Vapaapäivän tuntee siitä, että edellisenä iltana voi lukea sängyssä vaikka kuinka pitkään. Tunnustan lukeneeni vähän yli puolenyön. Sen tuntee myös hitaasta aamusta, kun kellon ollessa yhdeksän kahvi on vielä puruvaiheessa ja leivät pakastinkylmiä paahtamista odotellen. Poikkeuksellisesti nyt on vain kaksi vapaapäivää, kun viikonlopuksi joudun virsikirjatöihin paikkaamaan. Nautin siis kiireettömyydestä nämä kaksi päivää täpöllä.
Kiireettömyys on hyvä. Minä kyllä nukahdan heti, kun kirjan avaan :)
VastaaPoistaKyllä minäkin joskus simahdan melkein saman tien…
PoistaSama vika kuin Repulla. Joskus kyllä osuu käteen sellainen kirja, että ei malta laskea käsistään millään, mutta yleensä herään siihen kun multa otetaan kirja pois :)
VastaaPoistaIstualtaan on luettava ja kuunneltava, muuten ei tule mitään.
Tai yksi kikka mulla on: ostin viimeksi siskon luona käydessäni lentokentältä sellaisen aikuisten pisteestä pisteeseen (1-1000) tehtäväkirjan :) Sitä teen samalla sängyssä vatsallani maaten, kun kuuntelen kirjaa...
Minä saan aina välillä kuulla siitä kerrasta, kun olin nukahtanut kirja kädessä…
Poista