Mitä se yritti myydä?

Huumori kuuluu elämään ja erityisesti arkeen. Tilannekomiikka ja nopeat älynväläykset on ehdottomasti huumorin parasta puolta. Kuva on Turun linnan lapsiparkista, jossa tuona hetkenä ei ollut yhtään lasta. Tai siis eihän se oikeastaan ole, mutta eräs tuttu oli kerran postannut omalle fb-sivulleen kuvan, jossa hänen kolme lastaan oli parkissa. Kätevää! 

Eilisestä oli aikomus kertoa... Vastasin töissä puhelimeen ja menin eteiseen puhumaan. Työkaveri kysyi sitten puhelun loputtua: Mitä se yritti myydä? Vastasin: Näkyvyyttä. Työkaveri nauroi ja hetken kuluttua minäkin. - Tuo tuskin avautuu kenellekään muulle kuin meille kahdelle, mutta hauskaa oli! 

Paneeliverhohuone on kuin tehty paneelikeskusteluja varten!

Yhtenä päivänä kerroin Laurilan väreistä. Verhot jäivät mainitsematta. Emme ole koskaan olleet valoverhokansaa. Verhoissakin pitää olla juju, idea ja usein myös huumoria. Keittiössä on usein ollut nallepuhverhokappa ihan sen vuoksi, että lapsenlapsen syöttötuoli (ja nykyisin juniortuoli) on ikkunaa vastapäätä ja pojasta on ollut hauskaa tunnistaa verhosta hahmoja.

Pulloverhot eli jaffaverhot on olkkarissa. Läpi vuoden lukuun ottamatta jouluaikaa ja kesäkautta. Kokonsa puolesta lähes paneeliverhot ja se johtui siitä, että kangas oli aika kallista ja tajusin, että puolittamalla saa kahteen ikkunaan yhden ikkunan hinnalla. Paneeliverho-olkkarissa voi pitää paneelikeskustelua yllä vallan mainiosti...

Hyödyllinen, pistävä ja tarpeellinen

Tuikitavallinen tiistai voi olla ja onkin myös jotakin muuta kuin sitä tavallista tuikia. Tämä päivä on Kansainvälinen hakaneulojen päivä. Tiesitkö, että hakaneulalla on eri puolella maata eri nimiä? Törmäsin (kuv.) ainakin seuraaviin: pinnaneula, taipperineula, säppineula, koppineula ja lukkoneula. Lukkoneula on noista minulle tutuin. 

A, B, C...

Hyvää Mikael Agricolan päivää! Mikael oli vaikka mitä - Turun piispa, suomen kirjakielen ja kirjallisuuden isä. Siis tosi tärkeä mies, jota ilman ei olisi tällaisia blogejakaan ainakaan suomen kielellä...

Kuvassa on uusin kirpparilöytö eli täydennysosa vanhoihin retropalikoihin. Nyt voimme viestiä keittiön pöydälle vaikka kuinka pitkiä juttuja... Löytö tehtiin Mikael Agricolan päivän aatonaatonaattona.

Arkistosta, huomenta!

Kuva-arkistosta löytyi kuusi vuotta vanha kuva, joka nauratti jo silloin ja tekee sitä samaa vielä nyt. Kuvauskohteena on kuopuksen ostama ananas ja esikoisen uudet rillit. Huvittava yhdistelmä kaiken kaikkiaan, vai naurattiko sinua?

Arkisto on hyödyllinen, sillä nyt huomaan, että tuota pöytäliinaa ei olekaan tullut pitkään aikaan käytettyä. Ehkäpä sen vuoro olisi, kun seuraavan kerran mietin kangaspöytäliinavaihtoehtoa keittiön pöydälle...

Voi tätä ristiriitaa!

Kyllä nyt on ristiriitaiset tunnelmat! Olin hyvin iloinen, kun Jukka Viikilä sai Finlandia-palkinnon ja Engel -kirja oli mielestäni kaunis ja ihana ja vaikka mitä. Nyt sitten odotin seuraavaa kirjaa innolla. Into tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että varasin sen kirjastosta itselleni mahdollisimman pian ja olin onnellinen, kun minulle tuli ilmoitus kirjan noudosta.

Kirjan piti olla lempeän humoristisia tarinoita. Minulle ne eivät avautuneet tai siis kyllä ymmärsin lukemani, mutta tarinat jäivät kummallisesti kesken. Ne olivat pintaraapaisuja. Humoristisuuskin oli erilaista, mitä odotin. Tajuan kyllä, että tarkoitus ei ollut kirjoittaa tuomaskyrömäisesti, mutta silti olisin kaivannut enemmän mitä sain. 

Jk. Kirja palautuu alkuviikosta kirjastoon. Eilen illalla sain sen luettua. 

Mäet, portaat ja minä

Lapsen mielestä melkein suurinta, mitä tiesin, oli Kuusiston kallio. Se sijaitsi vähän mummulasta (=Kuusisto) Ullavaan päin ja mummulan pihassa oleva kivikin oli suurensuuri. No, minä kasvoin ja kalliot ja kivet pienenivät tai ainakin siltä tuntui.

