Eilen oli sämpyläpäivä

Sämpylät on ominta osaamisaluettani. Helppoja tehdä ja yleensä aina löytyy kaapista aineksia pienen taikinan tekemiseen. Niin eilenkin, kun Mies oli tulossa päiväjunalla Kotosesta. Oli kastellut kukat (ja eilen aamulla kenkänsä ja sukkansa) ja ajellut fillarilla kohtuullisen paljon. Eli reissu oli ollut hyvä. No, leivoin puolenpäivän maissa korillisen sämpylöitä ja se sai aikaan tyytyväisiä nuuhkaisuja heti eteisessä… Pieni vaiva, mutta iso ilo! 

Sielu sietää, podcastia riittää ja sauna lämpiää -lenkki

Hyvää Suomen luonnon päivää! Eilen illalla tein saunan lämmetessä päivän toisen kävelylenkin ja kävelin lähilenkkiä 5,5 kilometrin ajan. Suomeksi se on sitä, että kävelen ison kiven jälkeen olevan seuraavan ison puun luo ja käännyn siinä takaisin. Toistan tuota niin kauan kun sielu sietää ja podcastia riittää. Ja eilisessä tapauksessa myös niin kauan kun sauna lämpeni sopivaksi. Sen verran hidas oli keskivertovauhti, että aikaa kului tasan tunti.

Olemme etuoikeutettuja, kun saamme asustaa tällaisessa maisemassa. Lähiluonto ja lähimaisema on heti tavoitettavissa, kun ulko-ovesta astuu kuistille ja lähtee liikkeelle. Männikköisellä kankaalla on hyvä elää ja hengittää.

Ihan itselle ostettuja

Tiistaina käytiin isommassa lähikaupungissa. Päätin palkita sinnikkään kävelyni ostamalla kaksi rintanappia, jotka pääsevät lenkille tästä lähtien joskus mukaan takinkaulukseen tms. Rintanappivarastoni on aika merkittävä ja täytyykin taas alkaa käyttää niitä sopivissa (ja sopimattomissa) tilanteissa & käänteissä. Ne kun kirvoittavat jutunjuurta tai ainakin saavat hymynkareita aikaan vastaantulijoissa. 

Jk. Napit on Pliiden tekemiä.

Aamupalan arvosana: Kiitettävä

Meillä syödään aamupalaa yleensä keittiössä. Poikkeuksen tekee sinkkuaamun aamupala. Minä ainakin katan mieluusti tarjottimen ja kannan sen olohuoneen pöydälle, jotta voin istua mukavasti sohvalla ja syödä. Niin tänäkin aamuna, kun Mies oli viiden jälkeen lähtenyt aamujunalla Kotoseen kastelemaan kukkia ja kartuttamaan fillarikilometrejä.

Menu: Kaksi ruisvoileipää, joissa sinikeijua, vehnäpohjaista leikkelettä, juustoa, tomaattia ja rippuset basilikaruukusta, AB-jogurttia mustikoilla ja mukillinen mustaa kahvia. Arvosana: Kiitettävä.

Herkkua on siinä monenlaista!

Tämänaamuista kuvanottoa varten oli pöydästä häädettävä sinikeijupaketti, leipäkori ja  juustopala höylänsä kanssa kauemmaksi. Haluttuun pääosaan jäi Trio Tuoreet. Luumut ostettiin eilen kaupasta, tomaatit on pergolan kasvimökistä ja mustikat metsästä. Kuvauksellisia yhdessä ja ennen kaikkea herkullisia ja terveellisiä!

Laurilassa loppui lihan ja kanan syönti elokuussa -08. Yhtään ei ole kaduttanut eikä ole ikävä. Aina joskus siteerataan tosielämässä kuultua lentävää lausetta Mutta ei kasvisruoalla jaksa! ja naurahdetaan siihen hyväntahtoisesti. Ei jaksakaan, jos se on pelkkää kesäkeittoa tai porkkanaraastetta… Onneksi on linssejä ja papuja ja vaikka mitä ja kalaa, munia ja maitotuotteita, joita myös syömme.

Montas luit?

