sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Eletään (kuin) viimeistä päivää



Kohta alkaa olla tilinpäätöksen aika. Plussat ja miinukset, kassatilanne, yli- vai alijäämä, risut ja ruusut.
Pohjoismainen keramiikka- ja sisustustavara-alan perheyritys teki yhdenlaisen ennätyksen. Se lähetti kymmenen minuuttia sitten sähköpostin, jossa mainosti keväisiä alelöytöjä. Nyt jo! Keväisiä? Haluan vielä elää talvessa, joten ei kiitos... 

lauantai 30. joulukuuta 2017

Toiseksi viimeinen päivä


Vuotta ei ole enää kuin rippeet jäljellä. Samoin on suklaakonvehtien ja pikkuleipien kanssa, joista kaksi lajia (suklaanapit ja parmesaanipikkuleivät) on jo loppuneet. Koristeet ja valot on vielä paikallaan ja saavatkin olla loppiaiseen tai lähesloppiaiseen asti. 
Eilen saateltiin yhdet joulurakkaat junaan. Tänään on toistenkin lähtöpäivä. Meillä oli hyvä joulu sinisessä pienessä talossa, jossa sopu antoi sijaa ja oli hyvä olla yhdessä. 

perjantai 29. joulukuuta 2017

Elämäni joulutortuissa mitattuna


En ole koskaan ollut joulutorttuihminen. En oikein ymmärrä voitaikinan ja luumuhillon liittoa. Onnekseni nykyinen mieheni on samoilla linjoilla kanssani tässä joulutorttuasiassa. (Selvyyden vuoksi sanottakoon, että olen ollut naimisissa kohta kolmekymmentäviisi vuotta yhden ja saman miehen kanssa ja juridisestihan hän on nykyinen mieheni.)
Pari viikkoa sitten tein neljä vihreäkuulatorttua ja kaksi persimontorttua. Ne syötiin parin päivän aikana. Mies teki eilen luumuhillotorttuja. Illalla sitten pelasimme viidestään SkipBo-peliä ja samalla nassutimme torttuja ja pikkuleipiä. Mietittiin, miten esimerkiksi yksi hiihtäjä voi syödä sata torttua joulun aikana. Ja kuinka monta joulutorttua ollaan syöty. Esikoinen kehittikin sitten otsikon: Elämäni joulutortuissa mitattuna. 

torstai 28. joulukuuta 2017

Kalenterissa luki, että tänään on torstai


Laurilan arki on yleensä aika hiljaista ja joskus jopa pölyttyneen jämähtänyttä. Toista on näin joululoman aikana, kun väkeä on paljon ja monia ajatuksia surraamassa. Eilen porukka pieneni yhdellä, kun Vävy lähti. Pakkasin mukaan pikkuleipiä. (Kuvan piparit tein kissanvahtikeikalla, joten niistä on meillä vain kuva, ei makuelämyksiä.)
Tänään on Viattomien lasten päivä. On myös Kortinpeluupäivä. Sitä tulee näin joulun aikana harrastettua pasianssin ja muun muodossa. Tänään on torstai ja se asia piti tarkistaa kalenterista, kun päivät menee vähän sekaisin lomaillessa...

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Kampasimpukoita ja teekahvia


Jos Gordon Ramsay on oikeassa, on kuvassa yksi haastavammista raaka-aineista! Kampasimpukoita ko. mestarikokki lähettää takaisin, kun niiden paistaminen ei tahdo onnistua. Toinen muka-vaikea on risotto ja sitä ainakin meillä Laurilassa tehdään onnistuneesti. En minä, mutta Mies. Kolmas olisi Wellingtonin pihvi, mutta se ei kuulu meillä listalle.
Viime päivinä meillä on ollut kahvila-ravintola monta kertaa. Tarjoilija on kiikuttanut asiakkaille pieniä kahvikuppeja, joissa on ollut kahvia, teetä, kaakaota tai teekahvia. Myös ruokaa on tarjottu, ainakin ankeriaskeittoa ja jälkiruokana jäätelöä tai leivoksia. Astiat on välillä tippuneet lattialle, mutta tarjoilualttius on ollut ihailtavaa.

Jk. Kuvan nappasin kolmisen viikkoa sitten Ateneumissa.

tiistai 26. joulukuuta 2017

Koo niin kuin kivaa!


Tapaninpäivä valkeni tai ei ehkä valkenemisesta voida ihan konkreettisesti puhua, kun on vielä pimeää, mutta aamussa nyt kuitenkin ollaan. Nukuin koko yön yhteen kyytiin aamukahdeksaan asti. Olen nyt oikein hyväntuulinen, joka yleensä liittyy hyviin yöuniin.
Tänään saadaan Laurilaan lisää väkeä. Koo niin kuin kivaa! 

Jk. Sain eiliseen mahtumaan kaiken muun lisäksi kaksi kävelylenkkiä. Seitaninsulatuslenkkiä, nääs.

maanantai 25. joulukuuta 2017

Jouluaamuna


Jouluaamuna voi nukkua puoli yhdeksään, kun ei ole kiirettä minnekään... Silloin missaa joulukirkon, mutta nukkuu hyvin ja tunnettuahan on se, että kaikkea ei voi saada.
Kuulin eilen todella hyvän joulusaarnan. Tai ehkä oikein kunnolla jumaluusoppineiden mielestä se ei olisi edes saarna, mutta minulle se oli. Pieni mies istui pöydän päässä syöttötuolissaan iltapalalla ja sanoi lopuksi: Vaari ja mummu ja Ilmo ja äiti ja isi ovat kavereita. Katsoi meihin kaikkiin vuorotellen ja toisti vielä uudestaan lauseen. Se oli joulun sanomaa, jos mikä.  

Jk. Kuvassa on meidän pikkuperhe. Itse olen neljäs vasemmalta.