Maisema vaihtui, kukat pysyvät

Eilen oli matkapäivä kotosesta kotiin. Kolmensadan kilometrin automatka sujui hyvin yhdellä kunnon pysähdyksellä. Täällä oli piha vehreämpi kuin loman alussa ja kodissa enemmän tilaa kuin kotosessa. Tosin siellä on saatu onnistuneesti mahdutettua kahteenkymmeneenyhdeksään neliöön aula, halli, työhuone, kirjasto, makuuhuone, ruokasali, olohuone, keittiö ja spa-osasto. Aika kompaktia ja toimivaa! 

Nukuimme viime yön kuin possut. Aamuseitsemältä lähdimme kävelylenkille ja matkaa kertyi puolta kilometriä vaille kymmenen. Aamu-uinnin jälkeen kahvi maistui - ja maistuu. Kirjoittelen nimittäin tätä postausta samalla, kun juon sitä kahvia…

Hajatuksia 17

Poden varmaankin sanasieppausoireyhtymää (itsediagnosoitu), kun sanoja tuntuu kulkevan näkö- ja kuulovirrassa sen verran tiheästi, että niihin on pakko tarttua. Loman alkupäivinä kävin syömässä Suomen suurimman pikaruokaketjun paikassa. Ruokaa odotellessani huomasin tilausautomaatin, jota joku toinen asiakas käytti. No, silmien verkkokalvolle räpsähti sana, jota en tuossa taivutusmuodossa ole ennen nähnyt. Ymmärrän kyllä, että jos tuotteen nimi on pehmyt, on sitä haasteellista taivuttaa. Joojoo, mutta on pakko myöntää, että pehmytit näytti pysäyttävältä. No, voisihan sen taivuttaa myös muodossa pehmyet… 

Erilainen päivä

Eilen oli liikuntavapaapäivä. Kulkemisesta (kaupungille ja takaisin) vastasi Turun seudun joukkoliikenne. Ruokailusta puolestaan huolehtivat Raxin emännät. Lomaskumpan join kirjastokahvilan terassilla, lehtiä luin kirjastossa ja iltaviideltä istuin jonkin aikaa Turun Soitannollisen Kerhon isännöimässä yhteislaulutilaisuudessa samaisen kirjaston sisäpihalla. Keski-ikä laulajistossa oli sen verran korkea, että tunsin itseni ihan kakaraksi…

Jk. Vanhasta tottumuksesta askelmittari kulki takataskussa ja oli kerännyt itseensä 0,9 kilometrin edestä aerobisia askeleita. Eilen oli siis melkein-liikuntavapaapäivä, jos halutaan olla tarkkoja.

Viime viikon teema

Viime viikon teemaksi tuli kyltin teksti… Yleensähän teema ja tavoite asetetaan ensin, mutta omapäisenä määrittelen teeman jälkeenpäin. Lämpö helli sen verran paljon, että tein päivittäin useamman kävelylenkin (yleensä kaksi) ja juomavyö kulki mukana tai sitten reppu, jonka sivutaskussa oli juomapullo.

Eilen illalla ynnäsin viikon liikunnat yhteen ja huomasin parantaneeni edellistä viikkoennätystäni neljällä tunnilla ja yhdellä minuutilla. Uusi ennätys (joka luultavasti pysyykin nyt sitten pitkään) on kaksikymmentäkaksi tuntia ja seitsemän minuuttia. Kävelyä kertyi 126,8 kilometriä. 

Tälle viikolle tulee matkantekoa ja lomailua/palautumista kotimaisemissa. Ja tärkeä pointti: tänään ajattelin mennä kaupungille BUSSILLA! 

Valitsisin arjen, jos voisin!

Olen ollut arkeilija jo kauan ennen kuin minusta tuli se tänne blogimaailmaan. Jos voisin valita, valitsisin arjen ihan vaan parilla juhlakuorrutuksella. Arki sopii jotenkin paremmin minun pirtaani ja pakkaani. Ja mukiin. 