Eilen palautin kirjastoon yhdeksän kirjaa, joista kaksi luin, viittä yritin aloittaa ja kaksi totesin jo selailemalla ihan vääriksi valinnoiksi. Aina ei voi onnistua! Yöpöydän hyllyyn jäi vielä kolme kirjaa, joista yksi oli silloin aloitettu, yksi melkein kokonaan luettu (viime yönä luin sen loppuun) ja yksi korkkaamaton. 

Lainasin sitten nuo kuvan kirjat ja näkyy tuo dekkarikausi siirtyneen syyskesään! Ennen ne kuuluivat ihan helteisimmän keskikesän vakiokalustoon. Ilmassa on siis muutoksen merkkejä…

Kultaköynnösten sukukokous

Oikeanpuoleinen kultaköynnös äkäili pitkään eikä osoittanut ollenkaan viihtymisen merkkejä. Sitten se yllättäen alkoi rehottaa ja puski uusia lehtiä innoissaan, vaikka olikin meillä joutunut mykkyräkasviksi. No, ostin sille kaverin, joka ei ole sisko eikä veli vaan lehtien väristä päätellen serkku. Ensin köynnökset olivat eri ikkunoilla, mutta päätin sitten järjestää niille kroonisen sukukokouksen sijoittamalla ruukut vierekkäin. Hyvin viihtyvät yhdessä, joten ilmeisesti juttua piisaa!

Ruohokatto

Virsikirjatöissä olen välillä vanhassa kirkossa, uudemmassa kirkossa ja siunauskappelilla. Kävelylenkkini ulottuvat myös usein näiden pihojen läpi tarkoituksella tai ihan-muuten-vain. Eilen illalla kävelin kappelin pihalla ja otin kuvia. Ketään muuta kulkijaa ei kirkkomaalla näkynyt. 

Ruumishuonesiivessä on viehättävä ruohokatto ja kauniit seinät. Iltaauringolla oli eilen vielä aikaa helliä rakennusta. Oli rauhallista ja tyyntä. Hetken kuluttua jatkoin kulkuani kotiinpäin.

Syksyn henkeä jo ilmassa

Syksyn henkeä alkaa vähitellen olla ilmassa, vaikka elokuu onkin vielä kesäkuukausi. Esimerkkejä: Takit eivät majaile naulakoissa enää tyystin tarpeettomina, vaikka vielä yritän sinnitellä hupparityylillä. Yhtenä iltana aioin sytyttää kynttilän olohuoneen pöydälle, mutta se jäi kuitenkin odottamaan toista iltaa. Villasukat etsiytyvät jalkoihin saunan jälkeen ja jäävät niihin koko yöksi ja aamuksi.

 

Mustikoita, värikkäitä unia ja kävelyä

Hitaan aamun aamupalailu menossa kaksin. Kahvia, puuroa, leipää ja maustamatonta abjogurttia mustikoilla ja omppuhillolla. Ripottelin mustikat annokseen ja lisäsin vielä lusikallisen hilloa kyytitytöksi ja totesin annoksen näyttävän niin kauniilta, että se piti kuvata. Räps.

Yöunia oli paljon ja ne olivat värikkäitä. Pääosissa oli muun muassa entisiä työkavereita ja kohtauksissa erikoisiakin työtilanteita, kun yhdessä minä tein pienenpieniä kasvispiirakoita kymmeniä ja taas kymmeniä ja annoin tohkeissani oikealle emännälle vinkkejä. Yhdessä taas juoksin kiireisenä lähes tyhjän kirkon läpi ja siellä entinen esimies teki äänenavauksia, mutta minulla ei ollut aikaa jäädä juttelemaan, kun olin jo auttamattoman myöhässä naapuriseurakunnan kirkon pihasta. Mies odotti siellä minua ja yritin puikkelehtia jopa kirkon kellarin ja pannuhuoneen kautta, mutta hankalaa oli ehtiä paikalle. 

Tämä päivä näyttää aurinkoiselta. Eilen saavutin kävelyssä taas uuden tasaluvun (2700 km) ja kävely odottaa minua tänäänkin matkaansa. Se on niin mukavaa, helppoa, koukuttavaa ja palkitsevaa tällaiselle numerofriikille!

