Omapäinen äiti

Kun olin pieni, olin nukkelasten äiti. Lapsiani olivat Pirkko, Virpi ja Liisa-Anneli. Pirkko on kulkenut aina matkassa ja kulkee edelleen. Virpille kävi vähän kehnosti, kun uitin sitä järvessä. Sen mekaaninen itku loppui siihen paikkaan. Muuten kyllä jatkoi leikkielämäänsä. Liisa-Annelin kanssa meillä ei oikein kemiat koskaan kohdanneet - olipahan vaan sellainen pakkonukke. Äidiltä aika tyrmistyttävä toteamus, mutta se on totta…

Omia ihmislapsia siunaantui kaksi (kts. kuva). He ovat kasvattaneet minusta omapäisen äidin. Rakastin heitä vauvoina, rakastin taaperoina, rakastin kouluikäisinä, rakastin nuorina ja rakastan järkevinä aikuisina.  He ovat toiseksi parasta, mitä minulle on tapahtunut.