Lyriikka oli hukassa

Joku päivä on sellainen, että haluaisi omiin sanoihin lisätä jotakin lyyrisempää. Tänään on sellainen. Etsin runoja, mutta kaikki olivat liian. Liian paatoksellisia, liian hartaita, liian murteellisia, liian humoristisia, liianliian. Ei löytynyt sopivaa. Hyvien yöunien jälkeen sain kuitenkin ajatuksen päästä kiinni ja muotoilen sen itse...

Lapsenlapsi, suvun pienin, saa nimen. Jos tarkkoja ollaan, hänellä on se ollut jo jonkin aikaa ja sillä häntä on kutsuttu, mutta me emme ole olleet silloin paikalla. Meitä kaikkia jännittää...

Uskallatko ostaa vihreitä banaaneja? Aulis ei.

Olohuoneen jaffaverhot vaihtuivat sitten tällaisiin nalleverhoihin, joita tuskin on tarkoitettu olohuoneen ikkunoihin, mutta minähän en siitä välitä. Tässä iässä (56) varsinkin voi viitata kintaalla ja viis veisata. Tässä iässä voi myös käyttää banaani-indeksiä ja rohjeta ostaa vielä vihreitä banaaneja. Säveltäjä Aulis Sallinen (80) ei lehtijutun mukaan sitä enää tee, vaan elää päivän, viikon ja kuukauden kerrallaan. Banaani-indeksiin menee tämäkin kirjailija Mauri Sariolan muinainen toteamus kehitysavusta, kun hän loihe lausumaan: Minä olen banaanini maksanut. Toteamusta on sittemmin laitettu Kari Suomalaisen sanomaksi, mutta Sariola on noiden sanojen alkuperä. Huokaisu...

Tänään on -isi päivä

Eilinen oli kahden elokuvan päivä. Valitettavasti molemmat olivat kyllä ihan pohjanoteerausluokkaa. Rovaniemen markkinoilla ja Identity eivät tarjonneet mitään erikoisia elokuvaelämyksiä, jos ei pitkästymispuuskahduksia niiksi lasketa. En ehkä rohkene sanoa elokuvia tylsiksi, mutta jotakin sinne päin ja vahvasti.

Tänään on -isi päivä. Pitäisi vaihtaa olkkariin verhot, pitäisi pestä pyykkiä, pitäisi tehdä huushollin yleiskatsaus jne. (Ja mies tulee kotiin, mutta häntä ei olla koskaan isiksi kutsuttu.)

Lomanen on enemmän kuin päiviensä summa

Pätkätyössä on pätkälomat, mutta minua se ei haittaa. Saan olla monta kertaa lomasella. Eilen oli hektinen työpäivä: monenmonta sukuselvitystä ja virkatodistusta, kirkkokuulutuksia, lehteen kirkolliset jne. Työpäivän viimeisinä tehtävinä muistin vielä vaihtaa puhelinvastaajaan viestin, laittaa sähköpostiin automaattivastauksen ja väkertää ulko-oveen tuollaisen muistutuksen. Nyt sitten olen ja nautin, luen, juhlin, teen mitä haluan ja menen minne haluan... Yksin ja kaksin, miten milloinkin. 

Tänä aamuna mietin sanojen vivahteita. 'Loma' on jämäkkä, mutta hieman yksioikoinen sana. 'Lomanen' on hellittelymuoto, diminutiivi. En pidä söpöstelystä, mutta tähän nimenomaiseen asiaan se sopii ja on jo olemassa. Lomanen, mikä ihana sana!

Lukeminen koukuttaa (melkein) aina

Minulla on nyt luettavana Kate Atkinsonin kirja, jonka nimi on Elämä elämältä. Kirja alkaa monta kertaa ja päähenkilö Ursulan syntymästä kerrotaan yhä uudestaan. Hänen elämänsä vain on joka kerta hieman erilaista ja eripituista. Koukuttava kirja kaiken kaikkiaan. Aloitin sitä iltalukemisena, mutta se eteni liian hitaasti, kun iltaisin ei jaksa kovin pitkästi lukea. Nyt siirsin kirjan olkkarin pöydälle hetkittäiseksi välipalakirjaksi, jota voi lukea joka välissä. 

Tänä vuonna olen ehtinyt lukea vasta 38 kirjaa. Asialle on tehtävä jotakin, sillä muutaman viikon kuluttua vuosi on jo puolessa välissä...

Aloitin jo säilömisen!

Hassuttelu ja hulluttelu kuuluvat elämään kuten voi uudelle perunalle, pelargoniat pergolaan, äidinmaito vauvalle, lopputekstit elokuvaan jne. Mies totesi eilen, että hän ei ole koskaan ollut yhtä hassun naisen kanssa naimisissa kuin minun. Positiiviselta kuulostanut puuskahduslausahdus johtui siitä, kun sunnuntaina kuulin radiosta yhden ammattinimikkeen ja päätin, että tänä kesänä säilön (kaiken muun lisäksi) kauniita sanoja ja lauseita lasipurkkiin. Eilen aamulla hain varastosta pienehkön valkokantisen lasipurkin, kirjoitin kylkeen tekstin KESÄ - SANAT, otin pienen paperiliuskan ja kirjoitin siihen sen ammattinimikkeen, pudotin purkkiin ja suljin purkin. Säilöntäkausi on siis alkanut! Ai niin, mikä se säilötty sana oli? No, se oli aurinkotalouden professori. Voiko olla kauniimpaa, positiivisempaa ja hyväntuulisempaa ammattia?

Viikko alkaa trivioilla

Jos eläisimme vielä Rooman valtakunnan aikaa, viettäisimme tänään Vestalia-juhlan jälkimmäistä päivää. Juhla liittyy Vestaan, joka oli kotilieden jumalatar. Mutta kun nyt elämme tätä nykyaikaa, on mentävä töihin ja jätettävä kotiliedet sun muut kodinkoneet odottamaan. 

Tämän illan elokuvaohjaaja on jo valittu, kun huomasin, että Teuvo Tulion kuolemasta tulee tänään kuluneeksi viisitoista vuotta. Teuvo Tulio (aikaisemmin Theodor Tugai) oli latvialaissyntyinen elokuvaohjaaja, joka hallitsi myös näyttelemisen, leikkaamisen ja käsikirjoittamisen eli oli todella elokuva-alan monitoimihemmo.