 

Privaattipullo

Ostin itselleni puolentoista litran vesipullon, jonka sijoituspaikka on keittiön pöydällä. Täytän pullon aamulla ja yritän saada sen päivän aikana tyhjäksi. Tähän mennessä olen onnistunut muutamaa kuivempaa päivää lukuunottamatta hyvin. Voin juoda suoraan pullon suusta, koska kyseessä on privaattipullo. Vedenjuonnin lisäämiseni ei ole mikään ihmistesti eikä uskonsuunta, mutta huomaan sen olevan hyödyllistä ja helppoa.

 

Kukkakaalinarratiivi tai -essee

Eilen käytiin isoilla ruokaostoksilla. Hevipoistokorista napattiin mukaan kolmen kukkakaalin pussi ja siitä se ajatus sitten lähti! Punnitsin kaalit kotona ja keskimmäisen otin käsittelyyn. Raastoin sen ihan käsipelillä (ja syödä napostelin ne roippeet, jotka eivät suostuneet raastautumaan). Lisäsin raasteeseen kaksi kananmunaa ja vähän juustoraastetta ja sekoitin tasaiseksi mössöksi. Otin uunipellin, laitoin siihen leivinpaperin ja muotoilin mössöstä pyöreähkön lätyn. Paistoin pohjaa 250 asteessa kymmenen minuuttia ja otin pois uunista. Lisäsin päälle tomaattikastiketta, tomaattiviipaleita, tonnikalaa, juustoraastetta ja pizzamaustetta. Uuniin vielä vartiksi tai noin. Ja sitten pois uunista ja vähän aikaa rauhoittumista (pizzalla ja nälkäisillä syöjillä) ja pizzaleikkuri esille. Pöytään vielä kavereiksi sormisuolakippo ja tuore basilika ja sitten syömään! Oli hyvää taas kerran.

Maljakko, joka oli tarkoitettu Laurilaan

Eilen lähilenkin päätteeksi poimin vielä pihalta pariin maljakkoon kukkia. Tuo pieni käsinmaalattu maljakko (Arabiaa, 1960-luvulta) olla nökötti kerran Fidan kirpputorivitriinissä ja ihailimme sitä. Mies kysyi, että haluaisinko sen. Sanoin haluavani, mutta hintaa oli mielestäni liikaa. Emme ostaneet. No, seuraavalla käynnillä sitten maljakko oli laitettu puolenhinnanhyllyyn. Hintaa sille jäi enää vähän yli kaksikymmentä euroa, joten kaupat tehtiin. Se oli siis ihan selvästi tarkoitettu Laurilaan!

Kirjasto on oman kodin jatke

Voihan sitä keräillä kaikenlaista! Tai oikeastaan - keräillä ja käyttää. Kaikkia näitä kortteja olen käyttänyt tänä kesänä ja lukenut suhteellisen paljon. Muutama hutilainaus on sattunut matkaan, mutta olen ainakin yrittänyt aloittaa.

Kirjastotaipaleeni alkoi yli kuusikymmentä vuotta sitten. Opin lukemaan nelivuotiaana ja aika pienenä jo vilistin letit viuhuen peltojen poikki lähikirjastoon. Silloin sai lainata vain neljä kirjaa kerrallaan, mutta kun kauniisti pyysin, kirjastonhoitajana toiminut Riihimäen Leuno antoi luvan lainata enemmän. 

Ensimmäisen kirjaston jälkeen niitä on ollut vaikka kuinka monta. Kaikissa on oma tunnelmansa. Viihtyisiä kaikki tyynni. 

Kukkien poimimista ja kävelyä = lomanen

Pieni lomanen Kotosessa on ohi. Mentiin sinne viime viikon perjantaina yhdessä, Mies tuli välillä Laurilaan ja palasi sitten torstaina. Tuona lomasaikana kävin pari kertaa kirjastoautolla, nukuin hyvin ja en, kävelin 140,3 kilometriä, poimin kaikkiaan viisi kukkakimppua (jos yksittäinen auringonkukkakin lasketaan kimpuksi), kävin monella kirpparilla, luin paljon ja katsoin pari elokuvaa. Sää suosi, aurinko porotti ja kohtasin vain yhden sateen. 

Torstai-iltana haahuiltiin Taiteiden yössä. Istuttiin kuuntelemassa Martinkirkossa urkumusiikkia, kierreltiin siellä sun täällä, nähtiin katutaidetta, ostettiin yksi pienenpieni grafiikanvedos, hankittiin iso kasa poistokirjoja ja minulle korvikset ja juotiin makoisat munkkikahvit Cafe Ankassa. 

Eilen ajeltiin keskiseen Suomeen. Matkalla oli poutaa, tavis- ja rankkasadetta. Laurilaan oli hyvä palata lomailusta virkistyneenä.

Ottamuksia 156

Pitkästä aikaa tämän kategorian/tunnisteen postaus… Kuvia olen räpsinyt paljonkin, mutta ne ovat liittyneet yleensä jollakin lailla (edes löyhästi) aiheeseen. Ottamus on enemmän hetken ajatus, ihanvaanräpsy ja mielen olotila. Tässä toissapäivätorstailta, kun oli juotu kahvit ja syöty tahmapullat. Tavallinen iltapäivähetkinen, joka ansaitsi oman ottamuksensa.

Hyvää ja helppoa!

Useimmiten meillä käytetään ruoanlaitossa kärsivällisyyttä ja aikaa. Silputaan, pilputaan, keitetään, paistetaan, haudutetaan ja muhitutetaan. Joskus taas mennään helpoimman kautta. Viimeksi se tapahtui eilen. Alta kolmen euron pakastepizza oli ensin sulamassa ilman pakkausta kymmenen minuuttia ja samalla laitoin uunin lämpenemään. Kun kello pirisi, pääsi pizza uuniin ja paistoin sitä kymmenen minuuttia. Tähän asti toimin kuten pakkauksen ohjeessa kerrottiin.

Mutta sitten: Monesti nuo valmispizzat kuivahtavat aika nopeasti, jos eivät saman tien päädy lautasille. Otin siis pizzan uunista, laitoin sen päälle silikonikannen (peitti sopivasti) ja annoin olla muutaman minuutin. Sitten oli aika syödä. Eipä muuten päässyt yhtään kuivahtamaan! Hyvää oli!

Aurinkoa!

Aurinkoaamua kukalla ja muutenkin! Olin yhtenä iltana luvallisen auringonkukkapellon luona ja päätin poimia yhden kukan.  Se olikin helpommin sanottu kuin tehty, sillä kukan varsi ei noin vain katkeakaan…Ongelmaa ei todennäköisesti olisi, jos kuljettaisin lenkillä mukana oksasaksia, sivuleikkureita, sahaa tai kirvestä. Mutta kun en. No, luirulaukussa oli kännykkä ja avaimet ja avaimilla sitten onnistuin nirhaamaan vartta sen verran, että kukka lähti mukaani. Maljakossa vähän mökötti kohtelusta, mutta seuraavana aamuna oli jo toipunut ja loisti. Loistaa edelleen!

Ymmärtämistä ja ei-

Meillä on ollut lapsenlapsielämää jo vuodesta 2015 ja lastenkirjoja oli toki jo ennestäänkin Esikoisen ja Kuopuksen kausilta, mutta lisää ollaan haalittu kirppareilta. Viimeksi ostin tuon islanninkielisen Teemu -kirjan ja siitä se ajatus sitten lähti! Keräsin kuvaan muutkin vieraskieliset lastenkirjat. Nalle Puh on romaniaksi, eläinkirja slovakiksi ja lahjapakettikirja armeniaksi. 

Samassa muistinkin, että onhan meillä vielä ruotsiksi Astrid Lindgrenin Melukylän lapset. Ehkä kaikkein helpoimmin avautuvaa…

Kuva riitti, en ostanut

Ennen tuli kirppareilta haalittua yhtä sun toista ja melkein mitä vaan. Nykyään rima on aika korkealla ja monesti kuva riittää! Niin eilenkin. Aioin ottaa ensin kuvan yhdestä kulhosta, mutta huomasin tekstiä olevan sen verran leveästi, etten onnistuisi. No, laitoin kaksi kulhoa vierekkäin ja mallasin yhteistekstin näkymään. Kuva riitti, en ostanut. 

Voihan Vihkiruusu!

Törmäsin (kuv.) kirpparilla kuvan tarjottimeen, jolla oli hintaa vain kaksi euroa. Tunnistin kuosin heti Maija Isolan Vihkiruusuksi, mutta en ollut aiemmin nähnyt sitä pyöreän tarjottimen muodossa. Yhdessä reunassa oli pieni lommo ja ulkopohja pitää puhdistaa kunnolla, mutta silti!

Tiedän kyllä, että tarjottimia on enemmän kuin tarpeeksi. Tuon ohi ei vain voinut kulkea, eihän?!

Ei kiirettä minnekään! -aamupala

Hidas aamu ja samanlainen aamupala. Kattaessani tarjotinta aprikoin, ottaisinko siihen vielä kaveriksi yhden ”Stansta-jogurtin”, kun satuin löytämään kaupasta mielimakuani sitruunaa, mutta jätin vaikkapa huomisaamuksi tai välipalaksi. 

Kahvin juon useimmiten mustana, mutta aina välillä ostan purkillisen hasselpähkinä-kaurajuomaa, jonka makuun olen ihastunut. Tuo kahvinvaalentaja on pehmeä maultaan ja ainoa haittapuoli on hinta, mutta aina välillä ostan kuitenkin ihan vain itsellenikin enkä pelkästään ryhmäkahveille. Niin nytkin. 

Tarjottimella on yksi pettymys. Pieni asia ihmiskunnalle ja minullekin, mutta sanon silti: Pentikin lautasliinalla ei kannata juuri pyyhkiä suupieliään, jos ei halua haavoja. On nimittäin kovinta ja tylyintä lautasliina-ainesta ikinä. Tai sitten olin ostanut jotakin epäonnistunutta tuote-erää. 

Hyvää Muumin päivää!

Tänään on Muumin päivä ja sitä voi kuulemma viettää ihan omintakeisella tavalla. Minä aloitin vieton jo eilen ja ostin kirpparilta vitosella kauniin pienen rahapussin. Siihen mahtuu sopivasti pari korttia ja kolikoita.

Tänään tein huomion, että asiat on vielä suhteellisen hyvin. Kauppakeskuksessa puoli kymmenen maissa seisoi toistasataa ihmistä jonossa. Kyse ei ollut ämpäreistä, vaan Muumin päivän mukeista. Liike aukesi kymmeneltä ja näytti siltä, että monet olivat seisseet jonossa jo pitkään. Yhden ainakin näin kutovan ja muutama joi kahvia. Kävelin ohitse ja anteeksi vaan, mutta minua nauratti. 

Jk. Meillä on muutama vanha muumimuki ja minulla on useampikin muumivaate. En ole siis muumivastainen ollenkaan.

Provosoin tarkoituksella!

Kerran löysin kirpparilta eurolla pienen kehyksen. Se ihan selvästi kaipasi lasinsa alle tekstiä ja Laurilan postikorttivarastosta löytyi juuri sopivan provosoiva viesti. Täsmennys: Olen suhteellisen kiltti ja hyvin harvoin olen eksynyt pahoille teille. Toisaalta kortissa puhutaan lähtemisestä ja eksyminen on eri asia. Täsmennys 2: Hyvin harvoin olen lähtenyt pahoille teille.

Parhaiden yöunien tyyssija

Eilen illalla arvottiin, mennäänkö yöksi mökille vai jäädäänkö Laurilaan. (Siinä vaiheessa iltaa lämpömittari taisi näyttää neljäätoista astetta ulkona.) No, todettiin, että onhan mökillä lisäpeittoja ja matkattiin pihan poikki Kettulaan. Sisälämpömittarissa oli kahdeksantoista astetta ja varattiin kummallekin viltti vielä lämpimän peiton lisäksi ja villasukat jalkaan. Uni tuli ilman aakkosia ja muita kommervenkkejä ja sitä riitti ensin kuuteen ja vielä vähän lisää. On se vaan ihmepaikka tuo Kettula!

Jk. Nyt elokuun alussa tulee kuluneeksi neljännesvuosisata siitä, kun Kettula valmistui ja päästiin yöpymään parvelle ensimmäisen kerran.

 

Pesty!

Tämä on se Pupulan pöytäliina, joka pääsi pyykkiin ja on nyt jo puhtaana, kuivana ja suhtkohtsileänä Pupulan hyllykössä odottamassa seuraavaa käyttöä. Kuosi on vanhaa Maija Isolaa vuodelta 1964 ja tuon nimenomaisen liinan ompelutin Kuopuksen lakkiaisiin keväällä 2005. Liina oli silloiselle sohvapöydälle sopiva, mutta uuden pöydän myötä pääsi Pupulan liinavarastoon.

Jossakin vaiheessa unikot tursusivat jo korvista, kun niitä oli kaikkialla aina kävelysauvoista lentokoneisiin asti. Liika on liikaa, on sitten kysymys mistä asiasta vaan. Meillä on muun muassa muutama liina, pari peltipurkkia, heijastimia ja minulla mekko, jonka ostin Esikoisen lakkiaisiin keväällä 2003. Eli meillä siis Unikko liittyy vahvasti lakkiaisiin!

Oikeasti ruostunut

Kettulan nurkan riippumattokoukku on jo pitkään ollut vanhan pläkkipeltimukin sijoituspaikka. Pari iltaa sitten huomasin sen ruosteisen kauneuden ja räpsäisin kuvan. Muki on aikojen saatossa ruostunut eli sitä ei ole ostettu sisustusliikkeestä luomaan rustiikkia tunnelmaa. Olen muutenkin aitouden kannattaja sisustuksessa sisällä ja pihalla. Mieluusti olen monessa asiassa ihan pihalla…

 

Pupulan väriläiskä

Kesäkeittiössä eli Pupulassa oli pitkään ollut sama pöytäliina ja laitoin sen pyykkiin. No, etsin sitten pienehkölle pöydälle sopivan kanttisen liinan ja nyt tuo kirpparilta taannoin ostettu pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön. Pieneen purkkiin hain kimpun verran oreganoa ja kattaus oli valmis ja jotenkin tosi retro. Värit hivelevät ja kutkuttelevat silmiä ja mieltä.

Hempeänpunaisen astian kukat

Esikoiselta peritylle pergolan pikkupöydälle löytyi kirpparilta hempeänpunainen astia. Ensin se oli vain tyhjillään, mutta aika monet pikkukukat ovat päässet ilahduttamaan silmiä ja ohikulkijaa. Nyt oli päivänkakkaroiden vuoro. Sisälle kun niillä ei ole mitään asiaa…

Eilisen päiväsade hämmästytti, ihmetytti ja kummastutti. Tuntui siltä, että iso hana oli avattu kokonaan auki. Luonto tykkäsi, me myös siinä sivussa. Olihan sitä jo odotettu!

 

Neulansilmä vasempaan ja sataa oikeaan tai jotakin muuta sellaista

Tänä viikonloppuna ajetaan Keski-Suomessa rallia, joten kaadoin laatikollisen autoja ja pussillisen varoitusmerkkejä ja muita olkkarin sohvalle blogikuvaa varten. Autourheilu on mielestäni ihan turhaa, hölmöä, saastuttavaa, kaahailevaa ja yliarvostettua. Ensiksikin ottaisin siitä kokonaan pois sanan urheilu. Monina vuosina on erikoiskokeille mennyt reitti just Laurilan ohi, mutta ei onneksi enää. Takavuosina oli pakko lähteä kotoa rallievakkoon, kun liikennettä oli meidän hoodeilla liikaa teillä ja taivaalla. 

Eräs keskisuomalainen politiikko on kuvaillut tätä nimenomaista rallia (jonka nimi on vuosikymmeninä muuttunut) pyhäksi asiaksi. En ole onneksi koskaan äänestänyt tuota miestä, en edes aikonut.

Toinen eläkevuosi oli pituudeltaan 4131,3 km

Minä en olisi minä, jollen räknäisi päivittäin, viikoittain, kuukausittain ja vuosittain kävelykilometrejä ja muuta tuiki (ja vähemmän tuiki) tarpeellista  eli siis laskisi. No, eilisiltaan päättyi Toinen eläkevuosi ja aloin ynnätä/laskea/räknätä kilometrejä kuukausilistasta. Pääsin lukuun 4131,3 km ja se tuntui vähän liian suurelta, joten tein tarkistuslaskennan ja uskottava oli. Askeleita on karttunut. Kenkiä ja podcasteja on kulunut. Voin hyvin. Olen kiitollinen, omellinen ja tyytyväinen.