Maassa valkoista (ja Laurilan väellä hyvä tahto)

Hyvien yöunien jälkeen (8,5 tuntia yhteen kyytiin) olo tuntui ihanan levänneeltä. Mies vei lehden naapuriin ja kertoi maassa olevan lunta. Täh? Pakko oli mennä kuistille Oton kanssa katsomaan ja totta se oli. Forecan tätien mukaan räntäsade muuttuu vesisateeksi päivän mittaan. Huh! Eilen jo vähän ennakoin sadepäivää ja kävin kahdesti kävelylenkillä. Tänään sitten voin vaan spinnata, jos siltä tuntuu ja haluan vielä lisätä huhtikuun liikuntamäärää…

Hei, meillä leivottiin!

Onnea on tuore leipä. Mies leipoo aika usein pataleipää. Ennen meillä tehtiin pitemmän version leipää, jossa taikinaa kohotettiin kaksitoista tuntia. Nykyään käytössä on hieman nopeampi resepti, kun leipä valmistuu kolmessa tunnissa. Leipä kestää pakastamisen hyvin, kun ei kaksi ihmistä millään saa isoa leipää niin äkkiä syötyä.

Pata on onnellinen, kun pääsee usein hommiin. Ennen se oli lähinnä vain munkkikäyttöön. Tänä vuonna ei siihenkään, kun olin eilen työpaikalla vapaaehtoistöissä munkkirahastajana ja ostin meille sieltä samalla kuusi munkkia. Yhdet syötiin iltapäivällä ja loput laitetiin pakastimeen. Suoramyyntipuodista ostettiin simapullo, joten vappumme on nyt turvattu! 

Avaimistaan Kotonen tunnetaan!

Olen kertonut olevani vannoutunut pussukkaihminen. Tämä kuvan pussukka hilloaa Kotosen avaimia ja odottaa lauriloitumisen kaudella kiltisti eteisen lokerossa aina pakkaamista ja uutta lähtöä. Pussukka löytyi heti Kotosen alkuvuosina joltakin kirpparilta ja on turkulaista käsialaa. On kaunis kuin mikä, sopivan pelkistetty ja yksinkertainen. 

Nimikkokokoelma sai täydennystä

Viime viikolla kävelin yhteen tehtaanmyymälään, joka myy vaatetta, koruja ja kodin tuotteita. Täydensin nimikkokokoelmaani! En olisi kyllä tarvinnut mitään, mutta alennusprosentti oli kohdillaan (50) ja ostin tuon purkin. Ennestään minulla on ”arkeilijasarjasta” kahvimuki ja kaksi pientä lautasta, jotka ovat kirppareilta kotoisin. Korjaus: enää on muki ja yksi lautanen, kun tiistaina tiskatessa kolautin toisen rikki. 

Jk. Ai niin, en olisi tarvinnut korvakorujakaan, mutta nekin olivat puoleen hintaan…

Tarpeen ja hyödyksi

Eilen istuin junassa nelisen tuntia. Yhteys on paras mahdollinen, kun vaihtojunakin on Tampereella jo valmiina laiturilla odottamassa. Istuin lähes koko matkan napit korvilla, sillä en ole matkustaessa kovinkaan sosiaalinen tyyppi. Jos sitten muutenkaan. Katselin Otolta sarjoja yms.

Kuvan laukun kuljetin repussa Kotosesta Laurilaan. Se säilöi kahvipulloa, eväsleipiä ja banskua. Ainakin toistaiseksi se saa vielä olla meillä, kun osoitti olevansa tarpeen ja hyödyksi. 

Kotiin oli hyvä tulla. Mies oli asemalla puolenyön jälkeen vastassa. Nukkumaan aloin puoli kahden maissa, kun sain iltalukukiintiön täyteen ja aivot nollattua.

Ellunkanailua

Tänään on vuorossa matkapäivä, kun iltakahdeksan junalla lähden keskiseen Suomeen. Sitä ennen on kuitenkin vielä pitkästi aikaa pakata, siivota, viedä roskat ja hölläillä. 

Lomapätkä on ollut erittäin onnistunut. Luulin etukäteen, että lukisin paljon, mutta pahkeinen sentään, iltalukemiskirja (Virpi Hämeen-Anttila: Perijät) on vasta puolivälissä ja jää odottamaan seuraavaa turkuilua. Olen tehnyt niin pitkiä kävelylenkkejä, että iltaisin sekä lamppu että minä olemme sammuneet aika varhain. 

