menemisistäni, mutta nyt ainakin olen kotona ja nautin kiireettömyydestä ja hitaasta päivästä.