Lämmintä väriä postilaatikossa

Tyynynpäällisiä ei ole koskaan liikaa! Onnistuin huutamaan yhdellä nettikirpparilla kuvan yksilön ainoana kiinnostuneena huutelijana viime viikolla ja sain päällisen postilaatikkooni keskiviikkona. Se istui yhden isomman sisustyynyn päälle kuin hansikas ja sitten mustaan Koivutaru-tuoliin kuin olisi aina ollut siinä. Toi saman tien lämmintä väriä olkkariin. Väriähän siellä on muutenkin, mutta vähän erilaisia sävyjä tähän mennessä.

Minun piti herätä tänä aamuna vasta seitsemän pintaan, mutta olinkin tuntia etuajassa. Sisäinen herätyskello kai ajatteli, että reilut seitsemän tuntia on nyt tarpeeksi. Tänään on pitkän työkokouksen päivä ja aamuyhdeksältä aloitetaan kahvilla. Fillarimatkaa on kymnenisen kilometriä, joten päivän liikunta on hyötyä. 

Huoleton vesiosuuskunta

Yksi harrastukseni on lukea erilaisia ilmoituksia ketunhäntä kainalossa ja/tai pilke silmäkulmassa. Halpa ja hauska harrastus! Steven arkistosta löysin äsken melkoisen helmen. Kiinteistö on liitetty huolettomaan vesiosuuskuntaan. Ei siis niin nöpönnuukaa minkään asian kanssa, vähän sinne päin ja kukka rinnassa...

Olen toki tässä vuosien varrella huomannut, että näen komiikkaa ja tahatonta leikkisyyttä monessa ihan asialliseksi tarkoitetussa jutussa. Olen yrittänyt pyristellä tuosta taipumuksesta eroon, mutta ei onnistu - se on kroonista.

Jk. Kuvassa on  kanadalainen syystervehdys keskisuomalaisen pientilan pihalta.

Hupiostaja on ikävä ilmiö

Nettikirppiksillä ja muissa somen kierrätyspaikoissa on tullut tutuksi termit `hupiostaja, hupikyselijä, hupivaraaja`. Ovat kuulemma ihmisiä, joilla ilmeisesti ei ole aikomustakaan ostaa, kunhan kyselevät ja varaavat ja ovat ostavinaan. Ikävä ilmiö! Olen onnistunut omissa myyntiyrityksissäni olemaan tekemisissä vain hyötyihmisten kanssa, vaikka ihan hauskoja he ovat kuitenkin olleet. Vuosien mittaan olen kaupitellut omia ylimääräisiä astioita, kankaita, laukkuja jne. (Mies on aivan ilmiömäisen hyvä pakkaaja, joten astiat ovat matkanneet uusiin koteihinsa turvallisilla mielin postin myötä.) - Ethän ole hupiostaja, ethän?! 

Uusi sana!

Sanojen (ja vaikka minkä muun) keräilijänä minua ilahduttaa uudet sanat, uusiosanat ja sanat, joihin törmää (kuv.) milloin missäkin. Eilen luin vanhoja muistiinpanoja ja huomasin sieltä yhden ystävältä saadun sanan, joka on jäänyt blogittamatta. Siis tähän asti oli jäänyt.

Kaikkiallistuminen  on sitä, kun joku asia leviää kaikkialle. Sanan poimimisesta kiitän ystävääni Hannaa taas kerran... 

Jk. Voisiko sanoa, että kastelukannut ovat kaikkiallistuneet?

Taisi olla kangastusta?

Eilen poljettiin taas pitkä lenkki, joka fillaroitiin viimeksi toukokuun lopulla. Kilometrejä kertyi 78,3 ja aikaa meni kaksikymmentäkolme minuuttia vähemmän kuin viimeksi - nyt siis kolme minuuttia yli neljän tunnin. Olisiko kunto kohonnut? Oliko biorytmit kohdallaan? Oliko keli vaan niin rullaava? Hauskaa oli, vaikka rankkaa. Minä syyllistyin kyllä valittamiseen moneen kertaan matkan varrella, mutta pyysin kotona sitten anteeksi epäkypsää käyttäytymistäni.

Aika lähellä toista etappia nähtiin nuo tuolit. Pitihän ne kuvata. Vähän matkan päässä oli vielä viisi eriväristä tuolia keskellä-ei-mitään, mutta ne ikuistuivat vain verkkokalvoille. Ihan oikeasti olivat, ei siis kangastusta...

Juhlia voi viettää milloin vain

On juhlia, joita pitää viettää ihan oikeana ajankohtana ja sitten on toisia juhlia, joita voi viettää milloin vain. Joulu kuuluu ensimmäiseen kategoriaan ja venetsialaiset sitten toiseen. Ihan oikeana venetsialaisviikonloppuna olimme kolmensadan kilometrin päässä toisistamme, joten päätimme siirtää ne hamaan lähitulevaisuuteen. Se oli sitten eilen illalla. 

Tuunasimme venetsialaisista muutenkin vähän erilaiset, sillä vietimme niitä Kettulan viihtyisässä alakerrassa. Mies huolehti paikalle musiikin (Muistojen bulevardi x 2) ja minä pakkasin viisikkomaiseen koriin pikkutomaatteja, viinirypäleitä, juustokuutioita, suolakeksejä, suklaata ja punaviiniä. Kynttilöitä ja tulitikkuja unohtamatta. 

Ilta oli lämmin ja hämyisä. Oli mukavan rento tunnelma. Ehti tulla pimeä ennen kuin kotiuduimme/lauriloiduimme. 

Muistosanat elokuulle

Syyskuun ensimmäinen aamu on sumuinen ja aika lämmin. Ilmassa on kuitenkin jo aavistus siitä, mitä tuleman pitää eli syksyn kirpeyttä. Tällaisena aamuna kuitenkin vain heikko aavistus.

Elokuu oli hyvä kuukausi. Elokuussa tapahtui pieniä ja suuria asioita. Kymmenvuotistapahtuma kasvisruoan merkeissä jää mieliin, samoin kuin lomanen ja rakkaiden tapaamiset, matkustelu, hullunhauska liikuntaharrastus ja mustikat.