Wärikästä wapunaattoa!

Vapunaatto ja pakkasyön jälkeinen aamu. Vappurekvisiittaa ei ole vielä esillä, mutta eiköhän niitä päivän mittaan jostakin bongata... Kun ei kerran nyt just  ollut muuta, niin kuvasin olkkarin sohvatyynyistä toista. Jotenkin se on vappumainen väritykseltään ja kuvioiltaan.

Tänään aion tehdä pienen munkkitaikinan. Luultavasti paistan munkkeja työväenlaulujen säestyksellä. Mies teki eilen viikkosiivouksen sillä aikaa, kun olin töissä. Tälle päivälle jäi vain petivaatteiden vaihtaminen ja ne munkit.

Leivontainspis yllätti!

Eilen yllätti leivontainspis taas pitkästä aikaa. Lähes yhtä harvinainen ilmiö oli myös se, että ilmoitin ottavani vastuun iltaruoan tekemisestä... Tuloksena oli ihan kelpoa juustoista kasviskeittoa ja muhevia sämpylöitä.

Selityksenä sen verran, että meillä on Mies tämän alkuvuoden ajan vastannut keittiöpuolesta. Tekee hyvää ruokaa, leipoo kakuista alkaen mitä vaan ja on kodin henki. (Vrt. Kodin hengetär.) Mutta ehkä minunkin on aika tsempata itseni useammin lieden ääreen, sillä se oli tosi mukavaa! 

Hitaan aamun tunnelmia

On olemassa sanonta, jonka mukaan aikainen lintu madon nappaa. Tänä aamuna meillä Laurilassa en ollut tosiaankaan mikään aikainen lintu. Heräsin vasta puoli yhdeksän aikoihin. Se ei aiheuttanut mitään erityisjärjestelyjä, koska nyt on tiistai ja vapaapäivä.

Tiedättehän sen tunteen, kun herää yöllä ja muistaa unohtaneensa tehdä jonkin luvatun jutun. No, heräsin yöllä puoli kolmen aikoihin ja muistin yhden tekemättömän työn. Nousin sängystä hipihiljaa ja kävelin omaan huoneeseeni läppärin luokse. Kirjoitin tekstin ja lähetin sen. Palasin sänkyyn vartin yli kolme ja kesti muuten tosi kauan ennen kuin nukahdin uudestaan. Siksi tämä aamu venyi ja vanui näin pitkälle, että nyt vasta lusikoin aamupuuroa...

Yllättäviä esineitä

Huusholliarsenaaleissa on esineitä, jotka ilahduttavat ja yllättävät. Tarpeellisuudesta ei ole niin väliä. Niin meilläkin ja ei meilläkään. Yksi esimerkki on kuvan taskumatti. Se löytyi kerran joltakin kirpparilta ja söpöytensä vuoksi lähti meille mukaan. (Söpö ei kuulu sanavarastooni, mutta jotenkin tuon esineen kohdalla se tällä kertaa esiintyi.)

Kotoskäynti kirsikkapuiden kukkiessa

Tehtiin taas irtiotto! Torstain aamupäivälenkillä tuli puheeksi kotonen ja seuraavan kotoskäynnin ajankohta. No, päätettiin sitten lähteä vielä samana iltana ajelemaan sinne. (Ollaan aina oltu aika ripeitä kaikssa ratkaisuissa...)

Torstana iltakahdeksan jälkeen oltiin perillä. Eilen iltaseitsemän jälkeen oltiin Laurilassa takaisin. Elämyksiä: kukkivat kirsikkapuut, valkovuokkometsiköt, voikukkavierustat, iltajänikset, ensimmäinen västäräkki, puistot ja öinen ruokakauppareissu. Käveltiin pitkiä lenkkejä vanhoissa ja uusissakin maisemissa. Ajatuksille ja mielelle teki hyvää käydä jossakin muualla. Ihanaa, kun se oli mahdollista! 

Tartun ja nautin

Hetkeen/hetkiin tarttuminen on lähes parasta, mitä tiedän. Olen onnistunut noudattamaan sitä vuosikymmenien aikana aika hyvin. Minulle Carpe diem on muutakin kuin seinätaulun teksti. Se on oikeastaan koko elämän motto.

Ehkä juuri siksi ilahduin tuosta mukista, kun löysin sen kirpparilla joskus pari vuotta sitten. Kun siitä juo (yleensä kahvia), nauttii hetkestä, elämästä ja juomasta samalla kertaa. Ei hassumpi muki ja muistaakseni yhden euron hintainen...

Onko jääkaappimagneeteissa totuus?

Kuvassa Jääkaappimagneettien Salatun Viisauskoulun oppitunti n:o 295 (tai jotakin sinne päin)...

Allekirjoitan magneetin totuuden osittain. Vartalosta sen huomaa, että valtaosa kaloreista on ollut mieluisia. Tosin tämän vuoden aikana olen hieman parantanut ruokailutottumuksiani ja tsempannut. Syön kaikkea kuten ennenkin tai siis olen antanut itselleni luvan syödä kuten ennenkin, mutta kaikki ei enää maistu eikä kiinnosta. Eli vastaan on nyt tullut myös epämieluisia kaloreita ja ne olen skipannut pois tieltä. 

Uskoni jääkaappimagneetteihin on edelleen suuri. Osittainenkin totuus on parempi kuin ei totuutta ollenkaan! 

Kirja, ruusu ja Georgios

Tänään on Kirjan ja ruusun päivä. Poikkeustilanteessa jää tällä kertaa kirja ostamatta, mutta onneksi ruusu löytyy! Ei korvasta, ei jalasta, ei muualtakaan vartalosta, mutta kukkapurkista. Ja kirjojahan on vaikka hurumykke. 

Tänään on myös Yrjön ja Jyrin päivä. Olen ensimmäisen tyttärentytär ja jälkimmäisen äiti. Onnittelut! Kreikkalainen Georgios on nimien taustalla ja tarkoittaa maanviljelijää. 

Pipoja ja lättyjä

Nuorena kuuluin huivi-ihmisiin. Palestiinalaishuivia yms tuli kiedottua päähän ja kaulaan. Sitten iski liikuntakärpänen ja sen mukana tuli pipoinvaasio. Nyt naulakon alta korista löytyy trikoopipoja moneen lähtöön ja eri paksuisina. Eilen illalla oli kärpässienipipon debyyttilenkki (5,6 km). Kivan ohuelta tuntui päässä.

Eilisestä muuten kului iso osa pihalla. Aurinko paistoi, joten aurinkovarjo ja -lasit olivat tarpeen. Kevään ensimmäiset pihakahvit juotiin pihapöydän ääressä, Kettulan terassilla luettiin lehtiä ja päivällisen jälkiruoka tehtiin ja syötiin Pupulassa. Lättyjä! 

Pätkätyöläisen vapaapäivä

Kuva on sunnuntailta. Nyt on tiistai, joka pätkätyöläisen kalenterissa on vapaapäivä. Tämän päivän säätilasta ovat Ilmatieteen laitoksen sedät ja Forecan tädit olleet harvinaisen yksimielisiä ja luvanneet kevään ensimmäisten pihakahvien toteutuvan. Taidamme siis tehdä retken Kettulan terassille. Mukaan otetaan myös lukemista, tyynyjä ja peitteitä.

Lukemisesta tuli mieleen, että eilen illalla hain omasta hyllystä taas lukemista. Peter Maylen ranskalaisen ruoan pokkari vaikuttaa ihan kelpoeepokselta ja toimi ainakin eilen tehokkaana narkoosina... 

Asiat järjestykseen

Eilen oli aivan ihana sää kävelylenkille! Olin aamulla ja päivällä virsikirjatöissä ja sitten päiväkahvin jälkeen lähdettiin liikeelle. Paria sataa metriä vaille kymppi käveltiin ja siinä samalla laitettiin maailman asioita järjestykseen. Ovat vaan niin kummallisia nuo asiat, että jatkuvasti niitä saa olla setvimässä...

Tänään on hieno merkkipäivä. Tänään tulee kuluneeksi kolmekymmentäkuusi vuotta siitä, kun tein raskaustestin, jonka tulos oli hyvin positiivinen. Esikoiselle terveiset ja etähali! 

Jk. Mies otti kuvan, kun nousin Pohjolanmäkeä ylös. Ensimmäistä kertaa tänä talvena käveltiin tuota reittiä. Tie oli hyvässä kunnossa.

Suuria tunteita

Kevääseen kuuluu yleensä aina suuria tunteita. Tämä kevät ei ollut poikkeus. Alkuvuosi kului kävellessä nastakengillä, sen jälkeen vaihdoin retkeilykenkiin ja eilen tuli sitten aika kaivaa tavislenkkarit varastosta. Oi autuus, mikä keveys! Päivän kävelylenkistä tuli ehkä näiden kenkien ansiosta ennätyspitkä eli minuutin yli kahden tunnin ja matkana 11,7 kilometriä. Ja keväthän on vasta alussa... 

On hyvä olla 61 v

Eilen oli Oton nimipäivä. Isäni isä oli nimeltään Otto ja hän kuoli jo kolme vuotta ennen syntymääni. Minä taas satuin syntymään hänen nimipäivänään.

Otin mallia syntymäpäivän suhteen Ykköseltä. Hän oli saanut päättää omana syntymäpäivänään kaikki ruoat. Se oli tosi hyvä idea ja toimi myös meillä. Minä keksin ja Mies kirjasi ja kävi kaupassa. 

Aamupalalla oli mustikkasmoothieta ja kahvia. Lounaalla itsetehdyt hampurilaiset muu-pihvillä (ammuu-pihvin asemesta), ranskalaiset ja kokista. (Keittiön tervehdyksenä jälkiruokana oli pieni annos vadelmia vielä pienemmän jäätelöpalan kera.) Päiväkahvilla ja iltateellä oli Miehen tekemää juustokakkua. Päivälliseksi syötiin salaattia, savulohta ja paistinperunoita.

Päivän kruunasivat onnittelulaulut Helsingistä & Tampereelta, hyväntuoksuinen hajuvesi, lukuisat someonnittelut ja kiireettömyys. On hyvä olla 61 v.

Ottamuksia 51

Ruokakuvien ottamisessa on yksi huono puoli: ruoka jäähtyy. Silläkin uhalla napsin niitä silloin tällöin. Eilisillan annoksessa oli värit, koko ja maut kohdillaan. Siksi tämä kuva. 

Kaikenlaisia kylttejä

Olen aina ollut kyltti- ja teksti-ihmisiä. Ehkä se alkoi siitä leikkimökin kyltistä, johon naapuruston täti maalasi tekstin Marjatan sekatavarakauppa. 

Laurilassa ja Kotosessakin on kylttejä seinillä. Suurin osa englanninkielisiä. Huvittavia ja hauskoja lähinnä. Yhtä olen vältellyt onnistuneesti - meillä ei pitäisi olla yhtään home-kylttiä...

Hyvä ajoitus

Meillä on ollut tosi hyvä ajoitus kävelylenkkien suhteen. Aika monta kertaa on käynyt niin, että ihan vasta paluumatkalla on lumisade/vesisade  alkanut ja ollaan säästytty lähes tai ihan kuivin vaattein kotiin. Eilen oli kaiken huippu. Lenkki jäi Suomisen perheen vuoksi vain nelikilometriseksi, mutta hyvässä säässä askellettiin. Kotisohvalla sitten myöhemmin elokuvan jälkeen seurasin ikkunasta, kun alkoi tulla rakeita, sitten sakeasti lunta ja lopuksi lunta vielä hidastettuna. Ja meillä oli tyytyväinen, kuiva ja lämmin olo. 

Iltakahdeksan jälkeen kävin kuvaamassa pergolan pöydän narsissit. Ne olla töröttivät siinä ihan muina narsisseina kaiken lumentulon jälkeen. 

Tavisarkipäivän vuoro

Pääsiäinen on taputeltu ja paketissa. Hyvää ruokaa, paljon yhteisiä kävelylenkkejä, hölläilyä ja yhteistä aikaa enemmän kuin koskaan. Aurinkoa, sateita eri muodoissa ja tuulta. 

Tänään on tavisarkipäivä. Pashat, suklaamunat (2 kpl) ja mämmi on syöty. On tavallisen ruoan päivä. Kävelyllä käydään kuitenkin jossakin vaiheessa. 

Liikunta on tullut jäädäkseen

Eilen tehtiin kaksituinen ihmiskoe. Aamupalan jälkeen laiskotti sen verran paljon, että päätetiin löhöillä koko päivä. Kyllä me siihen pystytään! Katsottiin elokuva, jossa Suomisen Olli taas kerran rakastui. Katsottiin jakso Kyläsairaalaa. Nukuttiin päiväunet. Luettiin. Someiltiin. 

Iltaviiteen asti jaksoin, sitten ehdotin kävelyä. Ilma oli happirikas, tihkusateinen ja hieman kolea. (Suomeksi sanottuna vähän palelsi alkumatkasta.) Käveltiin reipasta vauhtia viiden kilometrin lenkki. Kotona oli sitten tyytyväiset olot. 

Mitä tästä opimme? Liikunta on tullut jäädäkseen.

”Olen tehnyt uuden levyn.” Miksi?

Kun takana on hyvät yöunet, on aamulla virkeä mieli ja vireä kieli. Meillä on tapana kuunnella radiota aamutuimaan, jos on aikaa. Nyt oli. 

