Vapaa viikonloppu alkoi keskiviikkoiltapäivästä ja tähän mennessä siihen on sisältynyt elokuvia (ja kävelyä). Kino Metso pitää hyvin huolen meidän maaseutuihmisten elokuvatarpeeseen vastaamisesta. Kahden päivän aikana käytiin katsomassa kolme hyvin erilaista elokuvaa. Aalto oli mielenkiintoinen ja kiinnostava. Metsäjätti oli hyvin tehty empaattinen pikkuelokuva. Eilisen elokuva sitten räjäytti pankin ja sai kyynelvuot liikkeelle. Lauluja rakkaudesta kertoi useamman pienen ihmistarinan ikääntyvien ihmisten rakkaudesta. Katsoessa piti nieleskellä ja itkeä sisäänpäin, kun maskin takia ns. normaali itkeminen ei onnistunut. Elokuva jää mieleen pitkäksi aikaa, eikä vähiten musiikin takia. ”Meidän Oman Ritvan” esittämät laulut saivat ihan uuden kosketuspinnan.
Viime yönä nähtiin sitten Laurilan yöteatterissa taas tsiljoona unta. Todettiin aamulla, että kalliiksi tulisi liput sinne, vaikka olisi kausikortit ja kaikki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti