Kahden ja kahden yön reissulla

Terveiset Hämeenlinnasta! Olimme Miehen kanssa siellä kahden yön reissuilla. Kiertelimme kirppareita, kävimme linnassa jne. Kaupunki ei ollut entuudestaan kovin tuttu, mutta aika helppo suunnistaa jopa minulle, jolta jäi ristiäisissä haltijattarilta suuntavaiston lahja saamatta... 

Hämeenlinna on kaunis ja vehreä kaupunki. Yövyimme kauniissa saunallisessa yksiössä kaupungin keskustassa ja vuokranantaja oli ystävällisenkohtelias. Tämä oli ensimmäinen airbnb-kokemuksemme ja voisimme kokeilla moista toistekin.

Matkustusmuotona meillä oli juna. Torstaiaamun juna tosin oli korvattu bussilla, jolla köröttelimme Tampereelle asti. Vaihtoaikaa junaan jäi ihan riittävästi. 

Jk. Kiertelimme linnaa omatoimisesti. Olen diagnosoinut itselleni jonkinlaisen linnafobian, mutta pärjäsin tuolla ihmeen hyvin. Pari kertaa vain tuli sellainen tunne, että nyt liikutaan mukavuusalueen äärirajalla ja haluan tästä paikasta pian pois. 

Suomi on huumorimukien mekka

Huumorimukeihin törmää (kuv.) usein kirppareilla. Niistä riittää todellakin pelkkä kuvanotto ja osa teksteistä on sellaisia, etten kehtaa ottaa kuvaakaan.  Ne tuntuvat huvittavan ihmisiä suunnattomasti. En tiedä sitten, onko monien työpaikkojen tiskikaappien perukoilla epäonnistuneiden huumorimukien hautausmaa vai kahvitunneilla ne taatut vitsiviivit ja -viljot, jotka kerta toisensa jälkeen haluavat hätkähdyttää juomalla kahvinsa hauskasta mukista. Ja varsinkin työpaikkavieraiden kanssa. 

Kahvilla käyntiin

Oikeinkirjoituksessa aamu alkaa a-kirjaimella. Omassa elämässäni aamu alkaa kyllä kahvilla. Olen joskus viettänyt teellisiäkin aamuja, mutta mieluummin en. Kahvilla lähden käyntiin ja olen valmis uuden päivän haasteisiin. Niin tänäänkin. 

Mitä hitaampi, sitä parempi

Eilen työkokoustettiin ja -juhlittiin porukalla hieman eri maisemissa kuin yleensä. Ajettiin muutaman kilometrin päähän kunnan leirikeskukseen, joka oli meille vuokrattu iltapäiväksi ja illaksi. Kokoustamisen lisäksi oli monta syytä juhlia, kun porukkaan kuului syntymäpäiväsankareita ja yksi pian-eläköityvä toimistosihteeri. Hankin nuo syntymäpäivämuistamiset ja sitten minut yllätetiin tarjottimella, joka oli lastattu täyteen kaikenlaista hyvää hitaita aamuja ja aamupaloja varten. (Vuosien mittaan ovat oppineet, että olen tarjotin- ja aamupalaihminen. Mitä hitaampi, sitä parempi.)  Onnittelukortin teksti oli puhutteleva ja osuva. 

Jk. Kuvitteellisessa aamukammassa on vielä piikkejä jäljellä juhannusviikkoon asti.

Vau, mikä kirja!

Eilen vietin vapaapäivän sillä mielellä, että se oli todellakin vapaa päivä. Istuin sohvannurkassa useamman tunnin ja luin Juha Itkosta. Kirja piti ottessaan koko ajan ja iltakymmenen paikkeilla olin lukenut kirjan loppuun. Pääsin tutustumaan samaan aikaan kahteen mielenkiintoiseen perheeseen. Minulla on tapana merkitä kaikki lukemani kirjat vaaleanpunaiseen kirjaan ja tähdittää parhaat. Tämä Itkosen kirja on nyt ihkaensimmäinen, jolle merkkaan kaksi tähteä. Se on paljon Laurilassa se! 

Ne tapasivat toisensa!

Jo muutama vuosi sitten löysin turkulaiselta kirpparilta kauniin keltavalkoisen tarjottimen. Se liittyi tarjotinvahvuutemme ja matkasi Kotosesta Laurilaan heti paluureissulla. Kävin huhtikuulla taas kerran samaisella kirpparilla. Kiertelin ja kaartelin, kunnes silmiini sattui Jani Martikaisen suunnittelema koivuinen astia. Hinnaksi oli merkitty yhdeksäntoista euroa ja pohdin jonkin aikaa, ostanko vai enkö. Päätin sitten kuitenkin ostaa, sillä kyseessä oli hyväntekeväisyyskirppari ja astia oli kaunis. 

Tavarat tapasivat toisensa Laurilassa ja ne viihtyvät toistensa seurassa. Yhteistä menneisyyttä niillä tuskin on, mutta yhteinen viitekehys. Se riittää.

Valkovuokot yllättivät, käki myös!

Eilen haahuilin virsikirjatöiden jälkeen pihalla. Menin katsomaan sinivuokkoja, joita yleensä meillä nousee muutama hassu. Olihan ne siellä tutussa paikassa niin kuin ennenkin. Seuraavaksi aloin katseellani etsiä valkovuokkoja, jotka majailevat samoilla tienoilla. Niitäkin oli ja yhtäkkiä huomasin, että valkovuokkoja oli vähän siellä ja täällä entisen sulkapallokentän maalla. Hain Miehen katsomaan tuota ihmettä. Siinä me ihailimme ja ihmettelimme.

Tänä aamuna kävin yöpaitaisena nappaamassa kuvan vuokoista. Siinä samassa yllätti käki, joka kukahti muutamat kukunnat. Kesän ensimmäinen käki! 

Jk. Tänään onnittelen velipoikaa, joka täyttää pyöreitä Saarijärven salomailla. Olen siis ollut nyt tasan kuusikymmentä vuotta isosisko. Onnea, Vesku!