Ei ole helppoa musiikin esittäjillä, kun joutuu arvostelumme kohteeksi. Aika monen esityksen jälkeen tekee mieli sanoa MIKSI ja syystä. On ihme juttu se, miksi hengellisen musiikin äänitys- ja julkaisukynnys on niin matalalla tai kynnystä ei ole ollenkaan. Ehkä kauheimpia esityksiä on sellainen pullossa äänitetty versio, jossa lauma miehiä mylvii laulaa yksiäänisesti. Anteeksi nyt vaan, mutta Laurilan lahjomaton kritiikkiyhdistys teilaa flopit armottomasti...

Jk. Kuva ei liity tarinaan. Tänään syödään noista ainakin toinen. Lammasta siis suklaan muodossa.

Hyvää lankalauantaita!

Olen perinneihminen. En siksi, että olen paikallisen kotiseutuyhdistyksen sihteeri, vaan ihan muutenkin. Joidenkin asioiden suhteen rakastan perinteitä ja yritän vaalia niitä parhaan kykyni mukaan. Tämä kuva on yksi perinnekuva, josta pidän tosi paljon. En siksi, että olen siinä itsekin, vaan muutenkin.

Lankalauantai, Keski-Pohjanmaa ja trullit. Se oli sitä aikaa, kun virpomisesta ei oltu kuultu niillä leveysasteilla vielä mitään. 

Pitkä päivä edessä

Edessä pitkä päivä jo ihan nimensäkin vuoksi. Aloitamme hitaalla aamulla. Puuro vielä hautuu kattilassa ja kahvinkeitin odottaa valmiina töihinpääsyä. 

Eilen laitettiin kotiin pääsiäistä ja kevättä. Keväiset tekstiilit pääsivät kehiin. Illalla lähdettiin kävelylenkille, josta tuli yllättävän pitkä. Oli kiva astella ja jutella. Matkaa kertyi sen verran paljon, että tämän vuoden ennätyslenkkiä sivuttiin. (Numeroina 10,4 kilometriä.) Kotiin ehdimme juuri ennen auringonlaskua.

Kiertäviä viestejä

Olen aika ikävä ihminen. Minulle ei kannata laittaa mitään kiertokirjeitä , joita pitäisi lähettää eteenpäin kymmenelle ystävälle kymmenen päivän kuluessa TAI minut kohtaa perikato tai lottovoitto menee sivu suun. En jatka enkä jaa. Vuosikymmenien aikana on tullut vaikka mitä kiertävää vastaan.

Sosiaalisessa mediassakin jaan harvoin näitä kiertäviä kuvia. Tänään aioin, mutta luin sitten, että voisin syyllistyä tekijänoikeusrikkomukseen. Teinkin itse oman meemin. Aihe pysyi samana, mutta toteutus on ihkaomaa ja kiintoavain Miehen.

Näillä mentiin!

Eilen oli niin lämmin päivä, että violetit kengät pääsivät kahdesti ulos! Päivällä käveltiin reilun tunnin ja vielä illalla vajaan tunnin lenkki. Nähtiin ensimmäinen sitruunaperhonen ja ilmeisesti ensimmäiset hyttyset olivat myös liikkeellä, kun illalla käsivarsia kutitti.

Illalla sain loppuun Jonas Gardellin kirjan ja olen hyvin vaikuttunut lukemastani. Se piti otteessaan koko ajan ja yli viidensadan sivun matka oli samalla aikaa hullunkurinen ja haikea. Nyt täytyy taas mennä penkomaan omia hyllyjä...

Aamusta päivä alkaa

Mies söi puuronsa jo vähän aikaisemmin, minulla on aamupalan aika nyt. Seurana on aamuteevee. Puurossa on rypsiöljyä ja kuivattua taatelia. Leivällä on keijua, kurkkua ja leipäjuustoa. Lasissa vettä ja kupissa kahvia. Ihan kelpo aamupalatarjottimen sain aikaiseksi.

Aamupalaa olen oppinut pitämään tärkeänä asiana ja pitämään siitä. Sillä käynnistyy hyvän mielen päivä. Niin tänäänkin.

Hiljainen viikko

Hiljainen viikko on hiljaisempi kuin naismuistiin. Ehkä myös lämpimämpi, jos Forecan täteihin on uskomista. Meillä muuten on niin, että Mies luottaa enemmän Ilmatieteenlaitoksen setiin ja minä taas Forecan täteihin... 