Ehkä parasta on ollut kiireettömyys ja aikatauluttomuus. Sellaista eräänlaista ellunkanailua. 

Mun täytyy kävellä näin

Viikko lomaa takana ja muutama päivä vielä edessä. Ennen kuin lähdin Kotoseen, tsekkailin liikuntatilastoja ja ajattelin, että olisi mahdollista tehdä uusi viikkoennätys. Tiesin, että se vaatisi monenmonta lenkkiä ja hyvää säätä, mutta arvelin sen ehkä onnistuvan. No, kävelin aamupäivisin ja päivisin ja alkuiltaisin ja iltaisin. Öisin ja aamuisin nukuin. - Ja eilen illalla oli lopullisen ynnäyksen aika. Minä tein sen! Uusi viikkoennätys on nyt 22 tuntia 56 minuuttia eli edellinen ennätys viime kesäkuulta parani 49 minuutin verran. Kilometrejö karttui 128,1. 

Jk. Kuva on lauantailta ja Brahenpuistosta. Ostin jäätelön ja söin sen puistonpenkillä istuskellen. Jäätelö oli Magnum Almond. 

 

Kirjava kuin Kaustinen

Vuosien mittaan olet oppinut tietämään minusta yhtä sun toista. Paljon olen kertonut ihan suoraan, mutta paljon välittyy myös Laurilan ja Kotosen kuvista. Tästä kuvasta huomaat, että pidän tyynyistä ja väreistä. Tosi on. Kotosen sängynpeitteenä on pussilakana, jonka bongasimme joskus aikoinaan Rovaniemeltä yhdeltä kirpparilta. Se on värikäs kuin elämä itse. Kuosi on Kristiina Isolan Kaustinen ja ajoittuu vuoteen 1992. 

Jk. Äitini sukujuuret on Kaustisella. Sehän on se paikkakunta, jossa joka talossa on vähintään yksi viulu.

Linnan ihailua ulkoapäin

Eilen aamupäivällä päätin lähteä pitkähkölle kävelylenkille. Kävelin linnan luo ja sitten takaisin. Matkaa kertyi reilut viisitoista kilometriä. Istuskelin linnanpuistossa ja join eväsjuoman ja ihailin kevättä. Kohta kymmenen kotosvuoden aikana olen tyytynyt ihailemaan linnaa ulkoapäin, sillä jotenkin minua pelottaa tuo sisäpuoli. Ehkä pelko liittyy johonkin aikaisemmin koettuun…

Päivään kuului myös neitsytajelu kaupunkivinohissillä eli funikulaarilla. Se oli hauska kokemus. Kiertelin vähän aikaa Kakolan pihalla ja ajoin takaisin alas.

Alkuillasta lähdin vielä reilun kuuden kilometrin lenkille. Uni tuli muuten aika helposti iltakymmenen jälkeen ja unta riitti aamukahdeksaan tilaamatta.

 

Näin pitikin käydä

Neljänkymmenen yhteisen vuoden aikana meillä on luettu paljon runoja. On järjestetty kahden hengen runosymposiumit useampaankin kertaan ja kirjahyllyissä on lukuisia runokirjoja. Yksi hieno runo on kulkenut kauan mukana. 

Viime viikolla yhteisellä kävelylenkillä mietimme ja siteerasimme tuota Veikko Polameren helmeä. Tällä viikolla se sitten tuli kirpparilla vastaan. En usko sattumaan, uskon kohtaloon. Näin pitikin käydä. 

Kylttivarastoon lisää!

Kylttivarastoni täydentyi eilen taas yhdellä. (Nyt se odottaa enää ripustusta/ripustajaa.) Kävelin nimitäin eilen kirpparille, jolle on Kotosesta matkaa reilut neljä kilometriä. Yllätys oli suuri, kun ovessa oli ilmoitus, jonka mukaan kirppari lopettaisi huomenna. Hyllyt ja rekit olivat jo aika tyhjiä, enkä löytänyt muuta kuin tuon kyltin. Maksoin siitä seitsemänkymmentäviisi senttiä.

Kävelin lisääkin eilisen aikana. Mittariin kertyi kuusitoista kilometriä. Aurinko paistoi ja askel kulki. Mieli oli hyvä.

Väistäkää tieltä!