Eilen kävelin vähän pitemmän kaavan kautta iltapäivällä kauppakeskukseen. Ostin sieltä piknikeväät ja kävelin vielä pitemmän kaavan kautta puistoon päivälliselle. Istuin puun alla ja nautin ruoasta ja kiireettömyydestä. Sitten keräsin roskat pussiin, vein sen roskikseen ja kävelin kohti kotosta. Matkaa kertyi tuosta kaikkiaan vähän yli yhdeksän kilometriä. 

Suuntavaisto toimi sittenkin!

Eilen tein pienimuotoisen juhannussiivouksen eli pyyhin tasoja, imuroin, vein roskat (muovit, metallit, pahvit, bion ja tavikset), laitoin pöydälle uuden liinan ja aamupäivällä hakemani kimpun ja juhannusruusun oksan. Sitten juhannus oli valmis. Ja herttainen.

Illalla lähdin vielä pienelle lenkille. Kävelin ensin ihan tuttua reittiä, mutta täytyyhän sitä juhannusaattona olla sen verran seikkailumieltä, että etsii uusia teitä ja katuja… Onnettomasta suuntavaistostani huolimatta hahmotin koko ajan (ihan luomusti) etenemiseni ja päädyin kuin päädyinkin siihen paikkaan, johon aion eli Tengströminkadun ja Vanhan Tampereentien risteykseen. Siitä eteenpäin oli taas selvää kuin pläkki. Ja kotonen odotti jo muutaman kilometrin päässä…

Jk. Punaisen ruusun taitoin ennen ko. risteystä villiintyneestä ruusupehkosta tien vieressä. En siis kenenkään pihasta. 

Mittumaaria, ystävät!

 

Suvisia suruja (Larin-Kyösti)

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,

töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

Vihreän viileän oksan alta näen sinisen taivaan kaistan,

lähteensilmässä jalkani kylven ja polkujen marjoja maistan.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:

No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Hyttyset, hetken heiluvat lapset, ne alkavat purpuriansa.

Päivän paisteessa hyörii ja häärää ahkera muurahaiskansa.

Käki se korvan rannasta kukkuu kuin mittumaarina aina.

Sinisellä oksalla, sinisessä salossa, ei sitä huolet paina.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:

No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Kylän ohi kulkeissa tuttuja löydän ja heitän ne huolet liiat.

"Saakos kulkuri kurkistaa, miten pitkät täällä on piiat?"

Huomisen huoli se sydäntä painaa kuin viime syksyn lehti

suuressa saatossa suviset keijut jo sydämeni tarhaan ehti.

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,

töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

Hyvää juhannusta! Vietän sitä Turussa ja juhannusheila on kolmensadan kilometrin päässä. Viestit kulkevat koko ajan… 

Ruusu pelasti!

Toissa aamuna kirjoitin asioista, jotka voisivat ärsyttää minua, mutta näin lomalla ei. Eilen sain taas yhden aiheen lisää… Kävelen mieluusti täällä Aurajoen liikuntareittiä. En ole koskaan ainoa liikkuja enkä sitä odotakaan. Mutta miksi, oi miksi kolmen hölkkääjän täytyy edetä rinnakkain? Katkeaako juttu, jos kolmas olisikin kahden takana? Miksi minun yhden on hieman väistettävä? -

Vastapainoksi löysin eilen tuollaisen ruusun. Se pääsi hikisestä kädestäni kahdensadan metrin kuluttua veteen ja vaasiin. 

Jk. Olen nyt ollut viikon lomalla. Just nyt muistin, mitä Ykkönen kerran sanoi: Mummu, mä en muistanutkaan, että sä käyt töissä! 

Kävelin Sinuhen!

Löysin tällaisen tuunatun kuvan jo muutama viikko sitten ja se on odottanut sopivaa hetkeä. Nyt tuli sopiva hetki, sillä eilen kävelin Sinuhen loppuun! Jaksoja kuunnelmassa oli kaksikymmentäkaksi. Ei minusta mitään sinuhefania tullut, mutta veikkohonkasfani kylläkin. Ja onhan tuo nyt melkoinen teos kaiken kaikkiaan! 

Seuraava kävelykuunnelma piti valita ns. lennossa (oikeammin kylläkin Halistensillan bussipysäkillä) ja aloitin Suomisen perheen. 

Hajatuksia 16

 

Eilen oli kävely- ja kirppispäivä. Lenkkejä tuli kaksi, kirppareita neljä. Kiinnitin huomioni kahteen asiaan, jotka voisivat ärsyttää minua. Eivät ärsyttäneet nyt, koska loma. Jaan silti nämä kaksi ärsytystaihettani julkisesti. Ensimmäisessä äiti oli kahden lapsen kanssa etsimässä pienemmälle kenkiä. Äidillä tuntui olevan duracellpuputaipumusta ja hänellä oli äänessä volyymiä. Tule tänne, Taavi (nimi muutettu) / Kokeile näitä, Taavi / Saatko itse laitettua, Taavi / Täällä olisi vielä tällaiset, Taavi! Ja omituisinta oli se, että ko. Taavi oli lähes koko ajan äitinsä vieressä. - Toiseen tapaukseen liittyi kaksi naista. Heillä oli sen verran ikäeroa, että olisivat voineet olla äiti ja tytär (arviolta 70 ja 50) tai sitten ystävättäriä. Vanhempi viisasi lähes jokaisen hyllyn kohdalla (liioittelen, mutta silti) jotakin astiaa tai purkkia ja selitti suuriäänisesti, että Sinähän keräät tuollaisia / Tuohan on melkein samanlainen, mikä ostettiin Liedosta (nimeä ei muutettu) / Tuossa ei ole korkkia / Kahdeksan euroa, onpa aivan liian kallis.

Jk. Voit olla huoleti, en kuuntele jokaista keskustelua. Nyt vaan sattui olemaan isoäänisiä ihmisiä liikkeellä… 

Sinkkuloma alkoi!

Vieläkään en -  kohta yhdeksän kotosvuoden jälkeen - jaksa olla ihmettelemättä näitä varsinaisen Suomen tuotteita… Basilika on rehevä ja kestää ruukussa, tomaatit ja kurkut on maukkaita ja salaatti mehevää. Lauantaina ostettiin tuo lomabasilika ja jääkaapin vihanneslaatikko täyteen kaikkea vihreää.

Perjantaina tultiin tänne yhdessä ja eilen Mies palasi Laurilaan. Aloitin sinkkulomailun. Aion kävellä, lukea ja hengittää. Kaikessa rauhassa muuten, mutta askelmittari kulkee lenkeillä mukana mittaamassa matkaa ja aikaa. Mielestäni siinä ei ole ristiriitaa! Eilen kävelin kaksi lenkkiä ja jälkimmäisellä sain nyt uuden tasaluvun täyteen. 1300 kävelykilometriä tälle vuodelle on koossa ja se on ainakin jänismatematiikalla paljon. Olen tavoitteen suhteen aikataulua pikkuisen edellä…

En ostanut!

Kirppiskierroksella  törmäsin (kuv.) tällaiseen mukiin, joka oli myynnissä puoleen hintaan eli sen olisi saanut kotiutettua puolella eurolla. En siltikään heltynyt hankkimaan, koska en harrasta yövuoroja ja toisekseen tekstimukeja on jo kotona ja kotosessa riittämiin. Siirsin vain mukin kuvauksen ajaksi viereisen hyllyn päälle ja kuvausoperaation jälkeen takaisin omalle paikalleen muiden aletuotteiden seuraan. Ehkä joku muu ostaa omakseen…

Oodi hitaalle aamulle

Ennen olin auttamaton iltaihminen ja aamuisin kesti kauan ennen kuin sain itseni edes jotenkin käyntiin. Nykyään olen oppinut pitämään aamuista ja lempiasioitani on hitaat aamut. Kahvimukin ääressä voi olla vaikka kuinka kauan, kirjoittaa siinä samalla blogia ja huomata sitten, että kahvi on jäähtynyt. Se ei kuitenkaan harmita, kun ei ole kiirettä mihinkään. Tämä aamu on malliesimerkki kiireettömyydestä. On loman kolmas päivä. Nautin hetkestä. 

Ei tuumaakaan periksi!