Nukuin viime yön k-a-t-k-o-n-a-i-s-e-s-t-i. Syynä oli joko täysikuun tienoo, oma biorytmi tai liian myöhäinen nukkumaanmeno. Ehkä uni-ikkuna oli siinä vaiheessa jo huonossa asennossa. Aamuyöllä luin hetken aikaa, sitten uni taas voitti. Nukkumatunteja ei kertynyt paljon, mutta näillä mennään.

Yhdeksänkymmentä vuotta ja uni

Tänään on äitini syntymäpäivä. Hän täyttää/täyttäisi kunnioitettavat yhdeksänkymmentä vuotta. Onnea, äiti-Liisa! Olet muistoissamme.

Uni: Viime yönä näin unta, että ajoin polkupyörällä Tampereelta Jämsään. Kesken matkaa huomasin, että kypärä unohtui matkasta ja se harmitti. Tiet olivat mukavan maalaismaisia. Päätin pysähtyä idylliseen pikkukylään, jossa oli muutama kauppa. Kylän nimi oii Kaihliranta. Menin kirjakauppaan, jota piti vanhempi pariskunta. Kiertelin kaikessa rauhassa ja ostin paljon postikortteja. Ne oli hauskasti laitettu aina kirjakasojen väliin, ei telineisiin. Kysyin sitten kauppiasrouvalta, paljonko matkaa on Jämsään. Hän ei osannut vastata. Ei osannut vastata myöskään siihen, paljonko on Tampereelle. Arveli ehkä kylän olevan suunnilleen puolivälissä niitä kahta. Ja silloin heräsin...

Näin meillä eletään

Päivät on aika samanlaisia tällä erää. Työpäivät omassa sarjassaan ja sitten nämä vapaapäivät on oma lukunsa. Vapaapäivään kuuluu hitailu aamulla eli nukutaan pitkään ja muutenkin eletään hidastetulla nopeudella koko päivä. Aamupalan jälkeen tai lounaan jälkeen käydään kävelylenkillä. Päivällä joko otetaan pienet päikkärit tai/ja katsotaan sarjaa (Kyläsairaala) tai elokuvaa. Joka toinen ilta lämmitetään sauna - tosin se ei ole ehdotonta, kun voidaan saunoa useamminkin. Illalla pelataan korttia (SkipBo) tai Triominosta. Juodaan teetä. Kuunnellaan radiota. Mennään kymmenen huitteilla nukkumaan ja luetaan vielä jonkin aikaa. Sitten valo sammuu ja me myös.

Jk. Eilen mies leipoi puolukkapiirakkaa. Sitä oli päiväkahvilla ja iltateellä. Kuva illalta. 

Jk2. Petri Tammisen kirjan luin eilen loppuun. Pidin tosi paljon. Se oli helppoa luettavaa, vaikka aihe ei ollut mikään helppo. Aloitin uutta kirjaa (Jonas Gardell: Ehdottoman rakkauden muistolle). Se vaikutti kiinnostavalta, mutta oli kokonsa puolesta liian iso iltalukemiseksi. Pelkäsin koko ajan, että se putoaa naamalle ja kukaan ei kyllä usko mustaa silmää kirjan aiheuttamaksi...

Ei näy nallea, onneksi!

Eilen luin sosiaalisesta mediasta, että paikkakunnallamme voisi nähdä nalleja muuallakin kuin ikkunassa... Aika hurjalta kuulosti, joten jätämme edelleenkin metsälenkit väliin ja kävelemme vain asfalttia ja soraa. Uutisointi oli kylläkin tehty muulla kuin nalleotsikolla, mutta se vaan sopii hyvin tähän aikaan...

Aikatauluttomuutta

Neljän päivän vapaa alkoi kunnon yöunilla. Makoilen vielä peiton alla vasemmalla kyljelläni ja kirjoittelen yksisormitekniikalla. Puuronkeittäjämies on jo keittiössä laittamassa aamupalaa. Tänään nautin erityisesti aikatauluttomuudesta ja tyhjästä kalenterista.

Eilen illalla totesin, että kirjastosta hamstratut eepokset alkavat olla yhtä vaille luettu. Kaivoin sitten omasta hyllystä joululahjakirjan (Petri Tamminen: Musta vyö), jota aloitin. Jatkan tänään. Hyvältä vaikuttaa! 

Nalle(t) ikkunassa 3

Tämä on sitten viimeinen, lupaan...

Jos kerran kotosessa ja töissä, niin sitten kotonakin! Etsittiin meidän kaikki Uppo-Nallet varastosta ja Mies asetti ne ikkunaan. Siinä nyt sitten tarkkailevat lintuja, liikennettä ja lumisadetta. Hauska  kvartetti, täytyy myöntää...