Eiliseen kuului kävelyä (yhteensä 24 km), lounas siinä paikassa, jossa useimmat taitavat syödä lihapullia (minä valitsin kalaa), kauppakeskushaahuilua, parit kirpparit, aurinkoa ja uusia reittejä. En eksynyt, mutta lähtiessäni kauppakeskuksesta oikomaan Kotosen suuntaan löysin itseni eri paikasta mitä ajattelin. Suunta oli kuitenkin ihan oikea.

Kirjakaupassa oli uusia horoskooppikortteja. En ostanut, mutta kuvasin luonnehdintani. On siinä jotakin minua…

Häpsi böötdei ja seinäkirjoitus

Eiliseen päivään kuului monta hienoa asiaa. Ensimmäinen oli aamukahdeksalta croissantkahvit Tampereen asemalla Kuopuksen kanssa. Toinen oli viralliset synttärikahvit (kuva) kotoskaupungissa. Iltapäivällä olin elokuvissa kolmen muun katsojan kanssa. (Elokuvana oli koskettava, loistava The Whale ja tunnustan itkeneeni pienesti lopussa.) Illalla sain vielä Esikoiselta ja Kakkoselta onnittelulaulun sekä suomeksi että englanniksi ja pomppuesityksen Kakkoselta. 

Ja edellisenä päivänäkin oli lahjoja ja hyviä kahveja. Kaiken huippu oli tietysti se, kun Mies illalla viimeiseksi kirjoitti (kuva) makkarin seinään onnittelut! Eli oli hienoa täyttää kuusikymmentäneljä!

 

Jk. Tapetit lähtevät seinästä tämän loman aikana, siksi seinään sai kirjoittaa… 

Olen matkoilla

Monilla on tapana olla merkkipäivänään matkoilla tai ainakin ilmoittavat siten. Minä ilmoitan ja olen. Tänään kaksinumeroisikäni jälkimmäinen numero vaihtuu kolkista nelkkuun ja istun junassa matkalla Kotoseen. Heräsin tuntia ennen herätyskelloa ja mietin syntyjä syviä, kun nukuin vielä koiranunta. Ajattelin muun muassa sitä, että äitini ei ehtinyt saavuttaa tätä ikää ja että olen hyvin onnellinen ja hyväkuntoinen ja kiitollinen elämälle.

Lomaa on puolitoista viikkoa. Aion kävellä, lukea, nauttia lämmöstä ja nukkua hyvin. 

Maistuisi keisari Tiberiuksellekin!

Pidän paljon kurkusta. Tuoreena ehkä eniten, mutta myös suolakurkut on hyviä. Tänä talvena olen seurannut kauhunsekaisin tuntein kurkkujen hintatasoa, kun jatkuvasti on kilohinta huidellut viidessä eurossa. Nyt ilokseni hinta on laskenut, joten lomaviikolla tulee lähiprisman ostoskorista löytymään ainakin kurkkuja! 

Jk. Historiankirjoissa mainitaan toinenkin kurkunystävä. Hän oli Rooman keisari Tiberius. Siksi hän pääsi otsikkoon.

Mehien ja piikkisten koti

Sain etukäteen ensimmäisennimen-nimipäivälahjaksi ison kukkaruukun. Siihen majoittuivat mehit ja piikkiset. Tuntuvat viihtyvän yhteisessä kodissaan hyvin. Ruukku on jo itsessään kaunis. Olen aina pitänyt kaktuksista, sillä tunnistan niissä itseäni. Varsinkin ennen olin hyvin piikikäs. Mies sanoo, että iän myötä olen hieman tylsynyt.

Ottamuksia 139

Takana hyvät yöunet ja edessä virsikirjatyöpäivä, mutta vain lyhyellä kaavalla. Sekin vasta iltapäivällä, joten nautin nyt hitaasta aamusta. Luultavasti lähden aamupalan jälkeen kävelylle Radion Sinfoniaorkesterin kanssa, kun meiltä jäi eilen illalla vielä jutut kesken. (Tarkiainen ja Ligeti jo käsiteltiin, mutta Sibelius odottaa.)

Runonmittainen tauko

Työpaikalla on holvi, jonka oveen voi kirjoittaa mietelmiä ja/tai runonpoikasia. Eilen minulla jäi runonmittainen tauko työpäivän jälkeen, kun olin menossa vielä illalla kotiseutuseuran kokoukseen. Ja tällainen siitä sitten tuli…

Lukeminen koukuttaa aina!