Olen ollut kohta neljäkymmentä vuotta naimisissa Miehen kanssa, jonka kanssa minulla on hyvin samanlainen ja kummallinen sanasto. Huumorimme on (joskus) kuivaa, mutta tärkeintä on sen äkkinopeus ja sanatykitys. Viime syksyltä löysin Oton arkistosta yhden esimerkin. Olimme kehittäneet valmiiksi vastauksen, jos meiltä kysyttäisiin pitkän parisuhteen salaisuutta. Vastaus oli yksiselitteinen: Ei tuumaakaan periksi! 

Nysse alkoi!

No nyt! Eilinen työpäivä venyi ja vanui kahdella tunnilla, mutta loppuihan se sitten iltakuudelta. Kotona odotti hyvä kalakeitto. Ruoan jälkeen lähdin lenkille tuulettamaan päätäni kaikesta paperipölystä. Lenkiltä (8,7 km) suoraan saunaan ja kyllä kuiva omppusiideri maistui makoiselta siinä lauteilla siemaillessa! 

Lomasunnitelmiin kuuluu kotosreissua ja odotettu mökkiviikko klaanin kanssa, kävelyä, lukemista, kävelykuunnelmia, haahuilua ja ellunkanailua. Niin ja myös hitaita aamuja ja laiskottelua. Pilvien tuijottelua ja pihakahveja. Tässäpä tärkeimmät agendat.

Jk. Kalevauvan lomakappale soi eilen illalla. Se on jo perinne.

Jk2. Kun meillä oli vielä koululaisia, annettiin heille yleensä joku pieni lomalahja loman alkajaisiksi. Mies osti minulle eilen lomalahjaksi lisäaikaa. Museokorttiin nimittäin. Ihana lahja! 

Kohta loikkaan!

Olo on kuin kuvan sammakolla eli just ennen loikkaa… Tänään olen vielä töissä (ja luultavasti hyvin pitkän päivän verran), mutta sitten edessä on loikka lomaan. Yhden nukutun yön jälkeen koittaa kolmenkymmenenkahden päivän mittainen loma. Ei enää mikään -nen näillä pituuksilla! 

Hajatuksia 15

Joskus sitä työlääntyy ja tulee vihaiseksi somea lukiessa. Esimerkiksi tänä aamuna. Jos kesä ei käyttäydy nyt ihan mallikelpoisesti, ei siitä kannata mieltänsä pahoittaa/kesähousujansa repiä. Sille kun ei vaan voi mitään. Jos sataa, niin sataa. Ja jos paistaisi, niin luultavasti sitten kuumottaisi liikaa…Kyllä minäkin vähentäisin hyttysmäärää, mutta sen kanssa on vain elettävä. Näin on. (Jos olisin pappi, sanoisin tähän vuodatukseni lopuksi kolminkertaisen aamenen.)

Todistettavasti seurasin jalkapallo-ottelua!

Eilen kävelin taas kahden lenkin verran. Ensimmäinen lenkki oli ns. vanhan kirkon lenkki. Toinen ulottui kylälle ja takaisin. Veljentyttö laittoi viestin, että on pelaamassa tekonurmella iltapäivällä. Tätihän meni katsomaan! Mies oli jossakin vaiheessa tsekannut, olenko vielä paikalla ja olin - kuten kuva kertoo! 

Edelleenkään en ymmärrä tuosta potkupalloilusta juuri mitään, mutta ihan kivaa oli jo toistamiseen istua katsomossa. Kaksi kertaa on jo tapa ja on niitä huonompiakin tapoja!

Jk. Ottelun loputtua kävin moikkaamassa sukulaispelaajaa. Kävelin elämäni ensimmäisen kerran tekonurmella. Aika jännältä tuntui jalkojen/kenkien alla! 

