Nalle ikkunassa 2

Jos kerran kotosessa, niin sitten töissäkin... Kettulasta haettiin Lennu Lentäjä, joka sai istuinpaikakseen syöttötuolin ja siinä nyt lentolasit silmillä seuraa torin liikennettä. Samalla voi toimia kirkonmäen ylitarkastajana, ettei siellä tapahdu mitään asiatonta. Vähän niin kuin apulaispiispana...

Nalle ikkunassa

Pieni ruskea nalle jäi kolmannen kerroksen ikkunaan istumaan pikkutuolille ja katsomaan sisäpihalle, kun suljimme lauantaina kotosen oven. Aika hauska idea, johon halusin heti mukaan. Yleensäkin olen aina valmiina kaikenlaisiin uutuusjippoihin, oinas kun olen!

Parin päivän reissu

Vietimme muutaman päivän varsinaisessa Suomessa. Mennessä torstaina tehtiin katutreffit Kuopuksen kanssa ja jätettiin käsipostina Ykkösen synttärilahja. Sitten jatkettiin taas matkaa. Kotosessa oleiltiin, ihmiskontakteja ei ollut juuri muita kuin kolmella kävelylenkillä nähdyt kaupunkilaiset. Syötiin hyvin, nukuttiin hyvin ja eilen iltapäivällä ajeltiin hiljaisia teitä takaisin keskiseen Suomeen.

Illalla saunan jälkeen sammutettiin valot ja sytytettiin kynttilöitä. Earth Hour sujui piilosanaillessa ja SkipBo -peliä pelatessa. Myöhemmin sitten Mies siirteli kellonviisareita. Jos joku kello vielä jäi talviseen aikaan, sen ehtii muuttaa vielä tänään. Kesäaika alkaa vapaapäivällä... 

Valo voittaa!

Asioita voi tehdä myös toisinpäin, ajattelin lähettäessäni eilen tuon ylläolevan kuvan Esikoiselle. Hän toi aina koulumatkalta ensimmäisen/ensimmäiset leskenlehdet minulle. Ne sitten laitettiin joko pikkuriikkiseen maljakkooon tai munakuppiin keittiön pöydälle. Välimatkaa on nyt paljon ja leskenlehtipoika on koronavirusrajan takana, mutta onneksi kuvia voi napsia ja lähetellä pitkin ja poikin.

Kuinka sattuikaan, että tänään on Rikkakasvien päivä... Wikipedian mukaan leskenlehti kuuluu rikkakasveihin. Mutta ei meidän perheessä! Meillä se on kevään ensimmäinen airut, kirkas väläys valon voittamisesta. 

Viiden vuoden mummuus

Otsikon idean sain Gabriel Garcia Marquezilta ja Sauli Niinistöltä. Heidän kirjojensa nimissä näet puhutaan yksinäisyydestä - toisella se kesti sata vuotta, toisella vain viisi. 

Viiden vuoden mummuus on ollut elämäni parasta aikaa. Pidän kyllä äitinä olemisestakin, mutta tämä mummuus on vielä jotakin paljon enemmän. Pienestä buddhamaisesta kääröstä on viiden vuoden aikana kuoriutunut pitkäsäärinen kiharatukkainen poika, joka osaa jo vaikka mitä. Osaa piirtää, lukea, kirjoittaa, kertoa vitsejä, lähettää meille sähköposteja ja olla rasavilli ja/tai rauhallinen. Ihana ykkönen! Onnenhali x 5! 

Kuuden kirjaimen sana

Tänään tulee kuluneeksi yhdestä kuuden kirjaimen sanasta kolmekymmentäseitsemän vuotta. Sanastaja kun olen, pidän tuotakin molempien sanomaa sanaa Isona Asiana. Ja muutenkin. Tahdon kuulostaa matkalta,  joka koukuttaa.

Rakkaus on antanut aiheen tsiljooniin lauluihin ja elokuviin, kirjoihin ja tauluihin. Sen sipulimaisessa rakenteessa on aina ja aina jotakin uutta kerroksellisuutta. Vielä näiden vuosienkin jälkeen toinen jaksaa tahtoa...

Päivämääriä

Eilen mietin päivämääriä ja tajusin, että on tasan yhdeksän kuukautta jouluun. Ajatus sai jatkoa, sillä illalla syötiin viimeiset joulupiparit. Minä nappasin itselleni tuon mikrosydämen.

Tänä aamuna herätessäni mietin taas päivämääriä. Taas tajusin jotakin. Tasan viisi vuotta sitten siirryin taas itsenäiseksi (lue: -päiseksi) bloggaajaksi.