Olen aina lukenut paljon. Olen lukenut kohta kuusikymmentä vuotta. Olisipa ollut mielenkiintoista, jos olisin alusta asti merkinnyt kaikki lukemani kirjat johonkin vihkoon tai kirjaan! No, muutamalta viimeisimmältä vuodelta olen tehnyt niin ja tänä vuonna on jo neljäkymmentäyksi luettua kirjaa merkitty vaaleanpunaiseen kirjaseen.

Eilen hain kolme varausta kirjastosta. Yksi päätyi yöpöydälle ja pääsi iltakirjaksi. Kaksi on sohvapöydällä odottamassa. Aivokirurgin muistelmat kiinnostaa tosi paljon ja Kiira Korven runokirja on ihan pakko lukea, jotta asiaan voi ottaa kantaa. Ne siis ovat seuraavina vuorossa…

Kävelin myös Johannespassion!

Lauantaina oli Matteuksen ja eilen oli sitten Johanneksen vuoro. Yle Areenasta löytyi sekin passio ja pituudeksi luvattiin kaksi tuntia, joten se olisi sopivasti yhden lenkin mittainen. Lähdin reippaasti, odottaen ja toiveikkaasti liikkeelle. Ja - jalat tuntuivat raskailta, en saanut oikein kuuntelusta otetta ja jotenkin tämä Johannes oli kuin Matteuksen lightversio. Anteeksi nyt vaan, te kaikki sitä Kallion kirkossa esittäneet, mutta en päässyt oikeaan tunnelmaan millään. Ehkä oli väärin kävellä passiot peräkkäisinä päivinä tai ehkä Johannes vaatii lisää tutustumista. 

Jalat painoivat koko kaksituntisen ajan ja keskituntinopeudeksi tuli vain viisi ja puoli kilometriä. 

Hidas maanantai

Tänään otin rennosti ja nukuin melkein puoli kymmeneen. Lopetin illalla kirjan lukemisen (Tim Weaver: Uhri) joskus puoli kahdentoista jälkeen ja nukahdin oitis. Unta riitti vähän yli kahdeksaan ja siitä sitten vielä radionkuuntelulla terästettyä koiranunta reilun tunnin verran. Nyt on ihanan levännyt olo.

Aamukahvia on vielä vähän kupissa. Söin jo kolme voileipää, joissa oli levitteen lisäksi seitania, juustoa ja kasa kurkkua. (Iloitsin ruokakaupassa, kun kurkun hinta oli laskenut huomattavasti. Toivottavasti se ei ole pelkästään pääsiäisilmiö!)

Kävelin Matteuspassion!

Eilen aamulla sain päähäni kävellä Matteuspassion ja sen teinkin! Päivän lenkki oli pituudeltaan 12,2 km ja illalla kävelin vielä kauppareissun 8,5 km. Passio tuli siis kuunneltua kahdessa osassa. On se upea! Kuorokoraalien kohdalla laitoin nupit korvissa kaakkoon ja nautin. Ai että minä nautin!

Kiitos Yle Areenalle, joka mahdollisti passiokävelyn. Kaikki oli just niin kuin piti - aurinko paistoi, ensimmäistä kertaa oli jalassa taas jotkut muut kuin nastakengät, taskussa kulki pari energiageeliä (toisen söin) ja mieli oli hyvä. 

Pääsiäiskiertueelta otettu kuva

Perinteinen lankalauantain kuva! Kotikotona Keski-Pohjanmaan Toholammilla ei noina vuosikymmeninä tiedetty virpojista, mutta pääsiäisnoidista/trulleista kylläkin. Me olimme liikkeellä hyvien asioiden kuten laulujen ja runonpätkien voimalla. Eli olimme kilttejä trulleja. Rekvisiitta oli molempien kotoa ja luuta jommankumman talon porraspäästä. Ja hauskaa oli pääsiäiskiertueella! 

Jk. Minä olen tuo mustapaitainen. Villapaidan lainasin isältä.

Hajatuksia 27

Pääsiäisvapaa. Ruukkunarsisseja (3 kpl) on ripoteltu, viime sunnuntaina ostetut keltaiset tulppaanit ovat vielä iskussa, pääsiäisseitan paistetaan tänään ja koristeita laitettiin eilen siivouksen jälkeen esille. Tänäkin vuonna rairuohonkasvatus onnistui näin hienosti…

Eilen uutisten lopussa ruutuun lirvahti sellainen ilmaisu, että oli ihan pakko kirjoittaa se muistiin. Tässä sinullekin: Luvassa pölykäs kevät koivulla. 

