Meinasin olla tottelematon!

Eilen olisin ollut tosi ilkikurinen ja tottelematon, jos sattuisin kuljettamaan post-it viestilappuja (ja kynää) taskussani.  Kopeloin taskujani, mutta löysin vain nenäliinan, energiageelin, askelmittarin ja kännykän eikä  repussakaan ollut kuin rahapussi ja kangaskassi. Olisin niin mieluusti kirjoittanut lappuun tekstin: AURINKOISTA PÄIVÄÄ SINULLE!

En ostanut, mutta pohdin kyllä jonkin aikaa

Eilen törmäsin (kuv.) seinätauluun, jota hypistelin jonkin aikaa ja pohdin sen ostoa. Teksti Vielä yksi luku sopisi hyvin intolukijalle, muttamutta jokin siinä ei kolahtanut niin paljon, että olisin sen lunastanut itselleni/meille. Kaikkea ei tarvitse omistaa, kuvakin on monesti ihan riittävä.

Olen valmis tähän päivään!

Aamupala on se ateria, josta kaikki alkaa. Ennen tätä liikkujan elämää olin aamuisin harvoin oikeasti nälkäinen, joten söin vähän neljännes- tai puoliväkisin ja tavan vuoksi.  Nykyään on toisin! On sekä nälkä että aikaa. Olen tajunnut, että kropan pitää saada polttoainetta, jotta se pärjää mieleni perässä kaikissa kävelyurakoinneissa. - Tuon marjaisen ja myslisen jogurttikulhon lisäksi söin kaksi reissarinpuolikasta salaattivuorella, juustolla, tomaatilla ja kurkulla. Join mukillisen kahvia ja lasillisen appelsiinimehua. Maailma, olen valmis tähän päivään!

 

Räpsyn verran

Kävelen monenlaisissa maisemissa. Maalla, kaupungissa, asfaltilla, hiekkatiellä, polulla. Lempimaisemaa tai -kulkuväylää en osaa erikseen nimetä, mutta räpsyn verran pysähdyn aina välillä ihailemaan ympäristöäni.  Kuva on lauantailta, kun kävelin ns. Soilin lenkkiä. 

Kymmenen vai yhdeksän?

Kaksi kertaa vuodessa toistuu puheenaihe, joka peittoaa säät, sodat, koirankakat ja bensanhinnan. Ne, joille kesäajan ja normaaliajan muutos on periaatteessa ihan yhdentekevää, jaksavat meuhkata siitä eniten. Aika pieni asia se kuitenkin on Ihan Oikeiden Asioiden rinnalla.

Heräsin vähän yli neljä aamulla. Totesin, että olisi pitänyt herätä ihan tasan neljältä, niin olisin voinut siirtää kellonviisareita tunnin verran. Olin siis auttamattoman myöhässä. Ja jos tarkkoja ollaan, niin ne kellot ovat edelleenkin vielä kesäajassa… 

Jk. Korjaus: NYT ovat talviajassa, kun autonkuljettajani siirsi viisareita. Kellot pysyivät paikoillaan.

Juoruamisen taito

Eilen käytiin isommassa lähikaupungissa. Ehdittiin myös käväistä välikahvilla ennen kuin Goljatti meni katsastukseen. (Arvosanaksi tuli kiitettävän kiitävä.) Kahvit ja lohirieskat maistuivat hyviltä, mutta muuten tuokiossa oli ärsyttäviä piirteitä… Tiedättehän sen ilmiön, kun vanhemmat mieshenkilöt kansoittavat kahviloiden pöytiä juoden yhtä kahvikuppia tuntikaupalla tai pahimmassa tapauksessa istuen vain uutisoimassa/juoruamassa kuivin suin? Ja niin isolla äänellä että naapuripöytienkin väki saa ilmaista viihdettä kuullakseen. Ja kiroilevat. Jne.

Ensin minua ärsytti, mutta sitten tilanne alkoi vaikuttaa jo vähän koomiselta. Sanoin Miehelle, että nyt kyllä tiedän blogiaiheen seuraavalle päivälle…

Käsipainon näköinen helistin

Eilen oli vaikkajamitäpäivä. Aamupäivällä kävelin paikalliselle kirpparille ja ostin sieltä mm. kuvan esineen eli käsipainon näköisen helistimen. Se oli niin sievä, että oli ihan pakko lauriloittaa, vaikka hintaa oli kolme euroa. 

