Totuus jääkaapin ovessa

Mitä me laitettiin jääkaapin oveen ennen kuin oli magneetteja? Tämä kysymys tuli mieleen eittämättä ( ja kyllättämättä) ja otin huvikseni ovesta yhden yksilön kuvattavaksi. Niissä on yleensä elämänviisauksia, huumoripläjäyksiä ja sanaleikkejä. Ja totuuksiakin, sillä aika ryppyisiä tässä aletaan olla…

R.I.P. Helmi Harmaaturkki

Helmi - klaanin yhteinen kissa - olisi muutaman päivän kuluttua täyttänyt seitsemäntoista vuotta. Eilen oli neidin aika lähteä ja meillä kaikilla on suru. Helmi liittyi porukkaan Miniän myötä ja kulki klaanin kasvamisen mukana elämässämme. Otti oman paikkansa Laurilan sohvalla ja kaikkien sydämissä. Helmi ei ollut kissa, vaan itseoikeutetusti Kissa. Viisain ja kaunein, jonka olen koskaan tavannut. Lepää rauhassa, rakas harmaaturkki…

Tämän viikon tavoite

Tälle aamulle (ja monelle muullekin tämän jälkeen, toivoisin niin) löytyi pieniä aurinkoja. Taivaallakin näkyy kurkkailevan yksi samansukuinen. Aamupalan jälkeen lähdenkin päivän ensimmäiselle kävelylenkille. Aikatauluton päivä voi pitää sisällään useammankin lenkin. Miestä aina huvittaa, kun selitän pontevasti tarvittavia kilometrejä aina johonkin tiettyyn tasalukuun. Niin tälläkin kertaa, kun vielä kuusikymmentä kilometriä puuttuu isommasta tasaluvusta (2400). Se on tällä viikolla tavoitteena. 

Hyvä pizzaresepti!

Yhtenä iltana etsiskelin kukkakaalireseptiä, koska jääkaapin vihanneslokerossa majaileva yksilö piti valmistaa ruoaksi nyt eikä viidestoista päivä… Löysin pizzareseptin, jota mukailin. Pohjaan tuli kukkakaali raastettuna, kaksi kananmunaa, ripaus suolaa  ja juustoraastetta. Niistä tuli taikina, jonka levitin leivinpaperipellille ja laitoin kymmeneksi minuutiksi uunin alaosaan 250 asteeseen. Kun otin esipaistetun pohjan uunista, levitin sille tomaattikastiketta, sipulia, tomaattiviipaleita, sinihomejuustoa, oreganoa ja juustoraastetta. Vartiksi lykkäsin paistoksen uunin keskiosaan ja sitten oli totuuden hetki… Oli muuten tosi hyvää ja menee ehdottomasti jatkoon. 

Mitä mieltä olet tiistaista?

Kahdeksan tunnin yöunet takana ja runsas aamupala edessä. Tiistai on mielestäni viikonpäivistä kevein ja helpoin. Maanantailla on suuri vastuu viikonlopun jälkeen ja yleensä sitä pidetään jonkinlaisena ankeuden päivänä. Tiistailla ei ole mitään painolastia - se saa sujahdella melkein miten haluaa. Kysyin Mieheltä mielipidettä asiasta. Hänen mukaansa kulttuuriviikko alkaa tiistaista, koska silloin pääsee kaikkiin museoihin yms. Eli olemme siis molemmat tiistain kannattajia! 

Jk. Kuva ei liity tekstiin. Se tuli kymmenen vuoden takaa vastaan. Teema: Vaahteranlehti on luullut menneensä hyväänkin piiloon.

 

Hajatuksia 31

Kun nostaa katseensa niin ylös että niskassa tuntuu ja räpsäisee umpimähkäkuvan, se saattaa myöhemmin yllättää ja jopa positiivisesti. Kun nostaa itsensä sohvalta ja lähtee lenkille, se piristää tosi paljon. Kun on muutamana aamuna saanut itsensä käyntiin yskimällä vatsalihaksensa helliksi, on vähäyskäisempi aamu ihmetys. Monta kunia ja siihen olenkin tyytyväinen. Lokakuu, olen valmis! 

Minun syyskuuni sai kiitettävän

Syyskuuhun mahtui yhdeksän kirjaa ja neljäsataa kävelykilometriä, kolme virsikirjatyöviikonloppua (tai yhden viikonlopun puolikas ulottuu vielä lokakuulle), elokuvia kotona ja Kino Metsossa, yskää, nuhaa, sadetta, aurinkoa, muistoja, hyvää ruokaa ja päiväunia. Ei ollenkaan hullumpi kuukausi! Arvosanoja on kuukausille ehkä turha antaa, mutta jos nyt tämä kerran… Syyskuun arvosana on kiitettävä eli erinomaisen kiitosten kera hyväksytään. (Puoltoääniä 6.)