Tänään sitten löysin yhdestä fb-ryhmästä yhden helmen. Saat senkin luettavaksi! Näyttelijä Sinikka Sokka esittelee legendaarisen reseptin pääsiäislampaalle.

 

Uhmaan lapsiani!

Esikoinen ja Kuopus tietävät sen, että ruoalla ei leikitä. Uhmaan siis tietoisesti heitä tällä kuvalla, jonka löysin arkistosta. Näkyy olevan kahdeksan vuoden takaa ja Kotosesta. 

Tänään olen töissä iltapäivän, mutta sitten vapailen viiden päivän verran. Huutos-Matti lupaili aika mukavia lämpötilalukemia, joten tehdään kävelylenkkejä useampikin. Ei paha! 

Ottamuksia 138

Ottamus on muutaman päivän takaa, tarkemmin sanottuna sunnuntailta. Lauantaina minua alkoi lätyttää ja kun sanoin sen julki, oli Miestä lätyttänyt jo pari päivää. Sunnuntaina lupasin tehdä ja teinkin pienen taikinallisen ja paistoin meille kaksi pinollista. Syötiin hillon ja vaniljajäätelötahokkaiden kera. Vaalivalvojaisissa meni reilut puolet ja loput herkuteltiin maanantaina jälkiruoaksi. Nam! 

Kukat kukkina ja oksat oksina!

Sunnuntaina kävin virsikirjatöiden jälkeen lähikaupassa heräteostoksilla. Keltaiset tulppaanit oli toivelistalla ja niitä myös löysin. Ensin laitoin kotona kukkien seuraksi muutaman pajunkissaoksan, mutta hetken asetelmaa katsottuani napsin oksat pois ja siirsin ne omiensa joukkoon toiseen maljakkoon. Kukat kukkina ja oksat oksina! 

Olen pettynyt

Vaalit on käyty. Paljon numeroita, käärittyjä paidanhihoja, teroitettuja lyijykyniä, mustamaalausta, ennusteita, soppatykkejä, lupauksia, makkaraa, vaalitelttoja, pettymyksiä, kahvia, pelkoa ja tarroja. Kaikkea oli paljon ja sittenkään ei tarpeeksi. Myönnän olevani pettynyt tulokseen. Mutta - vaalit on käyty ja pulinat pois.

Jk. Seuraava vaali, jota aion seurata, on Mikkelin hiippakunnan piispanvaali. Piispanvaalien seuraaminen on ollut jo vuosia lempiharrastukseni kävelyn ohella. 

Yllättävä työpäivä

Eilen kävimme Ykkösen syntymäpäivillä ja oli hauskaa. Omien lisäksi paikalla oli muutamia ystäviä ja suklaakakku oli Kakkosen ja kaikkien muidenkin mieleen. Matkalla sain pomolta viestin, jossa minua pyydettiin täksi päiväksi virsikirjatöihin. Lupauduin. Eli siksi olen hereillä jo kahdeksalta.

Virsikirjatöissä sunnuntaisin kuluu yleensä suhteellisen vähän aikaa, joten ehdin tehdä vielä sitä, mitä alunperin suunnittelin eli liikkua ja lukea. Hyvää palmusunnuntaita!

Maaliskuun jälkipuheet ja perunkirjoitus

Maaliskuu on taputeltu ja kuopattu. Nyt on jälkipuheiden ja perunkirjoitusten vuoro. 

Maaliskuussa liikuntakärpänen houkutteli myös ulos ja kaiken kaikkiaan liikuin 32 t 7 min. Päivää kohti se on keskimäärin 62 min. Kävelin 101,7 km ja spinnasin sitten loput ajasta. 

Maaliskuussa pidin lomaa. Olin Kotosessa muutaman päivän yksikseni ja muutaman yhdessä.

Maaliskuu on meillä juhlakuu, kun siinä on pikkuomien synttärit, Kuopuksen synttärit, meidän hääpäivä, Miehen nimipäivä yms. Nähtiin omia yksillä synttäreillä ja tänään nähdään taas toisilla.

Maaliskuussa satoi lunta, vettä, räntää ja aurinko paistoi. Hyvin vaihtelevaa oli.

Summa summarum: Kiitos maaliskuu, että olit meillä käymässä! Jätit paljon hyviä muistoja.