Kaksi harrastusta

Kävelylenkkiharrastuksen lisäksi minulla on myös kukkienpoimimisharrastus. Onneksi nämä kaksi asiaa voi kätevästi yhdistää keväällä, kesällä ja syksyllä. Niin kävi eilenkin. Ennakoin kukkien mahdollisen varisemisen laittamalla maljakon ison tarjottimen päälle. Tänä aamuna ei ollut vielä yhtään terälehteä varissut...

Jk. Nukuin puoli yhdeksään eli pitkään. Siksi kirjoitan vasta nyt.

Lapsellinen piha

Ykkösen ja Kakkosen lähdettyä pihalla on yhä merkkejä leikkivästä huushollista. Pihaleluja on siellä täällä ja osa saakin jäädä paikoilleen odottamaan uusintavierailuja. Pihasisustus(kaan) ei ole meillä koskaan ollut niin nöpönnuukaa, joten autoja ja palloja voi olla esillä. Voihan sitä ohimennen itsekin potkaista palloa, kuten tein tässä muutama päivä sitten. Pallo meni vauhdilla hiekkalaatikon reunalta taaperokeinun luo...

Pelkkä ajatuskin tuntui hullulta...

Eilen oli merkittävä päivä. Joskus keväällä asetin itselleni tavoitteen kävellä tänä vuonna 1000 kilometriä ja silloin jo pelkkä ajatuskin tuntui hullulta. No, eilen aamulla määrästä puuttui enää 19,1 kilometriä, kun lähdin aamulenkille. Lenkin pituus oli 9,3 kilometriä. Illalla tähystelimme taivasta ja huomasimme, ettei enää satanut ja lähdimme liikkeelle. Aika pian sää sitten muuttui sateen puolelle, mutta päätimme vaan itsepintaisesti jatkaa kävelyä ja mitä se lisämärkyys enää vaikuttaa, kun olemme jo jonkin verran saaneet vaatteet märiksi! Kävelimme ns. vanhan kirkon lenkin eli tilastoon tuli siitä puuttuva 9,8 ja vielä puoli kilometriä päälle. Tuhat siis rikki! Vau! Taputimme itsiämme selkiin...

Hyvää Maitosuklaapäivää!

Tänään on Maitosuklaapäivä. Meillehän sattui alkuvuodesta sellainen ihmeellinen juttu, että suklaalevyjä oli liikaa! Joulun jälkeen en ole syönyt suklaata kuin muutaman kerran ja silloinkin melkein pelkästään tummaa versiota. Liian kova urakka olisi Miehellä ollut syödä niin monta (ehkä kuusi) levyä, joten hän pakasti suurimman osan. Meillä on pakastimessa ”muutama” rasia suklaata ja tämä oli nyt ensimmäinen rasia, joka sieltä otettiin. Söin eilen illalla kahvin kanssa kaksi palaa. Vietin siis teemapäivää etukäteen ja vielä tietämättä ko. päivästä! 

Jk. Minulta ei ole kielletty suklaata (ei kukaan muu enkä minä itse ole sitä tehnyt), mutta se ei vaan enää huhuile kaapista niin kuin ennen. 

Ottamuksia 56

Sunnuntaille ei tehty listoja, mutta siihenkin sisältyi kävelylenkki (12 km), oleilua, hyvää ruokaa ja kiireettömyyttä. Alkuillasta menin kameran kanssa pihalle. Muista kukista otin kuvia pystyasennossa, mutta näiden valkoapiloiden edessä makasin maassa... Ovat muuten yksiä lempikukkiani! 

Eilen oli listalauantai

Eilinen päivä oli hyvin ohjelmoitu. Kirjoitin aamulla meille keittiön pöydälle suunnitelman valmiiksi ja se toteutettiin. Agendaan kuului kaksi lenkkiä, kaksi kirpparikäyntiä, oleilua, aamupala, lounas, päivällinen, sauna ja Triominos -peli. Lisäsin suunnitelmaan myöhemmin vielä yhden jakson Rantahotelli -sarjaa. (Se mahtui sopivasti siihen pelin jälkeen.)  - Ei meillä yleensä eletä näin tarkasti, melkein päinvastoin eli toteutetaan mieluummin carpe diemiä. Olipahan vaan sellainen poikkeuspäivä.

