Elämä on tässä iässä (56) sitä, että on tyytyväinen itseensä ja työhönsä. Toisaalta periluterilainen kasvatus vai mikälie vaikuttaa tietysti vähän siihen, että pelkää ylpeyden hengen valtaavan, jos tuon sanoo äänen. Silläkin uhalla sanon. Ja vaikka isoilla kirjaimilla, jos on tarpeen.
Elämä on tässä iässä (vielä 56) sitä, että ei tarvitse väkisin yrittää miellyttää toisia. Jos jonkun kanssa ei nappaa tai kemiat ei toimi, niin sitten ei. No, yllätyksiäkin tapahtuu, joten kaikki ei ole aina niin kiveenhakattua... Kokemusta kun on ei-nyt-ihmeestä, mutta kemioiden mukavasta sopivuudesta paremmin kuin ennen.
Elämä on tässä iässä (edelleen 56) sitä, että on onnellinen. Arjen proosassa on lyyrisiäkin sävyjä ihan tavallisena tiistaiaamuna, torstai-iltana tai keskellä perjantaipäivää. Olen minä onnellinen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti