Tätä kaikkea kutsutaan elämäksi

Tosi hyvä viikonloppu taas takana. Elokuvia, lukemista, lenkkeilyä, hyvää ruokaa ja juomaa, saunomista, hitaita aamuja ja pitkiä iltoja. Vuosi vuodelta/vuosikymmen vuosikymmeneltä olen entistä tyytyväisempi siitä, että on arkista ja tavallista. Ja aina välillä on niitä hurlumheipäiviä, jolloin sattuu ja tapahtuu. Tätä kaikkea yhdessä kutsutaan elämäksi. Ei hassumpaa! 

Onko nyt jo aamu?

Pitkän avioliiton aikana samat lauseet toistuvat. Usein ei tarvita edes lauseita. Yksi uusi lause on nyt kuitenkin ujuttautunut aamuihimme. Minä taisin lanseerata sen. Aamuisin meillä herätään luomusti eli ilman herätyskelloa. Molemmilla on kyllä yöpöydillä omat herätyskellot, jotka aktivoituvat hipaisusta ja/tai tönäisystä, mutta jos nukkuu vasemmalla kyljellä, ei aina laiskanpulskeana jaksa kääntyä katsomaan näyttöä. Siispä kysymyslause on: Onko nyt jo aamu? Käytän sitä aika monena aamuna, jos huomaan toisen olevan jo hereillä. Ja saan kyllä vastauksenkin.

Jk. Kuva ei liity tekstiin. Se vaan on omalta pihalta ja elokuun puolivälistä.

Servettikin sen tiesi!

Eilen oli kaupunkipäivä. Aikaa ja rahaa kului. Pikaruokapaikassa käytiin ensin lounaalla ja sitten myöhemmin herkuteltiin vielä omenapiirakkakahveilla. Kahvipaikan servetistä nappasin kuvan, kun teksti oli osuva.

Illalla ehdittiin lenkille, saunaan ja elokuvan pariin. Beck pitää edelleen pintansa. Javisst! 

Liputan parisuhteen ja liittojen puolesta

Kirpparilta tekee kaikenlaisia löytöjä. Jotkut ovat tarpeellisia, jotkut vaan huvittavia. Tämä keramiikkapullo kuuluu jälkimmäisiin. Ei maksanut kuin puoli euroa ja löytyy nyt meiltä keittiön ikkunalta.

Ilmeisesti syksyllä -82 me onnistuimme hankkimaan extrahypersuperliimaa, jolla liimauduimme toisiimme. Hyvin on kestänyt! Liputan parisuhteen ja liittojen (iillisten ja iittömien) puolesta. Tärkeintä on rakkaus! 

Hyvä preesens

Törmäsin (kuv.) jossakin lauseeseen, jonka tallensin Oton virtuaaliseen piironginlaatikkoon. Tänään oli sen aika tulla esille. Sulla on niin hyvä preesens. Siihen kait meillä kaikilla on pyrkimys, että olisimme läsnä. Töissä se onnistuu joskus paremmin, joskus ei. 

En ole ikupäivänä kuullut lausetta Sulla on niin hyvä imperfekti. Ehkä sen kuulee joskus jälkipolvet joko muodossa Sillä oli niin hyvä imperfekti tai Sillä oli niin hyvä preesens. Mieluummin tuo jälkimmäinen, jos saisin toivoa.

Tarpeellinen vempele

Mitenkähän sitä tultiinkaan toimeen ilman kierroslaskuria... Kuopion reissulla ostimme tuollaisen ja se on ollut jo monta kertaa käytössä. Olen laskenut sillä kävelykierroksia silloin, kun olen kävellyt yhtäjasamaa eli tuota pikkutietä edestakaisin. Kierrosten laskeminen on ollut tietysti vain ylimääräistä hupia, sillä takataskussa on ollut joka kerta askelmittari. 

Eilen mittari pääsi ihan kunnolla töihin, kun katsottiin elokuvaa Viimeinen vieras. Ensin luulimme, että ei olla nähty sitä koskaan, mutta jo alkumetreillä Mies sanoi, että tässähän toistuu se yksi sana monta kertaa. Minä hain mittarin ja toimin laskurinkäyttäjänä. Lopputulos näkyy kuvassa! Komisario Puosua esittänyt Hugo Hytönen käytti sanaa tapernaakkeli kaikkiaan kuusitoista kertaa. Tarpeellinen vempele, vai mitä? 

Muistin salasanan, nimeni, käsidesin ja eväät

Eilen työ kutsui aamukymmeneksi. Puhelin soi vimmatusti koko päivän, työsuman purkaminen vie vähintään pari viikkoa, mutta kiva oli palata tiskin taakse. Muistin salasanan, nimeni ja käsidesin. Niin ja eväät. 

