Yksi mielipuuhistani on keittiön kuiva-ainekaappien siivous

Olen sen verran kummallinen, että yksi mielipuuhistani on keittiön kuiva-ainekaappien siivous. Ajoitan siivouksen yleensä sellaiseen hetkeen, kun olen yksin kotona. Niin tapahtui eilenkin illansuussa. En ole muuten kovinkaan järjestelmällinen ihminen, mutta saan jotakin atavistista mielihyvää, kun purkit, purnukat, paketit, laatikot ja nyssäkät on ensin yhdessä epämääräisessä ryhmittymäkasassa keittiön pöydällä ja sitten myöhemmin urakoinnin jälkeen mallikelpoisessa järjestyksessä kaappien hyllyillä. 

Illalla sitten vaan olin. Katselin olkkarin pöydällä palavia kynttilöitä, join teetä ja katsoin vuoden huonoimman ja hyvin alatyylisen nuorisoelokuvan (American Pie: The Wedding). 

Toisella harava, toisella kamera

Pihalla oli eilen Valion riehumisen jälkeen paljon isoja ja vielä isompia vaahteranlehtiä. Tuomi ja haapakin olivat melkein nakuina, Kettulan edustan koivut samaten. Kiertelimme eilen iltapäivällä pihaa - mies haravan ja minä kameran kanssa. Poimin maljakkoon vielä yhdet syksykukat ja canonisoin lehtiä. 

Illalla luin yhden Robin Cookin loppuun. Joskus toistakymmentä vuotta sitten luin ihan urakalla Cookia ja Stephen Kingiä. Sitten King ei enää inspiroinut ja Cookin taso laski mielestäni kuin lehmän häntä. Nyt olen löytänyt molemmat miehet uudestaan. 

Valio tuli, oli ja tuiversi

Eilen tuuli ja myrskysi. Olimme varautuneet sähkökatkoon ja -katkoihin, sillä ne meillä on aina keskuudessamme tuulen tuivertaessa. Kaiken varalta olkkarin pöydällä paloi jo alkuillasta kynttilä, kun tunnettua on se, että kynttilöitä ja tulitikkuja pitää yleensä etsiä pimeässä. Tabletit ja kännykät oli ladattu täyteen. Tuulikellot kilkattivat ja puut huojuivat. Sähköt säilyivät! Juuri äsken katsoin Elenian sähköttömyyskartasta, että edelleen on vaikka kuinka monta taloutta tälläkin paikkakunnalla ilman sähköä. Me olimme varsin onnekkaita tällä kerralla. 

Laitetaanko tulemaan?

Eilen minulle soitti puhelinmyyjä, joka kaupitteli tosi edullista jatkotilausta lehteen, jonka nykyinen tilaus päättyy pian. Jaaritteli ja jaaritteli. Kysyi, laitetaanko tulemaan. Ei muuten laitettu. Oli sinnikäs ja jatkoi vielä ja teki toisesta lehdestä hyvän tarjouksen. Laitetaanko tulemaan? Ei laitettu sitäkään. Tallensin puhelinnumeron kaiken varalta kännykkääni...

Kuinka töykeä pitäisi olla, että yhdellä kiellolla uskottaisiin? Vai pitäisikö kehitellä nippu tekosyitä, joista voisi valita aina tilanteeseen sopivan? Parhaan kaverin kanssa keksittiin eilen muutama: nykyinen edunvalvoja on kieltänyt kaikki lehtitilaukset/ulosotossa on kaikki jo muutenkin/en osaa lukea/muutan ulkomaille/jne. Tuota ulkomaille muuttamista muistan käyttäneeni joskus pari vuosikymmentä sitten...

Poistokkiprojekti päättyi

No niin, toukokuun loppupuolen Siivouspäivästä se alkoi. Eilen sitten päättyi, kun annoin meille ylimääräisen kuukauden vielä aikaa. Projekti onnistui! Ylivoimaisesti suurin osa tuosta tavaramäärästä lähti useammalle kirpputorille. Hyvin vähän meni sihvareiden laatikkoon. Jotakin myin, muutaman tavaran lahjoitin. Nyt kirjahyllyissä on enemmän tilaa ja luultavasti tässä jonkin ajan kuluttua ei poistokkia huushollissa edes huomaa. Ensi keväänä voisin haastaa meidät uudestaan, sillä pienessä oranssikantisessa vihossa on vielä paljon tilaa ja aivan elintärkeä juttu on kirjata kaikki muistiin...

Syyskuu alkaa ässällä ja päättyy tänään

Syyskuu on viimeisessä aamussaan. Tämäkin kuukausi mennä hupsahti arkipuuhastelussa ja arjen rutiineissa. Arki on aina ollut minulle voimavarapankki, jossa talletetut pääomat kasvavat korkoa ja josta saa tarvittaessa lainaa. 

Syyskuu on sanana kaunis. Samaa ei voi sanoa lokakuusta. Siitä tulee heti mieleen mielleyhtymät rapakuu ja kurakuu. Kaikesta huolimatta valmistaudun lokakuun sinnittelemiseen hyviksi todetuilla konsteilla eli kynttilöillä, tummalla suklaalla, villalangoilla, kirjoilla ja elokuvilla. Ja nyt ensiksi kuitenkin otetaan vastaan se, mitä syyskuulla vielä on tarjottavana tänään...

Miten tukki nukkuu?

Havahduin reaalimaailmaan yhdeksältä tänä aamuna. Sanoin, että hävetti, mutta en kuitenkaan tarkoita sitä. Olin nimittäin mielestäni ansainnut kunnon yöunet, sillä olin eilen töissä ja en ihan kunnossa ole vieläkään. Yskittää välillä puuskittaisesti ja puheääni ei ole normaalitaajuinen. Laulamisesta ei tulisi mitään. Eilen kuulin, että samaa tautia on liikkeellä pitkin pitäjää. En siis / emme siis ole yksin. Voi olla, että toinenkin viikonloppu menee toisin kuin oli suunniteltu. No, sitten se on tarkoitettu niin. Ja kyse on kuitenkin edelleenkin vain flunssasta, ei mistään sen vakavammasta ilmiöstä...

Jk. Nukuin kuin tukki, siis miten?