Ostin kirjoja ja kulkuneuvoja

Eilen tein pokkarilöytöjä kirpparilla. Koko pino eli kuusi kirjaa maksoi yhteensä vain kaksi euroa. Idea oli se, että eurolla kolme. Valikoimisessa meni yllättävän kauan aikaa, sillä en halunnut ostaa sulovilentyylillä, vaan ihan miettien. Kirjojen lisäksi ostin kaksi lentokonetta, yhden pienen helikopterin, kaksi työkonetta ja yhden henkilöauton. Ne maksoivat yhtä paljon kuin kirjat. 

Tänään on vapunaatto ja ihmiset joka paikassa ovat aika kypsyneitä. Lumeen nyt ainakin, jos ei hallitusta lasketa. Luotan edelleen siihen väkeen, joka on Forecan leivissä töissä ja uskon lämmön ja auringon voittavan huomenna lumen vallan. 

Nokkimisjärjestys

Hyvää Lintujentarkkailupäivää! Tuollaiset linnunkuvat löytyivät eilen arkiston puolelta. Kesäkuvia jokainen, mutta so what! 

Lokakuussa -13 oltiin viimeksi paikassa nimeltä Utö ja kun edellisen kerran (ja minulle ensimmäisen kerran) oltiin oltu siellä paria kuukautta aikaisemmin, oli tällä kertaa turistien varusteissa suuri ero. Pitkiä putkia, tosi pitkiä putkia ja mielettömän pitkiä putkia kameroissa. Tiukkoja ilmeitä ja melkein tiukkoja ilmeitä. Lintuharrastajat olivat saapuneet seuraamaan syysmuuttoa. 

Aamukevennys: Onkohan lintuharrastajilla tarkka nokkimisjärjestys?

Sain uuden sanan!

Kun on vapaapäivä tai lomanen, niin saa nukkua pitkään, lukea sängyssä, kuunnella radiota ja veisata viis. Chillailla, hölläillä, laiskotella ja venyä. Täysin itsekkäästi katson ansainneeni pienen huilitauon...

Pitkäaikainen ystäväni jo yli kolmenkymmenen vuoden takaa tietää, että harrastan sanojen keräilyä/metsästystä/kalastusta. Hän lähetti tällä viikolla minulle sanan, jota en ollut aikaisemmin kuullut enkä nähnyt enkä lukenut. Tällaisena vapun etkolahjana haluan antaa sen muillekin ja luulen, ettei Hanna pahastu... Tässä se on: Mutkuismi. Hieno sana, eikö totta?!

Pitkiä ja lyhyitä

Tänään on useampikin teemapäivä. Kansallinen veteraanipäivä, Maailman tapiiripäivä ja Tuo lapsesi työpaikallesi -päivä. Ja lisäksi Morsekoodin päivä, josta syystä koodasin eilen illalla sanan love. Kaikkihan me Titanicimme katsoneet tunnemme sos-merkin eli pippippippiippiippiippippippip. Kolme lyhyttä, kolme pitkää, kolme lyhyttä.

Henkilökohtaisesti: tänään lapsenlapsi täyttää kaksikymmentäviisi kuukautta, lomanen alkaa ja on blogiystävän nimipäivä. 

Kävelin Turkuun!

Tammikuun kuudestoista päivä aloitin sen VKKV (Vähintään Kolme Kertaa Viikossa) -projektin ja yhtään hutia ei ole ollut. Valtaosa liikkumisesta on ollut ihan vaan tavallista kävelyä. Ja tietysti kirjaan kaiken ylös - minuuttimäärät ja matkamäärät kiinnostavat tällaista piiloteknismatemaattista ihmistä. Viime viikon lauantaina räknäsin yhteen kilometrejä ja halusin tietää, missä asti olisin virtuaalisesti menossa. Tulos: Olin ohittanut Auran aabeeceen ja Turkuun ei ollut kuin kolmisenkymmentä kilometriä matkaa. Sitten tein sunnuntaina pitkän lenkin ja maanantaina kävelin töihin ja takaisin. Eilen lähdin puolenpäivän aikaan lenkkarilenkille ja takaraivossa tikitti ajatus puuttuvan kilometrimäärän (13,7 km) keräämisestä. Alku oli lupaava, kunnes alkoi räntäsade. No, ei se mitään. Jatkoin matkaa ja kääntyessäni vihdoin paluumatkalle,  oli räntäsade jo lumisadetta ja sain vastaani karvahattuja ja sideharson neljänneksiä. Se huvitti minua jotenkin suunnattomasti, sillä vaatteeni olivat jo ihan märät ennestään. - Kotona tsekkasin askelmittarilukeman ja olin kävellyt 13,8 km! Eli Turun 296 km oli saavutettu ja olin jo kävellyt sata metriä paluumatkaakin. Hyvä minä! 

Kokoelmien johtajat

Mielikuvitus ja muistiinpanomerkinnät on hyvä pari. Tänä aamuna vilkaisin puolihuolimattomasti ja lähes puolivallattomasti muistiinpanoja ja nauraa hymähdin. En voinut muuta. Valitsin yhden ja jäljelle jäi vielä monta...

Meillähän on tunnetusti paljon kaikkea: astioita, kirjoja, elokuvia, koriste-esineitä jne. No, emme välttämättä olekaan mitään hamstereita! Olemme kokoelmien johtaja ja kokoelmien varajohtaja. Kuulostaa aika hienolta, vaikka olisin kyllä sitä mieltä, että johtajuutemme on hyvin tasa-arvoista ja näillä kokoelmilla voi vallan hyvin olla kaksi johtajaa. Ei siis varsinaista ja varaa. 

Pelagoniat on meidän juttu

Me ollaan oltu pelargoniaihmisiä jo kauan. Kesäisin pelargoniat valtaavat pergolan ja taas syksyisin/talvisin ne ovat vallanneet viileän varaston, jossa ovat talvehtineet. Meillä on työnjako niiden hoidossa aika selvä. Mies muistaa talven aikana kastella harvakseltaan, kuten kuuluukin. Lisäksi hoitaa multien vaihtamisen ja leikkaamisen ja uusien alkujen hoidon keväällä. Kantaa ruukut syyskesällä varastoon, kantaa ruukut keväällä varastosta pois jne. Minulle jää kesäaikana kastelu, kuihtuneiden kukintojen nyppiminen ja ruukkujen kääntely pergolassa. Ihailu kuuluu meille kummallekin. 

Pelargonia on ihanan tavallinen ja maatiainen. Ei vaadi paljon, on säyseä ja sopeutuvainen.