Mummu, tuu tänne!

Sydäntenmurskaaja (2 v 4 kk) saapui eilen äitinsä kanssa. Mummu ja vaari ovat taas kerran ihan myytyjä... Iltakahvikin piti hörppiä nopeasti, kun pikkumies seisoi eteisessä ja sanoi vetoavasti: Mummu, tuu tänne! Ja mummuhan totteli ja meni leikkimään pikkuautoilla...

Illalla myöhemmin katselimme tabletilta kuvia ja nimesimme niitä. Pupu ei ollut enää pupu, vaan jänis. Perhonen tiedettiin ja kun oli toinen samansukuinen, poika totesi: Se on toinen perhonen. 

Pidän itseäni yleensä suhteellisen järkevänä, mutta tässä asiassa olen ihan höperö. Onneksi vaarilla on samat oireet...

Viisikkojen äiti

Tänään tulee kuluneeksi satakaksikymmentä vuotta siitä, kun kaikkien rakastama lasten-ja nuortenkirjailija Enid Blyton syntyi. Hänhän on mm. suositun Viisikko-sarjan luojaäiti. Suurin osa meistä on Viisikkonsa lukenut ja suurin osa meistä muistaa varmaankin, että niissä syödään paljon ja että niitä lukiessa tulee aina nälkä. Retkille otettavat eväät on kirjoissa aina runsaita. (Satun muuten tietämään yhden melko tuoreen pariskunnan, jotka ovat viisikkohenkisiä ja joiden eväät pakataan paperiin... blog.huom.)

Enid Blyton oli lahjakas kirjoittaja, jonka elämässä perhe hävisi aina kirjoille. Hän kuoli vuonna 1968. 

Vielä on kesäkurpitsaa jäljellä...

Tässä kuussa tulee kuluneeksi yhdeksän vuotta siitä, kun hylkäsimme ruokavaliostamme lihan, mutta jätimme sinne edelleen kalan, kananmunat ja maitotuotteet. Tarkkaa päivämäärää ei ole tiedossa. Elokuuta kuitenkin. Tämä on ollut mielenkiintoinen, opettavainen ja herkullinen matka ja se jatkuu edelleen. 

Ensi vuodeksi meillä on suunnitteilla kymmenvuotisvegetapahtuma Laurilaan. Pöydät tulevat notkumaan yhdessä tehtyä kasvisruokaa kaikilla mahdollisilla twisteillä ja soundeilla. Tilaisuus on vain oman perheen jäsenille, valitan...

Kolmen kuvan taktiikka

Eilinen lepopäivä oli sisäilyä iltaan asti, jolloin hipsin vähäksi aikaa kameran kanssa pihalle. Illan valo vaikutti siltä, että kannattaa ottaa kuvia. 

Viime yön nukuin tosi hyvin ja olo on ihan kohtuullinen. Kuluneiden nenäliinojen määrä on vähentynyt. 

Harrastan yleensä yhden kuvan taktiikkaa, mutta tänään on poikkeuspäivä. Toipilaalla on aina erivapauksia... 

Kurkkuun kasvoi kaktus

Atsiih! Nenäliinoja kuluu, kun nenä vuotaa koko ajan. Viime yö meni kohtuullisen hyvin vain muutamalla pissa-, juoma- ja niistotauolla. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kurkkuun oli kasvanut kaktus, mutta onneksi sen piikit jo tylsyivät.

Tänään on luvassa ihan lepopäivä. Linnoittaudun luultavasti makuuhuoneen sängylle ja perustan sinne valtakuntani Steven, lehtien, erilaisten peittojen, nenäliinapinkan, mynthonaskin, kirjepaperilehtiön, kynän ja vesipullon kanssa. Kyllä se tästä!

On hauska tietää...

Aikanaan oli Katso-lehdessä kysytty, mitä telkkariohjelmia haluttaisiin katsoa ja joku nainen oli vastannut, että Kalle Österlundin ohjelma TV-Kotilääkäri ja perustelu oli ollut: On hauska tietää erilaisista sairauksista. Minä otin tuon kuvan perjantaina Killinkosken kahvilassa ja voisin perustella kuvanoton: On hauska tietää ruoka-aineiden vitamiinipitoisuuksia. Ehkä myös siksi otin kuvan, mutta lähinnä sen vuoksi, että se oli minusta hauskan historiallinen. Tuskin enää ruokavalioomme kuuluu ihra, ei edes sulatettuna. Ja sydäntä ja keuhkojakin aika harvoin.

Painonnosto vai painonlasku?