Iltaan kuului iltalenkki, sauna, iltapala ja elokuva. Lenkillä pisteltiin menemään tuo reilu seitsemän kilometriä reippaalla tahdilla. Elokuvaksi valikoitui Äiti. Siinä oli kyllä yritystä, mutta jotenkin toteuttaminen jäi vaisuksi ja puolitiehen. 

Tänään aion raivata tsiljoonannen kerran oman huoneeni. Siellä on taas Joku käynyt sotkemassa. Joku on levittänyt vaatekasoja sohvalle ja tuolille. Se samainen Joku ei ole edes viitsinyt tyhjentää roskakoria pitkään aikaan. Tuolle touhulle on saatava jotakin tolkkua! 

Kaksikymmentäkuusi tuntia kävelyä ja sinisiä ajatuksia

Lomanen oli yllättävän pitkä, vaikka allakan mukaan se kesti vain kaksi viikkoa ja sitä edelsi neljä vapaapäivää. Lomaseen kuului elokuvia (tämän hetken suosikki on Beck, joten monena iltana viikossa ollaan oltu iltayhdeksältä katsomisvalmiudessa - ja siihen mennessä on siis pitänyt tehdä lenkki ja/tai saunoa) ja hitaita aamuja. Lomasella ehdin lukea aika monta kirjaa. Ja tietysti oli aikaa liikkua. Kahden viikon aikana kävelin 155,2 kilometriä. Tunneissa se tekee kaksikymmentäkuusi. 

Hyvä ja onnistunut lomanen on takana. Oli mahdollisuus tuijotella taivaalle, ajatella sinisiä ajatuksia sekä nauttia hyvästä ruoasta ja juoda pari kertaa pari lasillista viiniä. Tehtiin yksi reissu Tuuriin ja toinen Kuopioon ja Jyväskylässä käytiin kerran - muuten oltiin kotimaisemissa. 

Onnellisuutta viisi vuotta sitten ja edelleen!

Tänään onnittelen Esikoista ja Miniää, joilla on puuhääpäivä. Viisi vuotta sitten meillä kaikilla oli jännittävä, ihana, aurinkoinen ja onnellinen päivä Tampereella... 

Tänään on viimeinen lomaspäivä tällä erää. Eilen vähän kyllä etkoilin ja kävin kaksissa virsikirjatöissä surun ja ilon merkeissä. Mutta sitä ei nyt lasketa, kun aikaa kului vain muutama tunti...

Huomenna teen analyysin lomasesta. Pienenä sniikpiikkinä voin kertoa, että on liikuttu ja katsottu elokuvia ja luettu kirjoja. Hyvän lomasen aineksia on siis kertynyt elämysvakkaan. Niistä tarkemmin huomenna...

Terveellinen opetus

Eilen kaivoin pitkästä aikaa makrolinssin esille. Kuvaaminen opetti taas sen, että ei niitä kuvia sillä linssillä vaan napsita... Sinänsä kuvaaminen onnistui, mutta kun siirsin kuvat koneelle, huomasin olevani ihan aloittelija. Seitsemästätoista kuvasta kymmenen meni saman tien poistoon. Loput seitsemän olivat kohtalaisia. Terveellinen opetus ihmiselle, joka luulee itsestään liikoja.

Toistelen itseäni

Alan toistella itseäni, anteeksi. Eilenkin oli nimittäin taas hyvä päivä. Ei mitään sen erikoisempaa, mutta hyvä. Aamulla hyötylenkki eli kauppareissu kävellen reppuselkäisenä ja illalla parilenkki vanhan kirkon lenkkinä. Yhteensä kävelyä tuli 18,3 kilometriä. Päiväkahvit juotiin uudistetussa Pupulassa ja iltaruoka syötiin pihalla sinisen päivänvarjon alla. Illalla oli sauna (sen lenkin jälkeen) ja sitten suosikkisarjamme Beck. Ennen nukahtamista luin vielä sivukaupalla Raakel Lignellin uutuuskirjaa. Sellainen päivä. Tavallinen, mutta hyvä.

Eilen oli hyvä päivä

Eilinen oli hyvä ja kiva päivä. Siihen sisältyi kaksi kävelylenkkiä - eka yksin ja toka kaksin. Päivään kuului myös pihakahvikyläily hyvien ystävien luona. Aikaa vierähti pihalla kolme tuntia kuin siivilällä ikään. Sää oli ihanteellinen ja vasta poislähtiessä alkoi sataa. Satoi aika rankastikin kylällä, mutta meillä oli ihan poutaa. Sade ei olisi kyllä haitannut yhtään...