Törmäsin (kuv.) mediassa lauseeseen, jonka kyseenalaistin ainakin omalla kohdallani saman tien. Ei nimittäin pidä paikkaansa! Ei todellakaan!
Suunnistus rentouttaa mieltä. En usko ja kokemusta suunnistuksesta on koulun liikuntatunneilta joskus dinosaurusten ajalta. Kuuluin niihin, jotka yksin tai parin kanssa suunnistivat aina kartan ulkopuolelle. Ei hajuakaan siitä, missä oltiin tai missä olisi pitänyt olla. Ei siinä kyllä mieli rentoutunut eikä mieli mettä keittänyt...
Jk. Metsä on ihana paikka, kunhan sinne varaa mukaan kartan sijasta kameran. Todiste ja fakta eilisillalta.
Ei todellakaan rentouta!
VastaaPoistaJos pystyn eksymään kaupungissa noin suunnilleen suoralla tiellä, en todellakaan halua lähteä metsään höntyilemään.
Metsä rentouttaa, kun pysyyy tutulla polulla. Suunnistus hermostuttaa.
Kiitos kommentista, joka sai minut vakuuttuneeksi siitä, että en ole ainoa toisinajattelija...
PoistaIhan samaa mieltä kouluaikaisesta suunnistuksesta. Maasto oli joka paikassa saman näköistä ja rastit piilotettu johonkin hiton kivenkoloihin. Siinä se aika sitten meni kun niitä konttasi etsimässä. En ymmärtänyt sen lajin "hienoutta" silloin ja enää en halua oikeaan suunnistukseen tutustua, vaikka nyt tiedän jo, että tarkoitus on liikkua enemmän ja löytää rastit helpommin.
VastaaPoistaKiva, kun tulee uusia kommentoijia! Tervetuloa toistekin! Tänne on helppo suunnistaa... :)
Poista