Trikoot on, anteeksi!

Bongasin kerran tuollaisen vuodatuksen sosiaalisesta mediasta. Osui ja upposi. Ei me millään pahalla, mutta kun me tykätään kävelemisestä! Eilen illalla kyllä oli ensin vähän vastenmielinen fiilis, kun oli kylmä ja sitten alkoi sataa ja ei oikein huvittanut. Käveltiin sitten tosi nopeasti ja päätettiin jättää lenkki tällä kertaa vain pariin kilometriin. No, sitten alkoi tulla jo lämmin ja sadekin taukosi, joten mentiin vielä toiseen suuntaan. Lopputulos oli kuuden kilometrin ja kolmensadan metrin lenkki. Ja vuoden ennätysvauhti eli 6,2 km/t. Jes! Ja anteeksi...

Märkiä kuvia

Eilen aamupäivällä satoi ja pergolan kasvit saivat vesipisaroita päällensä. Eilen vilkutimme punaiselle autolle, joka lähti ja vei kolme omaa jatkamaan lomaa toisaalle. Huomasin sitten nuo kuvaukselliset pisarat ja ilmoitin haluavani tulla kuvaamaan ne ja vähän muutakin. Uskollinen kuvausavustajani (ja paras kaverini ja Mies) tuli pitämään jättikokoista sateenvarjoja ylläni, että pystyin canonisoimaan. Aika kivoja kuvia tuli, vaikka itse sanonkin...

Onnellisenaurinkoisia hetkiä

Mummuilua, muistoja ja yhdessäoloa - niistä ovat nämä viime päivät muodostuneet. Ilmojen jumalatkin ovat olleet suosiollisia ja ollaan oltu tosi paljon ulkona. Oma lenkkeilykään ei ole jäänyt väliin, kun lenkille ollaan päästy joko aamuvarhain tai illalla.

Näitä iloisia ja onnellisenaurinkoisia hetkiä muistellaan sitten syystuulen vinkuessa ja/tai paukkupakkasilla. Kokemuksesta tosin tiedän, että tällä kertaa meillä muistellaan jo paljon aikaisemmin - ja onneksi on paljon kuvia...

Hiekkakakkuja ja pinaattilättyjä

Edelleen on leikitty, lapioitu hiekkaa ja salamannopeasti hajotettu hiekkakakku, jos joku on sen tehnyt. Pihailtu oikein urakalla ja koko porukalla. Eilen oli pinaattilättyilta. Miniä teki taikinan, Mies paistoi Pupulassa, Miniä ja Esikoinen tekivät täytteet, Kakkonen keinui ja minä pidin hänelle seuraa ja otin valokuvia. Kettulassa sitten syötiin ja kaikille maistui. Pienin söi kahdeksan, meistä muista ei kehtaa edes sanoa... Summa summarum: Kun tänne mummulaan tulee joskus samalla kertaa Ykkönen ja Kakkonen, on kaupan pinaattilättyjä varattava heille valtava yhteiskeko! 

Jk. Tänään on Leenan nimipäivä. Onnea omalle leenajohdannaiselle ja muille varsinaisille! 

Aamupohdiskelun lopputulos: Kävelen ja mummuilen brändäämättä

Nykyään brändätään ja tuotteistetaan kaikkea mahdollista. En ole tähän mennessä kyllä hetkeäkään miettinyt asiaa, mutta jospa nyt mietin edes sen hetken...

Voisin tietysti perustaa yrityksen nimeltä Kova Kävelijä - eilisillan lenkillä kun laitoin kuutosvaihteen päälle, kertoi kanssakävelijä. Yritys voisi tuottaa vaikkapa energiapatukoita, proteiinipatukoita, treenivaatteita ja osallistua SuomiAreenaan. Enpä taida.

Voisin myös perustaa äitiyrityksen, mutta kun se idea on jo rekisteröity. Tai jospa menisin astetta pidemmälle ja yrityksen nimi olisi Hyvä Mummu. Se voisi tuottaa kehittäviä leluja, kiinnostavia puuhakirjoja ja terveellisiä välipalajuomia. Enpä taida.

Jatkan vaan tätä tavallisen ihanaa arkea ja arkeilua itsekseni ja rakkaiden ihmisten kanssa. Kävelen ja mummuilen brändäämättä.

Sinisen talon sininen siili ja uni

Eilenkin oli pihapäivä ja kaikilla oli kuvan pihasiilin maireantyytyväinen ilme/olo. Kahviteltiin pihalla, syötiin pihalla, luettiin ja leikittiin ja roiskuteltiin ja makoiltiin. Illalla rattailtiin Kakkosen ja vaarin (anteeksi, iso alkukirjain Vaarilla jos muillakin!) kanssa. Hiekkatie rytyytti aika lailla, mutta pienimmän silmät alkoivat kuitenkin lupsahdella siihen malliin, että oli keksittävä jotakin mielenkiintoista seurattavaa. No, minä juoksin aina välillä rattaiden edellä ja sehän oli ihan komediatasoista viihdettä! Keino tepsi ja pysyttiin hereillä.

Illalla oli kova paikka, kun luvattiin laittaa pikkuinen yöunille. Iltalaulun laulaminen toi tunteet pintaan ja Sininen uni katkesi monta kertaa kesken. Pääsin kuitenkin jotenkin loppuun ja toivotettiin hyvät yöt. Poika nukahti sitten hyvin nopeasti, kun jäin viereiselle sängylle vartioimaan unen saapumista...

Parhaita puolia

Eilen oli pihapäivä. Kulutettiin paljon aikaa hiekkalaatikolla, keinussa ja Sinisen Päivänvarjon Ravintolassa.  Oli aurinkoista, kaunista ja viihtyisää. Laurila näytti parhaat puolensa kesäomille ja vakioasukkaille. 

Tänä aamuna kaikkein vanhimmat ovat jo ehtineet käydä kävelylenkillä. Nyt on aamupala syöty. Tästäkin päivästä näyttää tulevan kaunis.

Oma tie, jota en ole vielä kulkenut

Sain eilen hienoisen huomautuksen siitä, että en ole käyttänyt kuvaa, jonka olin jo toukokuulla luvannut laittaa tänne. Huomautuksen antoi Esikoinen, joka nappasi kuvan rattailulenkillä Käpylässä. Siellä on meitä muitakin Kalevalan tyyppejä, bongasin kartasta äsken näet ainakin Ilmattaren, Vipusen ja Turson. 

Tehtävä suoritettu. Nyt pitää enää päästä kulkemaan tuota omaa tietä. Toivottavasti pian! 

Mielipuuha: keinuminen

Kaunis aamu, hyvä mieli. Aamukävely tehty, siitäkin hyvä mieli. Lähdimme ennen kahdeksaa ja suljimme ulko-oven hipihiljaa, sillä päämakuuhuoneessa nukkui vielä lapsiperhe. 

Iltapäivä ja ilta meni leikkiessä. Kakkonen pääsi mielipuuhaansa pihalle, kun vaari vaihtoi keinulaudan tilalle vauvakeinun ja sitten keinuttiin! Kakkonen muistuttaa niin erehdyttävästi isäänsä, että aina joskus hätkähdän - nyt ollaankin kesässä 2020 eikä kesässä 1985...

Täällä odotetaan!

Tänään saadaan taas omia meille! Lapsenlapsi Kakkonen tulee vanhempiensa kanssa meille kesäilemään. Viimeksi ollaan ihan oikeasti nähty tammikuun alussa, joten ikävä on suuri... Laurilan talo odottaa, piha odottaa ja me.

Jk. Leikkipuistovälineet ovat Kuopuksen marraskuisesta Kulta-aika -näyttelystä. Ne muuttivat alkukesästä meidän pihalle. 