Tänä talvena olen törmännyt (kuv.) mäkiin. Muutama vakituisen kävelylenkkitien varrella oleva mäki on kutistunut ja tässä viikko sitten en edes huomannut, että oltiin jo kävelty mäen harjalle. Se vaan oli mennyt siinä huomaamatta, kun oli laitettu töppöstä töppösen eteen. Nyt ei ole kyse kasvamisesta tai kunnon ehkä on. Hauska huomio. Sama juttu on portaiden kanssa. Odotan innolla tulevan kesän porraskävelyjä... 

Ottamuksia 20

Kuva on tältä aamulta ja napattu pari minuuttia ennen tekstin kirjoittamista. Asetelma ei ole tietoinen, vaan se on muodostunut vähitellen. Linnut (riekot?) on viimeisimpiä muuttajia kaapin päälle. Oli aika, jolloin meillä oli vaikka millä mitalla keramiikkaisia lintuja ja kukkoja ja muita. Nyt ei ole enää kovin monta jäljellä, kun suurin osa on lentänyt uusiin koteihin.

Tänään onnittelen äitiäni, joka täyttää/täyttäisi kahdeksankymmentäkahdeksan vuotta. Syksyllä tulee kuluneeksi jo neljännesvuosisata hänen kuolemastaan. Äiti ja keramiikka liittyvät yhteen vahvasti.

Kiitos ryhmään pääsystä!

Kolme turhinta sanaa taitaa monen mielestä olla Kiitos ryhmään pääsystä. Mainosrahoitteinen yhteisöpalvelu Facebook sisältää muun muassa eri ryhmiä ja itsekin kuulun moneen sellaiseen ja tuo sanayhdistelmä on luettavissa aina silloin tällöin johonkin ryhmään kirjautuneen viestinä. Samaan kategoriaan voisi laskea myös sanan Seuraan. Seurata kun voi vain ottamalla ilmoitukset käyttöön eikä sitä tarvitse kaikille kuuluttaa ja viedä ns. seinätilaa.

Jk. Tuo oli asia, joka on ollut mielessä pitkän aikaa. Pieni asia ihmiskunnalle, mutta tulipahan sanottua! 

Kärsitkö onnellisuusvajauksesta?

Eilen kuulin uuden sanan ja merkitsin sen heti muistiin Steven tietoihin. Steve kiltisti säilöi sanaa tähän aamuun asti, vaikka olisin varmasti muutenkin muistanut sen. Kyseessä olevan sana on onnellisuusvajaus. Podcastissa sanaa käytti onnellisuusprofessori Markku Ojanen.

En kärsinyt pääsiäisen aikana onnellisuusvajauksesta. Minulla oli hyvä ja tyytyväinen olo. Hyviä virsikirjatyöpäiviä useampi ja rentoa vapaailua niiden lisäksi. Tämä päivä on vielä täysin aikatauluton ja onnellisuutta on varastossa yllin kyllin...

Ihmiskokeen jälkeisenä aamuna

Eilen oli päivä, jolloin tein ihmiskokeen. Siihen tarvittiin kengät, aurinkolasit, muumipatukka, MP3-soitin (tuttavallisemmin Moppe), hyvät ulkoiluvaatteet, hyvää seuraa ja urheilumieltä. Lähdettiin kahdestaan Miehen kanssa kävelylenkille vielä-lumiselle Pohjolanmäentielle ja käveltiin yhdessä lenkki, mutta sitten Mies lähti ruoanlaittopuuhiin ja minä jatkoin vielä Mopen kanssa matkaani. Kuuntelin kehoani ja olisin ollut kyllä valmis kääntymään missä vaiheessa tahansa takaisin... Kävelin ja kävelin ja vanhan kirkon lenkkihän siitä tuli. Kotona melkein kolme tuntia myöhemmin tsekkasin askelmittarin ja lukema oli huima - 17,4 kilometrin kävely oli takana! 

Ihmiskoe onnistui siis hyvin. Yöunet alkoivat aikaisin ja olo on edelleen ookoo.

Enää kaksikymmentä prosenttia!

Viime viikolla hieman tuskailin tulevaa virsikirjatyörupeamaa. Sain Mieheltä hyvän neuvon laskea työt (5 kpl) prosentteina. Aina yhden työn loputtua olisi kaksikymmentä prosenttia kulunut. Tuo neuvo helpotti. Ja nyt ollaan tässä tilanteessa, että enää kaksikymmentä prosenttia on jäljellä! 

Eiliseen kuului kävelylenkki, ensimmäinen istuskelu aitan terassilla, hyvää ruokaa ja suklaamunia. Ruokakauppaan ei tarvinnut mennä, kun torstaina käytiin isoilla ostoksilla. Eikä tarvitse mennä ennen kuin tiistaina.