En halunnut ostaa missään tapauksessa! Mieluummin olisin ostanut painonLASKUkengät, mutta sellaisten mainoskylttiä en nähnyt. Tai tarkemmin ajateltuna niitähän (lenkkikenkiä) oli hyllyt väärällänsä ja pullollansa ja kallellansa. Ja vielä tarkemmin ajateltuna minulla taitaa moiset kengät jo olla käytössä, kun muutama kilo on pudonnut. Joten ei mitään hätää, mainostakaa nostoa ihan rauhassa!

Melkein-keskellä-ei-mitään

Eilen vietettiin matkailupäivää parhaan kaverin kanssa. Kohteina Virrat, Killinkoski ja Tuuri. Killinkoski on paikkana ihan extremeluokkaa. Melkein-keskellä-ei-mitään on vanha tehdasmiljöö ja siellä mm. kameramuseo, opetustarvikenäyttely, taidetta, muita näyttelyitä (mm. näitä kuvan leluja), iso kirpputori, kahvila jne. Suosittelemme lämpimästi!

Virroilla ostin vaatteita yms ja Tuurista ostettiin elokuvia yms. Meillä oli hauskaa ja jälleen kerran osoittautui todeksi yhdellä kirpparilla nähty kortti, jonka mukaan oinaalla ja jousimiehellä ei ole tylsää yhdessä, kunhan suorasukaisuudesta selvitään. (Ajatus oli tuo, vaikka omin sanoin muotoiltuna.) Kohta 35 vuotta hengailtu yhdessä ja tylsää ei ole ollut!

Jk. Se kuumeilu meni ohi. Ainakin vähäksi aikaa. Vanha kamera on ihan hyvä. 

Onko kamerakuume sukua autokuumeelle ja vauvakuumeelle?

Sanokaa mitä sanotte tästä kesästä, mutta vehreää ja vihreää on yllin kyllin! (Puolustuslause numero 26849 kesälle -17...) Eilen minulle iski kamerakuume ja se on kait jotenkin verrattavissa muihin tietämäni kuumeisiin eli vauvakuumeeseen ja autokuumeeseen. Minullahan ON hyvä kamera, mutta kuvien siirto siitä koneelle voisi olla yksinkertaisempaa kuin mitä se on ja tiedän sellaisia kameroita olevan edullisessakin hintaluokassa ja vanha kamera saisi Miehestä uuden haltijan. Jne. Voi olla, että kuume meni eilisen päivän aikana ohi. Tai sitten ei. Ja jos menikin, voi se uusia.

Kuvasin omat varpaani

Tänä aamuna heräsin seitsemän korvilla jylyyn. Ukkosti jossakin kauempana ja ei mitenkään suurilla äänikerroilla. No, aikani siinä kuulostelin ja luin ja valvoin. Sitten päätin ottaa vielä tirsat ja niiltä heräsin viittä vaille yhdeksän. Siirryin sohvalle ja kuvasin omat varpaani. Kuva on siis ihan tuore.

Tänään on vapaapäivä ja en ole suunnitellut tälle päivälle mitään muuta kuin keittiön kuiva-ainekaappien siivoamisen. Voin vaikkapa laiskotella lopun aikaa. Viettää laatuaikaa yksikseni. Yöpaitailla niin kauan kuin huvittaa. 

Puna-apilaa ja oreganoa maitokannussa

Eilisestä päivästä tuli mairea ihan oikeasti. Tuttu vieras eli adoptiosiskoni kävi kylässä ja aurinko helli meitä niin, että pihakahvit onnistuivat. Vaihdettiin kuulumisia ja hieman muisteltiin vanhoja asioita. 

Illansuussa kävin aseman makasiinin kirpparilla ja mukaan tarttui mm. aterimia ja kirjoja. Myöhemmin illalla spinnasin ja saunoin. Uimavesi oli 16,5 asteista. Saunan jälkeen katsoin elokuvan Vanki. Toistamiseen nähtynäkin hyvä. 

Sen verran aloitin jo syyskautta (vaikka eilen muuta väitinkin...), että sytytin illalla ensimmäiset kynttilät. Toisen ikkunalaudalle ja toisen pöydälle. Tuntui tunnelmalliselta.

Mairea koko päivän!

Elokuuta! Nimipäiväänsä viettää Maire, josta tuli otsikko. 

Elokuu on kuukausi, johon kuuluu villalangat ja kynttilät, aikataulut ja harrastukset, lepakot ja mustikat. Mutta tänään se on kuitenkin kesäisen holtiton ja nuo asiat saavat vielä odottaa.

Odotan tuttua vierasta kyläilemään. Siihenkin otsikko viittaa...