Kasvi, joka matkusteli

Pihan kasveilla on omia tarinoita ja historiaa. Osa on peräisin Keskipellosta, osa Lepplaxista, osa ystäviltä Petäjävedeltä ja osa sitten ihan tarhoilta ostettuja. Kuvan varjoliljalla on mielenkiintoinen tarina. Asuimme Hankasalmella 1982-1987 ja kaivoimme sieltä asuintalomme pihalta varjoliljan taimen, joka kulkeutui Keskipellon kukkapenkkiin evakkoon, sillä muutimme kerrostaloon. No, Keskipellosta sitten kaivoimme taas samaisen liljan taimen, kun tuli aika luopua kotikodista. Nyt varjolilja kertoo tarinaansa ja kulkemaansa matkaa täällä Laurilassa...

Työhönpaluugaala

Työhönpaluu lomasen jälkeen oli tuttua kauraa. Salasanaa ei tarvinnut miettiä eikä sitä, miten virkatodistus muotoillaan. Seitsemän tunnin työpäivä vilahti nopeasti ja illalla kotona odotti valmis ruoka. Lenkillekin ehdittiin ja sitten saunottiin. Saunan jälkeen korkkasin yhden inkiväärioluen - seitsemän kuukauden tipattoman ajan jälkeen. Ihan kohtuuhyvää oli. Naposteltavina oli suolakeksejä, viinirypäleitä ja suklaata. Eräänlainen työhönpaluugaala siis! 

Lomanen oli ja meni!

Kahden viikon lomanen ja sitä edeltänyt neljän päivän vapaa on nyt ohi. Tuntui pitkältä kuin mikäkin. Kaikenlaista ehdittiin tehdä. Käytiin Turussa, Multialla, Keuruulla, Jyväskylässä, Virroilla ja Tuurissa. Lukuina voi esittää:

- kävelyä 131,8 km

- spinningiä 4 t 24 min

- rahaa paukkui lomarahojen verran ja ylikin

- paino putosi pari kiloa

Lomanen oli oikein hyvä. Nukuin pitkään ja paljon. Nautin pihapäivistä, liikunnasta, matkapäivistä, auringosta, pehmiksestä, sateesta, savukalasta ja elämästä yleensäkin. Seura oli parasta mahdollista...

Teemapäivän muuttaminen omavaltaisesti

Teemapäivänä tänään on Eriväristen silmien päivä. Rippikoulussa joskus dinosaurusten aikana meillä oli pappi, jolla oli eriväriset silmät. Sen koommin en ole muistaakseni vastaaviin katsonut. Teemapäivä on siis nyt sen verran vaikea vietettäväksi, että päätin olla omavaltainen luova. Menen sinne, mistä kuva kertoo. Meillä on tänään Pienten kesäkurpitsojen päivä. (Taidetaan viettää sitä jo kolmannen kerran tänä kesänä, mutta ei haittaa. Nimittäin ne maistuvat superhyviltä.)

Ottamuksia 55

Kaikesta huomaa, että meidän klaanissa on kolmatta polvea. Sen huomaa sisällä ja pihalla. Tämän asetelman bongasin pari päivää sitten. Ykkösen pieni allas oli käännetty nyt nurin päin ja Mies oli nostanut nuo tavarat altaan päälle. Käännetään allas sitten ensi viikolla taas oikein päin, kun Kakkonen tulee käymään. Siinä on hyvä istua ja roiskutella, kun haetaan sisältä tarpeeksi lämmintä vettä. Kyllä vaari hoitaa asian! 

Canonisointi on kivaa!

En muistanutkaan, kuinka kivaa on kuvata Oikealla Kameralla! Oton ja Taiton kuvat on ihan hyviä käyttökuvia, mutta niistä puuttuu kuulemma jotakin. 

Eilen iltapäivällä menin pihalle canonisoimaan. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty! Kuvasin pergolan kukkaruukkuja ja miljöötä. Ensimmäisen kuvan otettuani huomasin, että sinisten kukkaruukkujen reunat ovat hiekkaisia. No, otin puutarhakäsineen (minullakin on sellaisia, vaikka en juurikaan tee puutarhatöitä) toiseen käteeni ja pyyhin ruukut siistiin kuntoon. Sitten otin taas kameran penkiltä kaulaani. Seuraavaksi huomasin, että pelargonioissa on ylikukkineita terttuja. Ne piti sitten taitella pois ja viedä roskariville. Vasta sitten pystyin keskittymään kuvaamiseen. Ja hetken kuluttua (noin kolmenkymmenen kuvan jälkeen) tulikin sitten sade...

Lähimatkailua

Eilen harrastettiin lähimatkailua. Kohteena oli Vaajakosken Naissaari. Käveltiin kauniissa maisemassa, seurattiin mielenkiinnolla veneiden kulkua sulkujen läpi ja käytiin Wanhan Woimalan taidenäyttelyssä, josta ostettiin yksi grafiikanvedos. Lopuksi käytiin hyvillä kakkupalakahveilla alueen kahvilassa. Pitkästä aikaa minulla oli Oikea Kamera mukana ja otin aika paljon kuvia. 

Käytiin myös makeistehdasmyymälässä, josta ostin muutaman herkkupussin ja kirpparilla, josta sain eurolla lenkkipaidan ja kuudella eurolla Savonian pienen kauhan. 

Kiva päivä, pieni reissu. Päivän kruunasi hyvä sauna. 

Lainaus ja oivallus

Olin tallentanut Oton muistiinpanoihin eli Oton piironkiin yhden hyvän lainauksen, mutta en ollut merkinnyt siihen lähdettä. Se on kuitenkin niin hyvä, että haluan jakaa sen sinullekin. Siis: Mikään ruoka maailmassa ei voita elämää. Eikö olekin hieno lause? 

Tämä elämäntapamuutosvuosi on pitänyt sisällään hyviä makuja, hyviä raaka-aineita ja hyvin vapaata syömistä. En siis ole ollut millään kuurilla, vaan syönyt oman mieleni mukaan ja lisäksi olen liikkunut paljon. Yksi oivallus on kuvassa ja vapaasti käytettävissä. Olemme investoineet kannellisiin lasiastioihin ja kun niihin laittaa salaatin ja pilppuaa tomaatit ja kurkut, on astiat helppo nostaa pöytään ja kasvispuolta tulee syötyä vielä enemmän kuin ennen. 

Oikea vai keksitty ruoste?

En ole oikein perillä siitä, ovatko rappioromantiikka ja ruosteen suosiminen vielä IN. Ei haittaa kyllä yhtään, kun ne eivät ole koskaan olleet minun juttuni. Romantiikasta pidän ja vanhoista esineistä/astioista, mutta luonnollisesti vanhoista ja kuluneista - ei tehtailluista, jotka oikeasti ovat ihan uusia. Ugh.

Ruosteinen lyhty riippuu Vanhassa Omppupuussa. Se on saanut ruostua rauhassa. Linssini tavoitti sen  pari iltaa sitten.

Hyvää runon ja suven päivää, Eino Leinoa unohtamatta!

Ja paljon sanoja meille jää,

vaikk’ osan niistä jo käytit.

Oi kirkkaus suven, päivät nää,

miten kaiken sä valollas täytit!

Kun ylitse kukkivan metsähaan

soi soitto nyt kissankellon,

sen soittoa rauhassa kuunnellaan

me vieressä laineisen pellon.

Se rauha, mi sieluuni laskeutuu,

saa tulla sun muistosi myötä.

Jää hyvästi päivä, jää omenapuu - 

mä kuiskaan vain: Hyvää yötä!

(1998)

Tänään on Eino Leinon päivä, runon ja suven päivä. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja runoista. Omat runoni eivät yleensä ole olleet riimillisiä, mutta joskus olen kokeillut niitäkin. Eino Leinon hengessä on tuo tämän päivän runo viime vuosisadan lopulta.

