Runous on kuulunut elämääni vuosikymmeniä. Ensimmäisen runoni kirjoitin kymmenvuotiaana ja siinä oli tietysti loppusoinnut ja rytmit ankaran kaavan mukaan. Vuosikymmenien aikana runoratsun meno on vapautunut. Luen (ja kuuntelen mieluusti toisen lukemana) runoja ja kirjoittelenkin niitä yhä - tarvittaessa johonkin juttuun ja silloin tällöin siihen kuuluisaan pöytälaatikkoon.
Nykyään runoihin ei voi olla törmäämättä. Niitä kun on laseissa, tyynyliinoissa, seinätauluissa ja keittiöpyyhkeissä. Runouden kynnys on siis matala ja runomaailmaan on helppo astua sisään. Tervetuloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti