lauantai 7. syyskuuta 2019

Kun minä unestani/unistani heräsin...


Kun on vapaapäivä, voi herätä ensin kuudelta ja sitten toisen kerran puoli yhdeksältä ja ei kuitenkaan kaiketi ole menettänyt kansalaisluottamustaan. Näin on. Kuuden aikana ajattelin, että torkahdan vielä vähän, mutta nukuin ja unia vaan tuli ja tuli. No, nyt on virtaa kuin keskikokoisessa kylässä! 
Eilisestä aika monta tuntia kului kausikokoustaessa. Asia, seura, ruoka, miljöö ja kahvi oli hyvää. Sain sieltä yhden uuden sanan, joka on selvityshenkilö. Kuulosti vanhanaikaisen salapoliisiromaanin henkilöhahmolta, mutta erehdyin. 


perjantai 6. syyskuuta 2019

Mustapapupihvipäivä


Olen ollut pari päivää yksikseni kotona ja kokkaus ihan-vaan-itselle ei aina inspiroi. Onneksi pakastimesta löytyy aina jotakin! Eilen bongasin sieltä mustapapupihvin. Siitähän se sitten lähti ja pihvi sai seurakseen raejuustoa, kirsikkatomaatteja, salaatinlehden ja ruisleipäviipaleen punajuurilevitteellä ja juustolla.
Iltayhdeksän jälkeen puin lenkkikamppeet, otin mukaani taskulampun ja lähdin vastaan Miestä. Ehdin rautatieaseman pihaan asti. Käveltiin kaksin Laurilaan ja oltiin tyytyväisiä, kun ennakkotietojen vastaisesti oli satamatta. 

torstai 5. syyskuuta 2019

En aio myöhästyä!


Tänään päivästä voi tulla mainio, jos uskoo Helsingin yliopiston almanakkatoimistoa! Jos tarkkoja ollaan, he ovat kyllä tarkoittaneet ison alkukirjaimen versiota... 
Tänään on Yrittäjän päivä. Lähipiiristä löytyville hyvää teemapäivää! Ja lisäksi on Myöhästy jostakin -päivä, jota en aio viettää. Mahdollisuus myöhästyä illan junatreffeiltä tietysti on, mutta aion olla ajoissa. Sataa taikka ei. Tiedoksi Miehelle jo etukäteen, 

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Keskellä viikkoa



Tänään on Suomalaisen ruoan päivä. Näin aamulla ei ole vielä muuta kuvauskohdetta ruoasta kuin kuistin omenat. Kohta on aika keittää puuroa ja kahvia eli suorittaa tankkaus.
Eilen askelmittariin kertyi yli 24000 askelta, kun aamulenkin lisäksi tein vielä kunnon päivälenkin. Aivan upea lenkki-ilma molemmilla kerroilla. Kyllä se niin on, että kävely on mun juttu!

Jk. Aloitin eilen vaatehuoneen siivouksen. 

tiistai 3. syyskuuta 2019

Arkismi on mun juttu!


Sain sanan, joka voisi olla blogin nimikkosana. Olen aina rakastanut arkea ja hyvin arkisia asioita. Siksi ystäväni Hannan löytämä arkismi kolahti heti. Sanaa on mukava mutustella ja tunnustella. Ihanaa, kun on muitakin sanabongareita! 
Aamukahvi on juotu ja aamulenkki kävelty. Päivä on kalenterin suhteen ihan tyhjä. Vaatehuoneen siivous kyllä on suunnitelmissa... Jotenkin se tuntuu kuuluvan syksyyn niin kuin kynttilät, omenapiirakka ja villasukat. 

maanantai 2. syyskuuta 2019

Aamutuimaan rakkaudesta


Rakkaus on ihmeellinen asia ja tunne. Sitä ei ole olemassa tiettyä määrää. Se lisääntyy koko ajan, kun rakastettavia on enemmän. 
Ensin meitä oli kaksi, sitten kolme, neljä ja jonkin ajan kuluttua viisi ja kuusi, kunnes Ykkösen myötä seitsemän. Rakkautta riitti kaikille. Kakkosen synnyttyä keväällä klaaniinme kuuluu kahdeksan ja rakkauden määrä kasvoi taas. 
Olen paatunut romantikko, vaikka luenkin mieluummin muuta kuin siirappitarinoita. Olen romantikko ja leijonamummu. Omien puolesta valmis taistelemaan. 

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Elokuu meni kuin siivi(lä)llä


Syyskuun ensimmäinen päivä, oho! On siis elokuun muistosanojen aika.
Elokuuhun sain sopimaan
- kaksikymmentäviisi elokuvaa
- neljä kirjaa
- kävelyä sataa metriä vaille satakolmekymmentäkuusi kilometriä
- neljätoista tuntia spinningiä
- turkuilua, tamperoitumista ja laurilointia
- mummuilua
- kokkauskokeiluja
- valokuvausta eli canonisointia tosi paljon
- töitä ja vapaata sopivassa suhteessa
On virkistävää aloittaa nyt syyskuu. Aion jatkaa suunnilleen samalla tyylillä.