Uskallan syödä puolukoita

Tässä iässä uskallan syödä puolukoita, vaikka olen Kalevalani lukenutkin... Siinähän kaimani söi puolukan ja tuli raskaaksi. Tässä iässä (61) ei ole enää pelkoa moisesta ja uskallan siksi syödä isonkin määrän...

Puolukat kuuluvat nykyään aamupuuron päälle kuin porkkana lumiukon nenäksi. Suoraan pakastimesta ja ihan sellaisinaan. Ovat kuulemma superterveellisiä, kertoi Mies, joka tietää kaikesta kaiken tai ainakin melkein. Uskon ja syön taas kerran tänä aamuna.

Rakastaa, ei rakasta, rakastaa...

Päivänkakkarat toimivat kasvavina kukkina hyvin ja leikkokukkinakin kuistilla ja pergolassa ovat ihan jees, mutta sisävaasissa tuoksu/haju on vähän liikaa. Kokemusta on. 

Kun näkee päivänkakkaran, tekee mieli alkaa nyppiä terälehtiä. Rakastaa, ei rakasta, rakastaa... Minäkin olen elämäni aikana ehtinyt nyppiä ja tärvellä satoja ja taas satoja kukkia. Nyt ei tarvitse, tiedän sen muutenkin. 

Puolipilvispoutaa ja tihkusadekävelyä

Pihan kukat ilahtuivat ihan selvästi odotetuista sateista. Ei meilläkään ollut mitään niitä vastaan, kun ilma siinä ohella raikastui. 

Eilen illalla lähdettiin puoli kahdeksan paikkeilla kävelylenkille ja lenkin pituudesta ei ollut etukäteen tarkkaa suunnitelmaa. Ehkä kuusi, ehkä seitsemän. Oli puolipilvispoutaa, mutta myöhemmin sitten huomattiin synkähköjä pilviä ja siinä vaiheessa oli kuitenkin jo valittu ns. vanhan kirkon lenkki. (Vähän oiottiin, ettei ihan kastuttaisi kaukana kotoa.) No, sade saavutti meidät vasta pari kilometriä ennen kotipihaa. Onneksi sade tuli ei-rankka- vaan tihkutyylillä ja sai meidät lisäämään hieman vauhtia. Kotona mittari kertoi, että lenkki oli ollut 9,6 kilometriä ja siihen oli kulunut 98 minuuttia. Hyvä kesä! Hyvä ilma! Hyvä me! 

Illan ratoksi lajittelin palikoita

Kaikki lähti siitä, kun ostimme kaksi fanttikuvioista säilytyslaatikkoa legoille... Kokoaminen ei sujunut niin kuin 70-luvulla (Muistatehan ne keltaiset laatikot, levyhyllyt ja muut?), mutta liiman avulla selvittiin ja sitä ennen lähetin jo reklamaation - ja sain siihen vastauksen saman päivän aikana. 

Illan ratoksi päätin lajitella legot peruspalikoihin ja erikoisjuttuihin. Sen teinkin. Siinä samalla heittelin Tyypit vielä pieneen kannelliseen muovilaatikkoon. Sain kaikki hommat tehtyä. Tyypit olivat niin hyvin kuosissaan, että kaikilla oli päät ja vartalon ylä- ja alaosat tallessa. Vain kolme kättä (noita keltaisia hankaimen näköisiä) puuttui ja se kertoo hyvästä laadusta ja leikkimisen tyylistä. Kolmenkymmenen vuoden aikana kun palikoita on käytetty paljon...

Opaste, joka nauratti

Olen aina pitänyt kaikenlaisista kylteistä. Niitä on meillä kotona seinillä ja ovissa. Niiden lisäksi olen kuvaillut monenlaisia opasteita ja kylttejä. Niitä, jotka sopivat tilanteeseen ja niitä, jotka eivät sitten ollenkaan. Tämä on juuri sellainen sopimaton. Onhan se hyvä opastaa, ettei lunta saa kaataa tuohon kohdalle, mutta ensireaktio oli aika huvittunut... ja toisireaktio myös...