Tämä on ollut ihmeellinen heinäkesä. Olen kuvaillut hörsyläheiniä ja huitulaheiniä taas ja taas uudestaan. Omalla pihalla ja vieraalla pihalla. Ihmettelen, miten en ole aikaisemmin muka nähnyt niiden kauneutta ja herkkyyttä. Ehkä tämä merkkivuosikesä avasi silmät...
Olen pitänyt itseäni kivi- ja puuihmisenä. Niitä olen kyllä vieläkin, mutta tähän tuli nyt heinät vielä lisäksi. Onneksi minuun ja maailmaan mahtuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti