Sukkasunnuntaita!

Pääsiäissunnuntain lisänimi on sukkasununtai. Meillä se taitaa toteutua ainakin aamusta/aamupäivästä. On menossa ns. hidas aamu, kun juuri äsken vasta syötiin aamupala ja kello on kesäajassa jo vähän yli kymmenen.

Eilen oltiin yhdeksänvuotispäivillä Tampereella. Oli herkkuja ja rentoa yhdessäoloa. Sankari sai lahjaksi muun muassa kirjan, jossa oli outoja maailmanennätyksiä ja ne olivat joko totta tai palturia. Meiltä kyseltiin niitä ja tullaan varmasti jatkossakin kyselemään…

Nyt ja ennen

Lankalauantai on aamussa ja just äsken kävin nappaamassa pergolasta kuvan. Lunta on vielä kahmalo- ja roppakaupalla, mutta ihan selvästi nietoksen pinta on näinä päivinä vajonnut. Lupaavaa ja armeliasta kehitystä siis…

Lankalauantai on se päivä, jolloin Pohjanmaalla liikkuu noitia. Siksi liitän tähän vielä tutun perinnekuvan, olenhan kotiseutuyhdistyksen sihteeri ja entinen trulli.

Tipunen, munanen, mämmi ja moni muu!

Eilen tehtiin pääsiäissiivoukset ja haettiin varaston hyllyltä pääsiäiskoristelaatikot. Noidat, puput, tiput ja munat istuvat Laurilan sisustukseen ihan sovussa. Tänään jo syödään mämmiä, mutta tänä vuonna skipattiin yhteispäätöksellä pasha. 

Eilen illalla kävelin kiirastorstaikirkkoon ja nautin siitä, että ensimmäistä kertaa oli taas lenkkarit jalassa. Oli sen vuoksi ihan nummisuutareideneskomainen olo. Kotona sitten oli sauna, glögiä ja hyvä elokuva Viimeinen herrasmies. Höyhensaarille lähdettiin matkaamaan yhdentoista aikaan ja unta riitti vähän yli seitsemään. (Ollaan muuten tehty elämäntapamuutos, jonka mukaan lukuvalon pitää sammua viimeistään kaksikymmentä yli yksitoista ja nukutaan nyt selvästi paremmin. Minä tosin olen antanut itselleni luvan, että kerran viikossa voin lipsua aikataulusta, jos haluan.)

Kohmeisia pakastepuolu- ja mustikoita

Hitaan aamun aamupala menossa. Paratiisi -kulhossa on todella herkullinen yhdistelmä eli hieman hedelmäpommijogurttia, hyvää mysliä ja kohmeisia pakastepuolu- ja mustikoita. Tämä on hyväksi todettu jo aikaisemmin ja vastaa lähes jäätelöä. Korostan sanaa lähes. Ei minunkaan suuni sentään tuohesta ole!

Tärkeä päivä

 

Tänään tulee kuluneeksi yhdeksän vuotta siitä, kun meistä tuli ensimmäisen kerran vaari ja mummu. Onnenhalaus, Ykkönen! Muutit aika monen ihmisen elämän, kun syntyä putkahdit. Olet singahteleva tietopankki, pohdiskeleva pörröpää ja hyvä roolimalli serkullesi Kakkoselle. Pysy aina yhtä uteliaana ja tiedonhaluisena! 

Kuvan teksti on mielestäni osuva. Luulen, että moni muukin isovanhempi allekirjoittaisi sen. Sori vaan, Esikoinen ja Kuopus! 

Rakastuneita hupsuja

Tänään klo 15 tulee kuluneeksi neljäkymmentäyksi vuotta siitä, kun meidät vihittiin avioliittoon Hankasalmen isossa kirkossa. Paikanpäällä oli tärkeimpien ihmisten piskuinen joukko. Olimme umpirakastuneita. Ja aika nuoria. Ja hupsuja. - Nyt olemme harmaantuneita, mutta edelleen rakastuneita hupsuja. 

Paikallinen teatteri yllätti!

Mehän kulutamme Auditorio Miilun penkkejä Kino Metson elokuvissa usein, mutta eilen olikin vähän erilainen päivä, kun mentiin samaiseen saliin katsomaan paikallista teatteria. Niskavuoren naiset on tuttu useampanakin elokuvaversiona ja lisäksi olen kävellyt sen kuunnelmana. Mielenkiinnolla odotimme oman kylän esitystä ja se oli todella hyvä! Niukahko, mutta riittävä lavastus / osuvat henkilövalinnat / hyvä replikointi.  Mielihenkilöni on kautta vuosikymmenien ollut Loviisa ja en pettynyt tähäänkään Loviisaan. ”Onni on, kun kaura ja nurmiheinä kaavaa kevätsateessa niin että korviin kohisee. Se on vapautta ja totuutta, että on varaa potkaista Niskavuoren portilta jokainen, joka tänne luvattomasti pyrkii.”

Hajatuksia 33

 

Tänään menen virsikirjatöihin paikkaan, jonka yhden oven lukosta olen räpsäissyt kuvan päivälleen yhdeksän vuotta sitten. 

Tänään on täsmälleen yhdeksän kuukautta jouluaattoon.

Tänään tulee kuluneeksi kaksikymmentäkaksi vuotta siitä, kun minut yllätti aivoverenvuotonen.

Tarvitaan suurennuslasi ja avoin mieli!

Laurilan kirjastossa on opuksia laidasta laitaan ja myös äärien yli, veikkaisin. On isoja kirjoja, keskikokoisia ja sitten pieniä. Kuvan kirja edustanee harvinaista lilliputtiosastoa. Tässä vaiheessa vuotta siitä voisi vielä saada oppeja ja niksejä, sillä meillä on lunta jäljellä jonkin verran. Kirjan lukemiseen tarvitaan suurennuslasi ja avoin mieli. Onneksi meiltä löytyy molemmat! 

Ottamuksia 144

Tähän komistukseen törmäsin (kuv.) keskiviikkoiltana, kun olimme pitämässä kotiseutuyhdistyksen kokousta. Se suorastaan aneli ja vienosti vaati ikuistamista. Siitä tulikin sitten Ottamus pitkästä aikaa. Täytyy taas ryhdistäytyä niiden kanssa…

Jk. Luku 144 on yhtä kuin krossi eli tusina tusinaa. Tällainen nippelitieto näin aamutuimaan.

Myöhäistä leipomista

Eilen illalla kymmenen jälkeen sitaisin esiliinan raitayöpaidan päälle ja otin taikinakulhon esille. Kolmea varttia myöhemmin lähdin nukkumaan, kun olin vetäissyt uunista pois pellillisen sämpylöitä ja jättänyt ne yöksi torkkumaan puolukkakuvioisen leivinliinan alle,

Tänä aamuna tein sitten aamupalan ja se oli nimipäivälahja Miehelle. (Hän vastaa meillä yleensä aamupalasta.) Pöytään tuli sämpylöitä, kananmunia, juustoa, tomaattia, kurkkua, puuroa mustikoilla ja vaahterasiirapilla, jogurttia, mysliä, kahvia ja omenamehua. Syötiin hyvin ja pitkään. 

Oi mikä ihana puoti!

Lauantai oli jo ennen viisivuotissynttäreitäkin elämyspäivä. Junamatka Kupittaalta Pasilaan sujui hyvin, Triplassa sitten käytiin ensin syömässä aivan mahtavanhyvät halloumisalaatit (Fafa´s) ja sitten kävin yhdessä vaateliikkeessä kokeilemassa toppaliiviä, joka oli väriltään suloisen keväänvihreä, mutta pituudeltaan puoli metriä liian lyhyt (leveyttä olisi ollut sopivasti). Sitten löysimme niin ihanan puodin, että mielessä soi kolminkertaiset aamenet, onnenhyrinät ja ilonkiljahdukset. Tuohon asti olin luullut, että extrakaunein ostospaikka on Muji, mutta nyt se jäi kyllä kakkossijalle! 

Søstrene Grene oli täynnä kauniita ja edullisia esineitä, ihania puuleluja, kaikenlaista suloista, pientä ja tarpeellista. (Esikoinen olikin arvellut, että ihastuisin siihen eli kyllä poika äitinsä tuntee!) Ostimme kuvan kaksi mittalusikkaa ja päätimme tulla toistekin. Ehdottomasti.

Jk. Paluumatkalla löysin riemastuttavan tiedon: Turussakin on Søstrene Grene! 

Otin tatuoinnin!

Lauantaina olin hauskoilla viisivuotissyntymäpäivillä ja otin tatuoinnin. Juhliin oli saanut halutessaan pukeutua supersankariksi tai sankarin ystäväksi. Meitä oli koolla muun muassa muutama Batman, pari Spidermania, Zorro, Super-Hessu, Teräsmies ja Peppi Pitkätossu. (Kaksi viimeksimainittua olimme Vaari ja minä.)

Matkasimme junalla Kupittaalta Pasilaan ja illalla takaisin. Olimme nimittäin pitkän viikonlopun vietossa Kotosessa ja lauriloiduimme sieltä vasta eilen. 

Jk. Tatuoinnin raaputin eilen aamulla suihkussa pois. 

Kuusi pikku prinssiä

Tällä hetkellä näitä on kuusi, mutta en edelleenkään myönnä keräileväni näitä. Ne vaan tulla tupsahtavat vastaan. Viimeisin eli tuo englanninkielinen oli roskalavaryhmässä monen muun kirjan seurassa ja ystävällinen ilmoittaja jätti sen meidän postilaatikkoon ohikulkureissullaan. Muut on kirppareilta kotoisin ja hinta on ollut euron tai kaksi. 

Kolme viisasta tekstiä

Ennen aikaan naiset kirjoivat seinille huoneentauluja. Nykyään kaikenlaiset tekstijutut, astiat ja laatat täyttävät huoneentaulujen paikat. Tämän aamuisessa kuvassa käytin lavastusta sen verran, että nostin aamukahvimukin ikkunalaudalle. Kolme mottoa yhdellä kertaa. Kolme viisautta, joita yritän parhaani mukaan noudattaa/toteuttaa. 

Yksi kyltti lisää!

Laurilahan  on tunnetusti kylttien ja tekstien koti. No, eilen löytyi kirpparilta puolella eurolla taas yksi lisää! Tämä tulee varmaankin tarpeeseen, kun klaaniin saadaan yksi päiväuninukkuja ja voihan sitä käyttää jo nyt, jos satun vetämään tirsoja samaan aikaan Kuopuksen tai Esikoisen kanssa… (Suomeksi: Äiti ja lapsi nukkuvat.)

Ei puurottanut!

Tänä aamuna ei ollut puuro-olo. Mies jaksaa kysyä joka aamu puurokantani, mutta melkein arvaa jo vastauksen. Joskus sitten yllätän erilaisella vastauksella. - Tänään oli jogurtti-ja-mysliolo ja puolukkaa vielä hitunen lisäksi, niin annos oli kaunis ja on maistuva. (Lisäksi on kahvia ja juustopaprikavoileipää, mutta ne ovat vielä tekovaiheessa.)

Jk. Onnittelut Kakkoselle! Viisi vuotta on hieno juttu! 

Päivällisdilemma ratkaistiin pinaattipizzalla

Eilen oltiin iltapäiväelokuvissa. Madeleinen Pariisi oli hieno, koskettava, puhutteleva ja kaunis. Elokuvan jälkeen ratkaisimme päivällisdilemman ihmeen helposti, kun Mies esitti vaihtoehdoksi paikallisen pizzerian. Haimme sieltä perhekokoisen pinaattipizzan ja ajoimme kotiin lämpöisen laatikon kanssa. Palanpainikkeeksi juotiin parit lasilliset punaviiniä pitkästä aikaa. Syötiin ja analysoitiin elokuvaa. (Pizza oli ehkä kahdenperheenpizza, kun meiltä jäi siitä vielä tämän päivän lounaalle osa.) 

Jk. Kuva on arkistokuva yhdeksän vuoden takaa. 

Kolmas kilpipiilea toden sanoo!

Keväällä -22 saatiin Kuopukselta pieni kilpipiilea. Se ei pysynyt meillä pitkän aikaa hengissä. Keväällä -23 saatiin uusi poikanen, Sama toistui. Sitten viime syksynä tehtiin vielä kolmas yritys. Poikanen oli entisiä vähän isompi ja asusti isommassa ruukussa. Ruukku pääsi hyvälle paikalle keittiön ikkunalle, jossa se sai lämpöä ja valoa riittävästi ja vettä sopivasti. Ja katso: tuollainen siitä on tullut! Kehumme sitä monta kertaa viikossa. 

Teksti ovessa

Laurilassa on yltympäriinsä tekstejä, koska meillä pidetään kirjaimista, sanoista ja lauseista. Tämän aamun kuvattava löytyi makuuhuoneesta, ns. vaihtoehtolääkekaapin ovesta. (Kaapissa majailee vitamiineja, yrttitippoja, homeopaattisia valmisteita ja muutamat pinsetit.) Sydämen teksti osuu suoraan sen näkökenttään, joka herää aamuisin viereltäni ja hyvä niin, sillä hänellehän se on tarkoitettu. 

Kahdellekin voi leipoa!

Minulla on tapana leipoa, kun saadaan omia meille eli kun klaania on koolla. Perunarieskoja, sämpylöitä, voisilmäpullia - ne kun yleensä onnistuvat aina. Eilen lounaalta jäi perunamuusia sen verran, että yllätin itsenikin ja  tein meille kahdelle rieskoja parin päivän leiviksi. Mitä tästä opimme: Kahdellekin voi leipoa!

Titityy!

Eilen ja toissapäivänä kävelin ns. lähilenkkiä edestakaisin. Korvissa oli napit ja true crimea. Rikosten ja mysteerien sekaan kuului myös linnunlaulua eli titityytä. Tuli ihan kevätolo, vaikka lunta on vielä kinos- ja kahmalokaupalla.

Kuvan räpsäisin viimeisellä lenkkipätkällä. Tällaista meidän hoodeilla on! 

Astiasirkus

Olen astiaihminen henkeen ja vereen eli siis synonyymisanakirjan mukaan vannoutunut. Kaikki astiat meillä on käyttöastioita ja katetaan pöytään yhtä lailla arkena kuin pyhänä, rospuuttona ja heinäpoudalla. Kattaus on ainakin kolmannes ruokaa ja leikittely on mielestäni enemmän kuin sallittua, se on jopa toivottua. 

Ai että mikä sirkus? No, sirkuksesta minulle tulee mieleen värit ja äänet. Tämä vihreän kaapin väliosa ihan selvästi soi! 

Päivää liian aikaisin

Eilen olin päivää liian aikaisessa liikkeellä! Tänäänhän se naistenpäivä vasta on! No, tekevälle sattuu ja viisaskin menee vipuun jne. Eilen päivällä eli liian myöhään tajusin tuon jutun, mutta  siinä vaiheessa se oli jo kirjoitettu ja julkaistu. Siis - hyvää naistenpäivää! 

Nainen, ole ylpeä itsestäsi!

Hyvää naistenpäivää! Meikeillä tai ilman, irtoripsillä tai -ripsittä, permanentilla tai piikkisuoruudella, ruusuilla tai ruusuitta. (Kuukautiskipuja ja vaihdevuosioireita  suinkaan unohtamatta.) Nainen, ole ylpeä itsestäsi! 

Klaanissa naisia edustavat Kuopus, Miniä ja minä. Toukokuussa meidän pitäisi saada seuraa ja prinsessavaatteita on tullut jo hankittua kirpparilta…

Jk. Lisa Larssonin eskimo on joissakin lähteissä poika, joissakin tyttö (pige). Minusta se on ihan selvästi tyttö ja siksi se pääsi tänään kansikuvatytöksi. 

Kerran syntyi tyttölapsi

Tänään aamukuuden maissa tuli kuluneeksi kolmekymmentäseitsemän vuotta siitä, kun ponnistin ulkomaailmaan uteliaan tyttölapsen. Onnea, Kuopus! Olet oman elämäsi Peppi Pitkätossu ja maailman empaattisin ihminen. (Jälkimmäinen luonnehdinta on veljeltäsi.) Ja tuon kaiken lisäksi olet niin hupsu äiti, että ansaitset kyllä hupsuuspystin, jos jossakin sellaisia jaettaisiin. Onnea! 

Huomenta!

Kunnon yöunien (8 t) jälkeen on hyvän aamupalan vuoro. Mies lusikoi parhaillaan aamupuuroa kitusiinsa. Oma suhteeni puuroon on vaihteleva ja tänään ei ollut puuro-olo. Kuppi odottaa vielä kahvia. Tälle päivälle ei ole vielä mitään suunnitelmia, joten istumme keittiönpöydän ääressä pitkään.

Aasin ja lampaan kanssa töissä

Eilen olin virsikirjatöissä laulamassa ja soittamassa. Ennen työvuoron alkamista räpsin muutaman kuvan kirkosta. Aasi ja lammas olivat poseeraustuulella. Melkeinpä pönöttivät, kun olivat niin tosissaan. Ilmeisesti eivät kuitenkaan osallistuneet virrenveisuuseen, kun sillä suunnalla oli hiljaista…

Viime viikko oli etukäteisarveluni mukaan vähäliikunnallinen. Sain sentään kokoon melkein seitsemän tuntia eli luonnehdin kulunutta kuitenkin kelpo viikoksi. Mummuilua oli tuntikaupalla enemmän! 

Analyysi itsestäni?

Joskus tulee tehtyä höpöhöpötestejä, joita some tarjoaa. Tällä viikolla keskiviikkona tein leipätestin ja sen tulos/analyysi on kuvassa luettavana. (Leipävaihtoehdot rajasin pois.) Ehkä tekstissä on hitunen osuvaa, kun jotakin tunnistan. 

Laurilan puurovahvuus on tänä aamuna kaksi tai oikeastaan vain yksi. Minä skippasin tänä aamuna puuron, kun söin sitä koko viikon niin kiltisti.

 

Eurovision laulukilpailut Laurilassa

Eilen Mies ja Kuopus lähtivät käymään kirpparilla ja jäin Ykkösen kanssa Laurilaan. Nostelimme legolaatikot ja ison rakennusalustan esille ja aloitimme työt. Alustalle syntyi Eurovision laulukilpailut ja erilaisia esiintymispaikkoja. Ykkönen teki Skotlannin kioskin, minä tein Ukrainan kioskin ja niiden katoilla pystyi käydä laulamassa. Hyödynsimme aikaisempien rakentajien tekemiä ratkaisuja ja niin saimme järjestyksen ja puhtaanapidon tyypit ajoneuvoineen paikalle. - Oli tosi kivaa rakennella yhdessä. 

Jk. Kun illalla  myöhään räpsäisin tuon kuvan, oli poika ehtinyt leikkiä äitinsäkin kanssa ja alue on hieman jo muuttunut.

Päänsisäinen kevät on alkanut!

Hyvää maaliskuuta! Nyt kai voi julistaa jo kevään alkaneeksi, vaikka lunta on vaikka hurumykke. Ja puhun siis päänsisäisestä, en termisestä keväästä. 

Helmikuu oli hyvä ja pirteä. Luin kolmetoista kirjaa ja liikuin paljon sekä olin virsikirjatöissä. Tälle vuodelle en tehnyt kävelykilometritavoitetta, mutta aikatavoitteen tein. Pyrin liikkumaan niin, että vuoden lopulla tilastossa on sata minuuttia per päivä. Mies teki taulukon, jolla pystyn seuraamaan päivittäin toteutumista. Numerot on hauskoja, tilastot ja muut samaten!