Toimii kuin Laurilan vessa!

Yleisesti tunnettu tosiasiahan on se, että Laurila on kyltitetty. Tänä aamuna katsoin pitkästä aikaa tarkemmin vessan ovea ja se sai saman tien hymyn huulille. Ovessa kun on monella kielellä ilmaistu asia, ettei klosettia saa käyttää junan saapuessa asemalle. Takaan muuten, että veturinkuljettajamies ei ruuvaillut kylttejä työvuosinaan irti, vaan ne on hankittu kirpparilta joskus vuosikymmeniä sitten. 

Iiu, Alvar ja Joel

Kotoskeskiviikkona kävelin taiteeseen ja nautin. Ensin menin WAMiin katsomaan Iiu Susirajan näyttelyä. Se oli juuri niin kutkuttavan kekseliäs kuin etukäteen ajattelinkin. Seuraava etappi oli Aboa Vetus Ars Nova. Siellä oli esillä Alvar Gullichsenin uudempia ja vanhempia töitä. Henkilökohtaisesti pidin enemmän uusimmista geometrisista kuvioista. Näyttelyn jälkeen join munkkikahvit ja kiertelin museokaupassa, jossa ostin pinon postikortteja. (Tiedoksi vaan, että siellä on Turun paras postikorttivalikoima ja näin on ollut jo vuosia!) Lopuksi kävelin ylämäkeen Taidemuseolle ja näin Joel Slotten taidetta. Hienoja, hivenen arvoituksellisia töitä.

Ottamuksia 146

Ihan-vaan-räpsy Kotosesta torstai-illalta. Meillä on siellä yleensä ollut joku sähköyhtiön tai muun puljun ilmaiskalenteri kirjahyllyn sivussa ja nyt olikin alkuvuosi outoa, kun paikalla ei ollut mitään. Onneksi samaisena torstaipäivänä löysin puolella eurolla yhdestä liikkeestä laskutaskullisen kalenterin. Koko vuosi on siis järjestyksessä! 

Ilo punaisista kengistä

Tällä viikolla koin jotakin sellaista iloa, jota varmaankin pienet lapset kokevat pehmeistä, tukevista, hyvistä ja kauniista kengistä. Turussa oli loskaa, lunta, märkää ja kuivaa ja minä kävelin kaikkiaan viitisenkymmentä (49 km yhteensä) kuivin jaloin. Ja olin onnellinen ja iloinen. Aina sanotaan, että kenkiin kannattaa satsata, mutta en ole ottanut asiaa vakavasti. Viime syksyn lopulla Mies kyllästyi siihen, että minulla ei ollut kunnon kenkiä rospuuttokeleille ja osti nuo. No, sitten ehti tullakin talvi ja kengät odottivat kiltisti laatikossa. Maanantaina korkkasin ne ja lähdin reissuun ja tiesin käveleväni aika paljon…

Täysin palkein ja kitapurjein x 2

Tänään on paluumatkapäivä. Kävelin äsken hipihiljaisen kaupungin halki rautatieasemalle. Korjaan: linnut kyllä olivat vetämässä jotakin eeppistä aamukonserttia täysin palkein ja kitapurjein. Olin hyvissä ajoin liikkeellä ja pysähdyin räpsäisemään kuvan kaupunkipyörän osuvasta tekstistä. (Tiistaina olisi pitänyt kyllä ottaa kuva, kun samaiset pyörät olivat keskellä lumihankista. Se näky oli niin koominen!)

Tämän aamun pysähdyttävä tieto eiliseltä oli Kaisa Korhosen kuolinuutinen. Hänen ex-puolisonsa Kaj Chydenius kuoli viime lauantaina. Minulla on lapsellinen usko siitä, että siellä jossakin voisi kaikua ja raikua nyt vaikkapa Jos mun tuttuni tulisi, ennen nähtyni näkyisi. Volyymit kaakossa, täysin palkein ja kitapurjein.

Vain lähetetty kortti ilahduttaa

Kauppojen postikorttitelineiden pyörittely on yksi mielipuuhistani. Yleensä en edes tyydy pelkkään pyörittelyyn, vaan ostan kortteja ja lähettelen niitä sitten ystäville, tutuille, omille ja ns. kumminkaimoille. Jos kerran sanotaan, että vain otettu lääke auttaa, niin yhtä hyvin voidaan empiirisesti todeta, että vain lähetetty kortti ilahduttaa.

Jk. Kuvan kortinkin lähetän jossakin vaiheessa, mutta nyt ensin se odottelee laatikossa sopivaa aikaa ja hetkeä.

Jk2. Tämä(kään) ei ole kaupallinen yhteistyö.

Syö eri värejä!

Jostakin luin taannoin, että päivittäin pitäisi syödä mahdollisimman monia värejä. Se ajatus juolahti mieleeni, kun olin kasannut sinkkutarjottimen täksi aamuksi ja kuvasin sen ennen hetkeä ennen aamupalailua. On värejä ja kaiken lisäksi herkullista syötävää! Tästä keskiviikkopäivä pääsee hyvin käyntiin.