Satunnaisen kiltti

Tänään on teemapäivä, jota aion viettää. Kyseessä kun on Satunnaisten kilttien tekojen päivä. Satunnainenhän määritellään sanoilla sattumalta esiintyvä tai tapahtuva, sattumanvarainen, tilapäinen, ajoittainen. Siinäpä se! Liikaa ei voi etukäteen suunnitella, sillä silloin häviää koko jutusta se ajoittaisuus. Kerron kaiken uhalla kuitenkin, että aion tänä iltana kävellä vastaan rautatieasemalle elämäni miestä ja täysin tietoisesti. Se on mielestäni kiltti teko ja liikunta samassa paketissa. 

Yksin kotona, jatko-osien jatko-osa numero?

Olen ollut keskiviikosta asti yksin kotona. Laatuaikaa, sanoisivat naistenlehdet. Jes, sanoisivat nuortenlehdet. Minä en sano muuta kuin sen, että täältä ei nyt saisi materiaalia ainakaan mihinkään ruokalehtiin. Kalapuikkoja, munakasta, leipää, viinirypäleitä, kahvia - siinäpä parin päivän kattaukset. Ehkä tänään kuitenkin ryhdistäydyn. Olenhan kuitenkin yrittänyt luoda itsestäni kuvaa ihmisenä, joka on kiinnostunut ruoanlaitosta muutenkin kuin vain pelkän syömisen takia. 

Ja en varmasti hyppää!

Tähän kyllä vedän rajan! Kävely on mielipuuhaani, lumikenkäilykin on ihan jees, mutta mäkeen en lähde! Sitä paitsi kuvitelkaa nyt sitä infernaalista ruuhkaa, mikä johonkin suurmäkeen on luvassa lauantaina...

Toivottavasti ja luultavasti kyse on vain huonosti laaditusta otsikosta. Tulipahan taas kerran todistettua, että otsikon laatiminen on jutun vaikeimpia osia...

Edit: Huh, se olikin neljä vuotta vanha juttu...

Ystävä on kuusi kirjainta ja tuhat tunnetta

Hyvää ystävänpäivää! Ystävyys ei katso eikä tunne ikää, kokoa eikä muutakaan rajoittavaa. Lähetin muutamia ystävänpäiväkortteja matkaan ja kortin saajista nuorin oli kahden ja vanhin yhdeksänkymmenenkuuden.

Paras ystäväni on Mies, joka on jakanut pari asuntolainaa ja muutaman yhteisen sängyn kanssani. Paras ystävä on Mies, joka lähtee kaikenlaisiin hullutuksiin kanssani ja on lähtenyt niihin jo vuosikymmeniä. Kaiken uhallakin kutsun häntä parhaaksi ystäväksi, vaikka tiedän joidenkin olevan eri mieltä ja saavan siitä fyysisiä tai henkisiä näppylöitä.

Jk. Kuvassa pienimmän ystävän ja parhaan ystävän kädet syksyltä -15...

Kalsarikännin julkkarit

Olin eilen julkkareissa. Kuvassa osa asustani, johon kuului vielä jättisuuri ja -mukava trikoopaita. Tapahtumapaikka oli oman kodin oma sohva ja julkaisutilaisuuden seuraaminen tapahtui läppäriä ja tablettia seuraten.

Kirja, joka julkaistiin, oli Miska Rantasen kirja Kalsarikänni. Julkkaritarjottavana oli yksi kalja, sipsejä ja grissineitä ja myöhemmin vielä pullapitkokahvit. Ja miksi sitten tuollaiseen osallistuin - sen vuoksi, että kirjan kuvituksen on tehnyt miniä. (Ja että olen yllytyshullu...) Hyvä, Mari! 

Jonkinlainen maanvaiva

Tänään on Elman nimipäivä. Minulle tulee tuosta nimestä yksi lapsuusmuisto mieleen. -  Keskipellon lähinaapurina oli mm. vaatetusliike, jota piti lapseton pariskunta. Minulla oli tapana käydä heillä hyvin usein kylässä ja ehkä olin jonkinlainen maanvaiva. No, joka tapauksessa mies kertoi kerran, että hänen vaimollaan on kaikkiaan kuusi nimeä. Ihmettelin toki ja sain kuulla: Helvi Sanelma on myös Helvi Elvi Sanelma Anelma Nelma Elma. Uskoin tietysti, mutta muistan ihmetelleeni sitä pitkään ja hartaasti...