Kävelen kuunnelmia ja kimputtelen kukkia

Eilen oli kahden lenkin ja kolmen kukkakimpun päivä. Illalla saunottiin ja heitin talviturkkini. Vesi oli +16, ilma +21 ja sauna +70. Lenkkiseurana minulla on muuten nyt Sinuhe Egyptiläinen. Kuudes jakso on menossa, mutta vieläkään en oikein tiedä, pidänkö siitä vai en. No, vielä on tuon jälkeen kuusitoista jaksoa aikaa muodostaa mielipide…

Äänikirjat ei ole minua varten, sillä tahdon paperin rapisevan sivunkäännössä. Kuunnelmat on eri juttu - niitä on tässä kevään ja alkukesän mittaan kävelty useampi. Ja matka jatkuu!

Kotkansiipii

Eilen illalla haahuilin Hermannin kanssa pihalla. Kotkansiivet olivat yllättäneet ja kasvaa rehottaneet nyt tosi pitkiksi. Ne oli ikuistettava muuallekin kuin silmien verkkokalvoille. Siipien edessä kuvakulman ulkopuolella on vanha harmaantunut penkki, jolle lukija voisi hyvin piiloutua kirjansa kanssa. 

 

Eilen oli TET -päivä!

Uusi päivämatkaennätys syntyi! Se vaati aamupäivällä pitkän lenkin (10,6), iltapäivällä lyhyen (5,7) ja illalla pitkän (12,4). Oli suotuisat olosuhteet, vaikka rehellisesti sanottuna viimeisen lenkin alussa sadekuuro pääsi yllättämään. Se nyt oli onneksi vain pikakuuro ja ohuet lenkkivaatteet ehtivät kuivuakin ennen lenkin loppumista.

Olen jättiylpeä suorituksestani. 28,7 km on pieni askel ihmiskunnalle, mutta 35930 askelta minulle. 

Jk. Ai mikä TET? No, morseaakkosissa  pitkä on T ja lyhyt on E. Siksi.

Aikatauluttoman päivän aamu

Aamupalapöydässä lenkkikukat ilahduttavat. Ovat vielä siinä vaiheessa, jolloin eivät karise eivätkä varise. Yleensä laitan luonnonkukkakimppuvaasien alle tarjottimen, mutta nyt se näkyy unohtuneen. Tai voihan unohduksen korjata saman tien! (Tehty!)

Aikatauluton päivä (vapaapäivä) tuntuu ajatuksenkin tasolla hyvältä. Tiedän meneväni päivän mittaan kävelemään, mutta voin päättää ajankohdan tai -kohdat ihan itse. Lenkkiseurana on edelleenkin Radioteatteri ja tällä hetkellä Tuntematon sotilas. 

Vähän puurosta ja eilisestä

Olen marjaihminen, vaikka kutsumanimeni oikeaopillisesti ja äidinkielilogiikalla onkin ilman marjaa. Puuroihminen minusta on vähitellen tullut, mutta puuron suhteen olen valikoiva ja säästeliäs. Meillä keitetään joka aamu puuroa ja syön sitä ehkä parina aamuna viikossa. Ja aina vain pikkupuuron verran. 

Eilen oli hyvä päivä. Siivottiin yhdessä Kettulan yläkerta. Juotiin pihakahvit ja herkuteltiin omenapailla. Kaksi koneellista pyykkiä kuivui nopeasti pihalla. Pääsin eroon liioista hiuksista. Kävin illalla lenkillä ja toin taas kukkia tuliaisiksi lenkkitien varrelta. Saunassa oli sopivat löylyt. Jos eiliselle pitäisi antaa arvosana, se olisi kiertokoulutodistusarvosteluasteikon kaikkein korkein eli sangen hyvä. 

Välillä otetaan rennosti

Kaiken touhottamisen, vipeltämisen ja askeltamisen välillä otetaan rennosti. Kuva on sunnuntailta ja jalassa on vielä mekkosukkahousut, mutta päällä eri mekko kuin aamun virsikirjatöissä. Villasukat kuuluvat kotivaatetukseen, samoin kuin erilaiset trikoomekot. Mukavuus ennen kaikkea! 