Iltapäivällä tein uuden kävelylenkin ja kävelin elokuviin katsomaan uutuusleffaa Lee. Tuntemukseni Miilun salista poistumisen jälkeen oli Huh huh! Mieletön, kauhea, upea, raastava ja hieno kaksituntinen ei jättänyt kylmäksi.

Illalla nautin sohvailusta (se oli ansaittua kahdeksantoista kilometrin jälkeen) ja katsoin telkkarista kaikenlaista hömppää. Mies kotiutui iltayhdentoista maissa päiväkotireissusta. Kakkonen oli ollut onnellinen, kun sai Minecraft -vaarin vieraakseen…

Tavoilleni uskollinen

Myönnän olevani tapojeni orja/tavoilleni uskollinen. Yksi niistä on sinkkuaamupala. Mies oli lähtenyt aamulla junailemaan Kakkosen päiväkotiin kahville ja heräsin vasta puoli yhdeksän maissa. Eli aamupalan aika on nyt. Tällä kertaa skippasin kaikki tarjottimet ja katoin leikkuulaudalle kaikenlaista hyvää ja ravitsevaa. Värejä unohtamatta.

Arki-ihminen jo toisessa polvessa!

Olen aina ollut arjen puolestapuhuja, kannattaja, puolustaja ja edustaja. Ilmeisesti olen imenyt sen jo äidinmaidosta, sillä äiti-Liisa oli arki-ihminen ja koti-ihminen ihan viimeisen päälle. Arkeilijan rooli blogimaailmassa on siis sopinut minulle varsin hyvin. En usko, että yhtäkkiä tässä nyt muuttuisin glamour-lurex-juhlaihmiseksi! Härregyyd! 

Uusi merkki!

Kävelin lauantaiaamupäivällä teenostoreissulta kaupasta kotiin ja hieraisin silmiäni (kuv.) kerran jos toisenkin. Häh! Lähipiiriimme oli ilmestynyt uusi tienviitta/opastusmerkki! Vanha olikin jo ihan uunnalle kulunut ja siinä oli vain kaksi nimeä: Uurainen ja Kuivasmäki. Nyt jälkimmäinen oli saanut kaveriksi kaksi -perää. Elämme siis suuren informaatiotulvan keskellä. Kuka vielä kehtaa sanoa, että maaseudulla ei koskaan tapahdu mitään…

Lokakuu ei pettänyt

Lokakuu ei pettänyt tänäkään vuonna! Lokakuu on minulle ollut jo useamman vuoden ajan kuukausi, jolloin olen tehnyt ennätyspitkän yhteenkyytiinlenkin. Eilen varustauduin hyvin. Lounaan jälkeen juotiin vielä kahvit, sitten puin lenkkikamppeet päälle, laitoin anorakin taskuihin kännykän, askelmittarin, energiageelin, nenäliinan ja solmittuani lenkkarini sopivalle kireydelle ja laitettuani kuulokkeet korviin olin valmis. Kuuntelin Jäljillä -podcastia ja kävelin. 

Lenkin pituus oli yhden desimaalin koulukunnan edustajana ilmaisten 22,4 kilometriä. Aikaa kului kaksitoista minuuttia vaille neljä tuntia. Hyvä olo säilyi koko lenkin ajan ja kotona sitten iltaruoka maistui! Jalat olivat ennen saunaa aika väsyneet, mutta sauna pehmitti lihaksia ja kunnon yöuni teki myös tehtävänsä, joten nyt aamulla jalat eivät enää muista kävelleensä niin pitkästi. Jes! 

Jk. Viime vuoden ennätys parani siis yhdellä kilometrillä.

Palattiin ns. normaaliin

Eilen illansuussa vietiin omat onnikkapysäkille ja palattiin ns. normaaliin. Tänä aamuna nukuin pitkään ja makeasti. (Mies heräsi jo aikaisemmin ja vei naapuriin sanomalehden.) Aamupala oli hidas kuten meillä yleensä aina. Keittiön pöydästä vein viisi tablettia pyykkiin ja hain kaksi puhdasta tilalle. Pyykkikone on pyörimässä, sohvat on palautettu istumapaikoikai ja jääkaapista löytyy tälle päivälle vielä susiruokaa eli kaikkia loppuja ja pikkuannoksia.

Oli tosi mukava ja rento lomanen nääsvilleomien kanssa. Nukuttiin pitkiä yöunia, syötiin hyvin, ulkoiltiin, muisteltiin ja luettiin. Mitäpä sitä ihminen muuta…