Olen aina pitänyt Tommy Tabermannin runoista. Niitä on meillä luettu yksin ja kaksin ja muutama runosymposiumkin on matkan varrella ehditty järjestää. Laurilan runohyllyssä on mittava kokoelma runoilijan teoksia.
Kuvan kirjan aloitin heinäkuussa ja sain loppuun eilen. Hitaassa lukemisessa ei ollut kyse kirjasta vaan välimatkasta. Kirja odotti kotosessa minua. Kaunis ja riipaisevan koskettava kertomus siitä, mitä on jatkaa elämistä toisen jälkeen.
Luen paljon, mutta en osaa arvostella. Kirja joko on hyvä tai ei ole. Nyt se oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti