Eilen iski pitkästä aikaa pullaolo ja kun joka tapauksessa olin varannut keittiövuoron (tein lounaaksi porkkanasosekeittoa), kuorin ensin porkkanat kiehumaan ja sitten tekaisin pullataikinan. Aikomus oli tehdä kierrepullia, joihin tulisi valmiskreemiä. Mutta mitäsmitäs?! Olin joka kerta mielestäni lukenut purkin kannesta kinuskikreemi. Nyt kun katsoin tarkemmin, oli se kanelikreemiä. No, kaulin taikinan levyksi ja levitin sille kreemin. Sitten taittelin taikinan ja leikkasin suikaleiksi ja aioin kieritellä niitä, mutta sain vaan jonkinlaisia syhmyröitä tehtyä. Vuokiin, kohotus, voitelu ja raesokerittelu ja uuniin. Ja keitto valmiiksi sulatejuustolla ja syömään!
Päiväkahvilla syötiin sitten tuoretta pullaa. Ensimmäiset meni kummallakin jo siinä vaiheessa, kun kahvinkeitin oli vielä hommissa ja toiset sitten kahvin kanssa. Hyviä olivat!
Pullaa! Ajatuskin pullasta tuo veden kielelle, kun tätä asketismia on tässä nyt pari kolme viikkoa harrastanut...
VastaaPoistaMinä en pystyisi asketismiin enkä kieltoihin, joten nostan pipoa sinulle!
PoistaPullan tuoksuinen koti on kodikas, vaikka se pulla tahtookin jäädä meikäläisellä vyötärölle :) no joskus voi herkutellakin. Tuo kreemi voisi olla kiva kokeilla. Kun pullat pakastaa tuoreina, ne maistuu vastapaistetuilta sulatettunakin.
VastaaPoistaLaurila on usein pullantuoksuinen…
PoistaPakasteeseen laitettiin kymmenen kappaletta ja sieltä otettiin tänäänkin yhdet kahviseuraksi. Ehtivät sulaa huoneenlämmössä sopiviksi.