Katson maalaismaisemaa

Nyt en enää kehdannut kirjoittaa otsikkoon samaa lisäystä sulkuihin… Tämä nyt kuitenkin ihan oikeasti olisi ollut taas jatko-osa. Maalaismaisemaa on tullut katsottua, ihailtua ja kuvattua monenmonta kertaa. Lenkillä kulkee aina taskunpohjalla Hermanni (sitä ennen Taito, sitä ennen Reino ja edeltävät luurit taisivat olla nimeämättömiä) ja sillä on hyvä napata tunnelmakuva milloinvaan ja mistävaan. Eilen korvanappien kautta lenkkiseurana oli Radioteatterin Soita minulle, Helena! Se ja Pohjolanmäentien maalaismaisema olivat kuin yksi yhteen. Kuin pelto ja talikko.

 

Heiluuden ekonomiaa

Helluntaita! 

Olen taloudellinen ja pihi. No joo, eipähän taida huijaus onnistua… Mutta oikeastaan kyllä on asia, jossa se pitää paikkansa ja se on heiluus. Minulla on tuossa vieressä ollut  sama helluntaiheila kohta neljäkymmentä vuotta! Ja kaiken lisäksi olen niin taloudellinen, että sama kaksilahkeinen on minulla myös juhannusheila, vappuheila, pääsiäisheila, jouluheila, mikkelinpäiväheila, rospuuttoheila, rakkausheila, pahanpäivänheila ja myös ikääntymisheila. Aika ekonomista!

Haahuilin pihalla (ties monesko jatko-osa)

Eilen illalla haahuilin pihalla. Räpsin muutaman rentukkakuvan. Mies palasi pakastimensulatusreissultaan puolenyön jälkeen. Odottelin tonnikalasipulipiirakan kanssa. Keitettiin sen kaveriksi kannullinen teetä. Päivitettiin siinä samalla tuoreimmat kuulumiset ja mentiin nukkumaan. 

Tälle päivälle ei ole mitään suunnitelmia. Aiottiin mennä kaupunkiin ostamaan vedenkeitin, mutta näillä polttoainehinnoilla siirrettiinkin hankinta ensi viikolle, kun silloin on muutenkin mentävä samaiseen paikkaan. 

Hyvää kesälomaa kaikille koulunsa/opintonsa päättäville aina eskarityypeistä alkaen! Juhlimisen aika on tänään! 

Ottamuksia 124

Kuljettelen usein kävelylenkiltä kukkia kotiin. Tämäkin kimppu matkasi hikisissä käsissäni keskiviikkoiltana ja pääsi onneksi Laurilassa saman tien veteen ja vaasiin. Eilen oli jo ihan uskottavassa iskussa. Räpsyn nappasin iltamyöhällä.

 

Yksin kotona (ties monesko jatko-osa)

Nukuin yksin ja pitkään. Mies lähti jo eilen kukkienkastelureissulle varsinaiseen Suomeen. Tällä kertaa listalla oli myös pakastimen sulatus, jotta ei siellä ihan toimettomana olisi. Eilen kävelin töistä kotiin ja kotona huomasin, että Hermanni unohtui yksikseen viraston kaapin päälle. No, söin ja lähdin sitten kävellen hakemaan sitä ja käveltiin yhdessä kotiin. Oikeastaan olin aikonutkin mennä iltalenkille ja se tuli hoidettua tässä samalla.

Aamupalaksi valitsin kaikkea mieluista. Tästä tämä vapaatorstai alkaa hyvin! 

Hikikarpaloitakin

Eilen aamulla lähdettiin taas toisen virsikirjatyöläisen kanssa kävelylenkille. Molemmilla oli kello soimassa ennen seitsemää ja viisi yli seitsemän tavattiin aulassa. Lenkki suuntautui taas kylätielle, mutta ihan vastakkaiseen suuntaan kuin edellisiltana. Käveltiin sen verran reippaasti, että hikikarpalot kihosivat otsille. Sitten majapaikassa suihkuun ja aamupalalle.

Aamupäivällä juteltiin työssä jaksamisesta, palautumisesta ja voimista. Lounaan jälkeen lähdettiin autoillen kohti kotia. Hieman kierrellen ja poiketen, mutta silti.

Tänään on arkikeskiviikko ja normaali työpäivä. Tiski kutsuu yhdeksältä. Ja hei, nyt alkoi kesäkuu!