Selvyyden vuoksi

Tänä talvena meillä on syöty appelsiineja paljon. Ei ehkä enemmän kuin mies/naismuistiin, mutta paljon kuitenkin. Pari päivää sitten ostettiin iso pussillinen hyvin edullisia versioita ja päätettiin ottaa niistä mehut. Laitoin pienen muistilapun näiden mehustettavien luo merkiksi. Eivät nyt sekoitu noihin kuorittaviin kavereihinsa. 

Muistutus/totuus

Totuuden sanottiin ennen löytyvän kaurapuurosta ja on niitä, jotka uskovat edelleen niin. Meilläkin asuu yksi sellainen. Minä puolestani ajattelen, että totuus voi hyvinkin löytyä vaikkapa jääkaappimagneeteista ja olen monesti kirjoittanut niistä. 

Kuvan magneetti on siinä mielessä erikoisempi yksilö, että se ei ole majoittunut jääkaapin oveen, vaan oman huoneeni lipaston päällä peltirasian kylkeen. Näen sen siis aina, kun vietän huoneessa aikaa lukien, kirjoittaen ja oleillen. Muistaisin toki hengittää muutenkin, mutta pysähtymisen muistutus on aina välillä meille jokaiselle tarpeen. Sanotaan sitä sitten totuudeksi.

 

Kaunis ajastaika

Viime kesänä ostin itselleni kalliin kalenterin. Mielestäni se oli ihan nappiostos, kun sen päivät alkoivat elokuun alusta eli oli kahdeksantoista kuukauden kalenteri. (Elokuun ensimmäisestä aloitin eläke-elämän.) No, rehellisyyden nimissä sanottakoon, että kovin monia merkintöjä en viime vuoden puolella kirjannut, mutta kaunishan se on.

Tälle vuodelle sen sijaan on vaikka mitä. Liikunnat, katsotut elokuvat, luetut kirjat, tehdyt virsikirjatyöt (laskutetut ja maksetut) ja ihan tavalliset kalenterimerkinnät tulevista töistä ja olemisista. Se melkein kuin houkuttelee kirjoittamaan kaikenlaisia muistiinpanoja. Ja on kaunis, mutta sen taisin sanoa jo aikaisemmin.

Ilmassa on kevään tuntua

Ihan selvästi ilmassa on jo kevään tuntua. O-on! Jos joku kysyisi minulta lempivuodenaikaani, en osaisi valita. Kevään lapsena minun tietysti pitäisi saman tien ottaa se, mutta kun ne kolme muutakin ovat ihania. Omalla karulla tavallaan, kuten meillä usein sanotaan monesta asiasta. Ehkä kevät vetää pitkähkön korren tämän lisääntyvän valon myötä. 

 

Onnea, Alvar!

Tänään Alvar Aalto täyttäisi/täyttää 126 vuotta. Tänään on suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun päivä. Aaltomaljakkoa löytyy monesta kodista eri kokoisina. Meillä se palveli kummankin lapsen lakkiaisissa vihreiden kuulien tarjoiluastiana. 1990 -luvulla törmäsimme (kuv.) pari kertaa niin hyvään tuolitarjoukseen, että ostimme kaikkiaan kahdeksan koivutuolia Laurilaan. Kaksi oli ensin lapsilla koulupöytätuolina ja loput keittiössä. Nykyään kaksi on makuuhuoneessa ja loput keittiössä. Eli siis hyvin ovat palvelleet ja hintansa veroiset ovat olleet. 

Tulppaanien aikaa

Olin oikeassa tulppaanien suhteen! Olkkariin löysi tiensä kimppu keltaoransseja ja keittiöön kimppu punavalkoisia. Molemmat yöpyivät taas kerran tuulikaapissa ja alkoivat saman tien narista, kun hain ne äsken pöydille. Ehkä olisivat halunneet olla siellä pitempään, mutta rajansa kaikella ja nyt on jo aamu!

Tammikuulle kiitos!

Tammikuu on nyt kiitelty, kuopattu ja taputeltu. Tammikuu oli Lukukuu, sillä luin kaikkiaan seitsemäntoista kirjaa ja se taitaa olla henkilökohtaisen lukuelämäni ennätys per kuukausi. Katsoin kaksikymmentä elokuvaa. Kävin Turussa, Jyväskylässä ja Multialla. Kävelin ja spinnasin sen verran, että liikuntaa kertyi seitsemänkymmentäkolme minuuttia per päivä. Oli pakkasta ja plussaa. Eli kaiken kaikkiaan hyvä kuukausi on nyt takana. 

Jk. Appelsiinikausi alkoi.