Meillä on oikeastaan aika kivaa

Tänään on laskiaissunnuntai ja edessä on laskeutuminen paastoon ja yksinkertaiseen elämään. Sitä ennen on kuitenkin hernekeiton ja laskiaispullan aika. Meillä syödään (kasvis)hernekeittoa useammankin kerran vuodessa ja laskiaispullilla herkuteltiin jo perjantai-iltana. Paastoakaan ei ole aikomus tulevan seitsemän viikon aikana suorittaa. Mäenlasku taitaa myös jäädä välistä, mutta suunnitteilla on lumikenkäilyä. 

Laurilan seinien sisäpuolella usein toisteltu lause on Meillä on oikeastaan aika kivaa. Allekirjoitan sen tänäkin aamuna, kun koti on siisti ja takana hyvät yöunet. 

Lähes Tanhupallo siis itsekin...

En ole seurannut mitenkään aktiivisesti Putousta, mitä nyt muutamia klippejä katsonut. En tiedä hahmoistakaan juuri muita kuin sen vaaleanpunaiseen asuun pukeutuneen Tanhupallon, joka on kyllä aivan ihana. Pulleassa lapsessa ei sinänsä ole mitään huvittavaa (vai oliko minussa?), mutta nokkelaa lasta esittävä hahmo on hauska. 

Voisin ihan hyvin ja mieluusti olla vaikkapa Tanhupallon sisko, kummitäti, mummu - lähes Tanhupallo siis itsekin. Paitsi ei minulla ole tuollaisia vaaleanpunainen paita + valkoiset trikoot + nalletossut -asua eikä sitä tutuhörhelöä. Eikä punaista tukkaa, mutta muuten kyllä on samankaltaisuutta habituksessa...

Tänään opittua: kryosfääri

Piha alkaa olla jo ihan pullollaan lunta. Puiden oksat on triplapaksuja ja pihan korkeus tavallaan lisääntyy koko ajan. Samalla kulkuväylä takapihalla (= postipolku) muistuttaa juoksuhautaa, vaikka en tuollaisesta sotatermistä pidäkään. 

Tätä lumimäärää katsoessa on vaikea vielä kuvitella kevättä ja kesää. Vuosikymmenien kokemuksesta kuitenkin tiedän, että kyllä ne sieltä tulevat ja vauhdilla tulevatkin, kun on The Aika. 

Jk. Ai niin, se kryosfääri on nimitys ympäristöstä, jossa on lunta ja/tai jäätä. Yleensä Antarktiksella ja Grönlannissa. Mututuntumalla myös Laurilassa.

Tässä ja nyt

Nukuin tosi hyvin unilla höystetyn pitkän yön. Eilen oli tietoinen päätös pitää liikunnasta vapaa- ja välipäivä, joten iltaan kuului vain saunomista, PVL-sarjaa pari jaksoa, teetä, jäätelöä ja SkipBo-peliä. Siinä muuten korttipeli, jota olemme pelanneet joulusta asti tosi paljon. Koukuttava peli! Ennen nukahtamista luin vielä kymmenisen sivua Pekka Seppäsen kirjaa Nyman. Erittäin hyvä kirja, taitavasti ja ovelasti kirjoitettu. Suosittelen lukemaan ja tiedoksi, että ensi viikolla tämä minun lainaamani palautuu kirjastoon...

Edessä on kaksi vapaata, yksi virsikirjatyöpäivä ja sitten taas yksi vapaa. Ei valittamista! 

Ottamuksia 18

Eilen kävelylenkiltä (12,5 km) tullessa oli vastassa tämä näky: lumipaljous ja siellä kaiken valkeuden keskellä sininen talo pilkottamassa. Oli pakko ottaa tuplalapaset käsistä, kaivettava Reino vasemmanpuoleisesta takintaskusta ja napattava kuva. Siinä oli Suomi ja suomalaisuus vastassa - valkoinen, sininen, lumi, pakkanen, polku, männyt/petäjät. Oli niin ihmeen hyvä kotiin tulla taas...

Pukudraamaa

Meillä on nyt elokuvat jääneet vähäksi aikaa lapsipuolen asemaan, kun otettiin hyllystä Puhtaat valkeat lakanat katsottavaksi ja siitä ollaan katsottu yksi tai useampi jakso aina silloin tällöin. Sarja on hieno ajankuva ja eräänlainen pukudraama, vaikka ei sillä perinteisellä tavalla. Oikeastaan jopa kahdenlaista pukudraamaa, sillä Raikas Oy tekee miesten pukuja ja sitten naisten pukeutuminen on dramaattista. 

Eilen oli parin jakson ilta ja alku- tai lopputeksteistä huomasin yhden ammattinimikkeen, jonka kirjasin ylös. Oli nimittäin niin hieno ja merkityksellinen. Minäkin haluaisin olla valaiseva kuvaaja. Siksi päivän kuva on tuollainen kuin on. Valo voittaa!